12

Herkkulihapullat ja jogurttikastike

Katja Kokko | 4.9.2016

DSC_0006-2

Nyt on luvassa blogihistoriani ensimmäinen liharesepti. Osa teistä varmasti muistaa, että aloin syömään uudelleen lihaan vuoden vaihteessa Olli Sovijärven Vatsa kuntoon -valmennuksen myötä. Lautaseltani löytyy lihaa pari kertaa viikossa ja puolestaan palkokasvit ovat tofua lukuun ottamatta jääneet arkiruokailustani kokonaan pois.

Olen vielä melkoisen rajoittunut (=peukalo keskellä kämmentä) lihan valmistamisen suhteen ja toistaiseksi olenkin kokannut pelkästään luomukaritsan jauhelihaa. Puolessa vuodessa minusta on tullut lihapullamestari ja nyt ajattelin paljastaa herkkulihapullieni reseptin myös teille. Jos liha kuuluu ruokavalioosi, tulet rakastumaan näihin palleroihin.

Lihapullien kylkeen valmistan yleensä jonkun hyvin yksinkertaisen salaatin (tyyliin salaatti, kurkku, avokado, basilika, oliiviöljy) sekä höyrytettyä parsakaalia. Nälkä pysyy poissa useamman tunnin ja energiataso ihanan tasaisena eikä vatsa turpoa jalkapalloksi.

Näiden lihapullien kaveriksi tein raikkaan jogurttikastikkeen, jonka olen napannut Neal’s Yard Remediesin Healing Foods -kirjasta. Lihapullat valmistuvat aivan naurettavan nopeasti, reilusti alle puolessa tunnissa, joten ne ovat todellista arjen pikaruokaa. Suosi raaka-aineissa ja mausteissa luomua.

Herkkulihapullat

400 g luomukaritsan jauhelihaa

1 tl puhdistamatonta merisuolaa

2 tl jauhettua juustokuminaa

1 tl paprikajauhetta

1 rkl tomaattipyrettä

1 valkosipulinkynsi

muutama rouhaisu mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Hienonna jauheliha ensin kulhossa puulastalla. Kuori ja pilko valkosipulinkynsi. Lisää tomaattipyre ja mausteet jauhelihan joukkoon ja sekoita taikina huolellisesti käsin. Pyörittele taikinasta palloja kostein käsin ja paista noin 10 minuuttia.

Raikas jogurttikastike

1/2 dl maustamatonta luomujogurttia (tai soijajogurttia, jos välttelet maitotuotteita)

1 rkl luomu omenasiiderietikkaa

pieni rouhaisu mustapippuria

1 rkl tuoretta minttua hienonnettuna

Hienonna mintun lehdet ja sekoita muiden ainesten kanssa.

Löytyykö teidän joukosta lihansyöjiä? Millaista lihaa ja miten te valmistatte sitä kotona? Entä onko joukossanne entisiä kasvissyöjiä, jotka ovat aloittaneet lihan syönnin uudelleen ja minkä vuoksi?

lihapullat

Kuvat Katja Kokko

Postaus sisältää mainoslinkkejä

/ / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Tiinatuulia sanoo:

    Meillä syödään lihana pääasiassa luomukanaa ja kalkkunaa, sekä riistaa- kalalle ja äyriäisille olen kuolettavasti allerginen, joten ne eivät ymmärrettävästi kuulu pöytään… Itse hauduttelen uunissa fileet vihannespedin kanssa jolloin kaikki valmistuu kätevästi samassa vuoassa-avomies taas tykkää siivuttaa, grillata ja marinoida, joten keittiössä liikkuu kokkausvuorosta riippuen monia makuja ja muotoja tutuista aineksista 🙂

    • Riistaa söisin myös itse mielelläni, varsinkin hirven jauhelihaa. Sitä saa aina syksyisin Hakaniemen kauppahallista ja myös perheen nelijalkainen rakastaa sitä 🙂

  2. Jennie sanoo:

    Syön täysin intuitiivisesti, välillä pitkiä aikoja ilman lihaa ja välillä syön sitä, mutta yleensä ottaen punaista lihaa menee vähän. Enemmän syön kalaa ja yritänkin syödä sitä kerran viikossa vähintään. Mutta lihasta voin sanoa, että suosikkini on ylämaan naudan jauhenlihan, josta kaksi ensimmäisenä mieleen tulevaa on oma tekemä lasagne ja nacholautaset. Nacholautasiin käytän maissilastujen sijaan ruisnachoja, jauhelihan joukkoon tomaattimurska, sitten nachot lautaselle, siihen täytteitä oman maun mukaan, esim. cheddarjuustokastike, creme fraiche, tuoretta tomaattia ja avokadoa silpuksi. Toimii! Näitä voi maitoaineksia voi hyvin korvata kaurapohjaisilla ja edelleen maistuu. Erilaiset nyhtölihat on kyllä herkullisia, mutta en tykkää possusta. Riista on suosikkini yli muiden, mutta sitä saan harvoin.

    • Mulla on ollut mielessä tehdä maidoton ja gluteeniton lasagne jauhelihasta. Kaapista löytyisi myös maissijauhoja, joista olen tehnyt tacoja, niistä onnistuisi varmasti nachotkin 🙂 Possua ei ole munkaan lautaselle päätynyt paitsi ilmakuivatun kinkun muodossa pizzan päällä 🙂

  3. Ulpu sanoo:

    Mä oon täysin sekasyöjä. Kokolihasta en kauheasti välitä ja lapsiperheen arkeen sopivaa jauhelihaa meillä laitetaankin usein. Ihan perusruokia, en ole mikään huippukokki. 😉 Parasta jauhelihaa on ollut suoraan tilalta ostettu Angus-liha. Kana ja kala myös kelpaa onneks nirsommallekin tytölle, joten ne myös ruokalistalla. Karitsanjauhelihaa en ole ikinä maistanut, voisi joskus kokeilla sitä. Lampaanlihasta en välitä noin muuten. Tuota sinun kastiketta voisi myös kokeilla.

    • Ubudissa Watarecressin herkkuburgeri oli tehty australaisesta Angus-lihasta! Karitsan liha on mielestäni eri makuista, kuin lammas, jossa on melko voimakas maku.

  4. Titti sanoo:

    Täällä yksi entinen pitkänlinjan kasvissyöjä ja nykyinen sekasyöjä hei! Voin oikeastaan sanoa, että lapseni opetti minut syömään jälleen lihaa. Jo raskausaikana huomasin oloni usein olevan huono ja voimaton, vaikka olisin tehnyt mitä tai syönyt kuinka hyvin ja terveellisesti. Minun alkoi yksinkertaisesti tehdä mieli lihaa ja testasin ensiksi riistaa. Muistan vieläkin sen olotilan, kun olin syönyt ensimmäisen kerran riistaa: Oloni parantui huomattavasti, vaikken olisi sitä halunnut myöntää. Nyt olen syönyt sekaravintoa reilun kahden vuoden ajan. En voi sanoa olevani ylpeä siitä, että syön taas lihaa, mutta siitä olen ylpeä, että maltoin ja osasin kuunnella kehoani. Vuosia söin soijaa ja palkokasveja, vaikka minulle tuli niistä aina huono olo. Onneksi tofua pystyn syömään ja siihen minulla tuleekin välillä suorastaan ihan himo. Tällä hetkellä kehoni taas kaipaa kasvispainotteisempaa ravintoa, että ilmeisen intuitiivisesti pyrin jatkossa syömään. Luotan siihen, että kehoni kertoo minulle, mitä tarvitsen.

    • Sama oli itselläkin, olo parantui lihaa syötyä aina huomattavasti. Toisaalta sitten huomaa myös, jos syö liian usein, niin tulee tukkoinen olo. Mutta ehdottomasti liha on jatkossa ruokavaliossani sen verran, mikä hyvältä tuntuu. Itsellä tulee kans päiviä tai viikkoja, jolloin kaipaa kevyttä kasvisruokaa ja seurailen noita oloja. Uskon myös siihen, että keho kertoo, mitä se tarvitsee.

  5. Rosa sanoo:

    Hei vaan! Itse olin myös reilu kymmenen vuotta kasvissyöjä (no, kananmunia ja kalaa sekä juustoa söin ajoittain eli olin enemmän kotivegaani, vieraissa melkein sekasyöjä:)). Pari-kolme vuotta sitten aloin syömään lihaa vähän kuin vahingossa. Minulta lähti usean vuoden ajan paljon hiuksia (edelleen eli ei kyllä liittynyt kasvissyöntiin) ja hiustutkimuksessa käynnin jälkeen päätin alkaa lisäämään ruokavaliooni proteiinia. Ajattelin, että testaanpa samalla puolen vuoden ajan syödä vähän lihaa ja katsoa miten kasvissyönti on vaikuttanut.

    Vähän vastahakoisesti huomasin, miten mukavalta lihan syönti taas tuntui ja vatsa voi paremmin, kun palkokasvit jäivät vähemmälle. Niihin oli suolisto tottunut pikkuhiljaa vuosien varrella, mutta oli pakko todeta, etteivät ne ilmeisesti omalla perimälläni ole itselleni parasta ruokaa, kuten eivät viljatkaan. Ilman palkokasveja ja viljoja on valitettavasti hankalaa olla vegaani ellei sitten päätä ryhtyä täysin raakaruokailijaksi. Itselläni on ollut nyt pari vuotta oma vatsa kuntoon -projekti ja syöminen on mennyt enemmän vatsan kuin etiikan mukaan. Luomulihaa tai poroa ostan kyllä suurimman osan ajasta ja ueimpina päivinä syön luomumunia tai vegaanista ruokaa. Henkisestä kasvissyöjän identiteetistä en ole ihan päässyt eroon vieläkään, aina tekee mieli tarkentaa, että olin kyllä 10 vuotta kasvissyöjä!

    • Ymmärrän kyllä niin hyvin mistä puhut! Balilla oli huvittavaa, kun kaikki automaattisesti olettivat, että on kasvissyöjä, koska joogaa. Ja erityisesti joogapiireissä näin on Suomessakin. Huomaan, että itselläkin on jonkinlainen kasvissyöjän identiteetti ja tekee mieli tarkentaa, miksi nyt syön näin. Itse olen myös siinä tilanteessa, että syöminen menee vatsan ja hyvinvoinnin eikä etiikan mukaan. Olisi ihanaa, jos saisi mahdollisimman helposti riistaa ja luomulihaa lähitiloilta suoraan, mutta toistaiseksi tyydyn kaupan luomukaritsaan ja riistaan, silloin kun hyvää on saatavilla.

  6. annepa sanoo:

    Olen sekasyöjä. Kalaa en syö allergian takia, paitsi tonnikalaa, joka on tietysti MSC. Syön mieluiten riistaa, mutta hirvilupia on tullut viime vuosina niin vähän, että hirvenliharuoat ovat lähinnä erikoistilaisuuksiin varattuja. Eikä pakastinta ikinä saa päästää tyhjäksi, joten kovin usein emme hirveä syö. Riistan voi korvata porolla (huom. poro ei ole riistaa, poro on puoliksi kotieläin) jota voi tilata netistä. Itse kun en porotilallisia tunne, niin aidalta en voi ruhoa ostaa. Porokaan ei kuitenkaan ole mitenkään edullista ruokaa, joten ei sitäkään joka päivä syödä. Kunnassa toimii luokulihatuottaja, jonka eettiset toimet miellyttävät minua kovasti. Joskus ostamme tältä tuottajalta naudan lihaa. Ja kyllä, se on luoku, ei luomu.
    Harmikseni syömme usein kaupan luomunautaa. Possusta en pidä, paitsi ilmakuivattuna kinkkuna, mutta sitä ei juuri saa eettisesti tuotettuna. Joskus syömme eettistä kanaa.
    Olen jopa nalkuttamiseen asti sanonut miehelle (joka vastaa perheen ruokataloudesta), että lihaa ei tarvi syödä joka päivä. Edes lapset eivät tarvi lihaa joka päivä kotona, kun syövät sitä kuitenkin tarhassa ja koulussa. Nyt viesti tuntuu menneen perille ja syömme usein kasvisruokaa. Minulle ihanne olisi lihaa n. kahdella aterialla viikosta. Kananmunia syön joka päivä ja haaveilen omasta pihakanalasta. Äyriäisiä menee jonkun verran.
    Nyt olen kerännyt pöljänä sieniä. Omat varastot alkaa olla täynnä, joten saalis viedään sitten sukulaisille. Keräsin isälleni 1,7 kiloa karvarouskuja yhden iltalenkin aikana ja appiukolle 1,5 kiloa toisen lenkin aikana. Ei niitä vaan VOI jättää metsään kun oikein tyrkyttävät itseään polun varrella.
    Perusperiaatteena on enemmän rehuja, vähemmän lihaa, säännöllinen ja monipuolinen sekaruokailu, riittävästi liikunta ja unta. Tällä systeemillä voin hyvin, jaksan hyvin ja nukun hyvin.

  7. Juustokumina aiheuttaa kylmiä väreitä….mauste jonka mausta en todellakaan pidä.