125

Clog clog – tarina puukengistä

Katja Kokko | 10.6.2016

DSC_0092

Postaus sisältää arvonnan

Suurin osa vaatekaappini sisällöstä on nykyään suomalaista suunnittelua, when did this happen? Kenkien osalta parhaiten puukengistään maailmalla tunnettu Terhi Pölkki on ujuttautunut kenkäkokoelmani valtiattareksi peräti neljällä kenkäparilla. Kesän alussa ostamani Amelie-sandaalit ovat olleet niin kovalla käytöllä, että pelkään niiden pohjien kuluvan puhki Balin matkalla.

Kun tapasin Terhin aiemmin keväällä, hän lahjoitti minulle parin korkeakorkoisia Rose-puukenkiä. Balilla ne saavat toimia juhlakenkinä. Terhin puukengät ovat aitoa suomalaista käsityötä alusta loppuun saakka: ne valmistetaan pienen pienessä puukenkätehtaassa Myrskylässä, niiden kasviparkittu nahka tulee Kokkolasta ja puu on suomalaista koivua. Aidompaa suomalaista tuotetta saa hakea. Puukenkien tarina on hurmannut jälleenmyyjät maailmalla ja niistä kertovan videon katsottua se ei ole kyllä mikään ihme, sillä puukenkiä valmistavaan Paavoon ei voi kuin ihastua!

rose

Minulle puukengät tuovat mieleen lapsuuden, sillä meidän perheestä löytyi monet puukkarit: äidillä mustat ja valkoiset, isällä ruskeiden lisäksi useat eri väriset ja minulla punaiset. En koskaan unohda äidin puukenkien kopinaa, kun hän hääräsi keittiössä essu päällä, huivi paksujen hiustensa suojana ja vaivasi pullataikinaa niin, että jauhot pöllysivät. (Tosin muisto kopinasta saattaa kyllä olla peräisin allekirjoittaneen karkumatkoista, kun otin punaisen Tunturi Ponin alleni, ilmoitin lähteväni kouluun ja hurjastelin punaiset puukengät jalassa punaisella polkupyörälläni kohti nelostietä. Tuohon aikaan en ollut vielä lähelläkään kouluikäistä, paitsi tietenkin omasta mielestäni, pikkuvanha kun olen ollut lapsesta saakka.) Isäni puolestaan aloitti koko työuransa 17-vuotiaana puukengän pohjien tekijänä Nalikka Oy:ssä Kärsämäellä, joten pitihän pohjien tekijän tyttärelläkin puukkarit olla. Puukengät olivat 70- ja 80-luvun Crocsit. Ihanaa, että ne ovat taas muodissa, mutta saisivat kyllä tarttua uudelleen myös valtavirtaan. Olisi paljon kivempaa, jos suomalaiseen perustyyliin kuuluisi puukengät muovisten neonvärihirvitysten sijasta.

rose2

Korkeakorkoisen Rosen lisäksi Terhin puukenkämallistosta löytyy hieman matalampikorkoinen Karin, oikein perinteinen puukkari Cat, jossa on suljettu kärki, Catista naisellisempi versio Anna sekä osittain varpaat peittävä Stella. Varmasti jokainen löytää näistä itselleen mieluisan mallin ja värin. Huippu-uutinen on se, että Terhin puukengät löytyvät tästä päivästä lähtien myös Stockmannilta! Toivon hartaasti, että tulevaisuudessa valikoimassa olisi Terhin muutkin kengät, sillä puukkarien lisäksi mallistosta löytyy monia upeita kenkiä. Stokka on kuitenkin hieno uusi aluevaltaus pienelle suomalaiselle merkille, jonka kasvun ja kehittymisen elinehtona on pystyä luomaan kysynnälle jatkuvuutta. Tein Terhistä haastattelun keväällä, käy ihmeessä lukemassa, jos se on mennyt syystä tai toisesta ohi!

Minulla on lisäksi ilo ja kunnia ilmoittaa, että Terhi lahjoittaa jollekin teistä Karin puukengät toiveesi mukaisessa värissä! Siispä laitetaan käyntiin kilpailu: kerro kommenttiboksissa miksi juuri sinun pitäisi saada kenkäpari omaksesi. Jos sinulla liittyy puukkareihin jokin ihana muisto, olisi kiva kuulla myös siitä. Vastausaikaa on 19.6.2016 asti, jonka jälkeen valitsen voittajan.

Kesäkuussa Terhin kesämallisto löytyy myös Nightless Night pop-up myymälästä Kiseleffin talosta osoitteesta Unioninkatu 25, joka kokoaa kahden viikon ajaksi 7.6.-19-6.2016 saman katon alle neljä suomalaista merkkiä – Terhin lisäksi kaupasta löytyvät Arela, Month of Sundays sekä MOIMOI. Kauppa on auki ma-pe klo 11-19 ja la-su klo 11-17. Käykää pistäytymässä!

Kuvat Stella Harasek

/ /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. veera sanoo:

    OIH! mä rrrrrakastan puukenkiä! Ei niitä löydä täkäläisistä kaupoista! Mulla oli, kun olin nuori, ihanat klopot vähän tuon näköiset, pidin niitä niin pitkään ettei korkoa ollut enää kuin sentti eikä niillä voinut enää kävellä. Kauhea ikävä jäi!

  2. Terhi Pölkin kengät ovat kyllä niin toivottu ihanuus Suomen muotikentällä! Muistan kun lapsena kopsuttelin menemään äitini puukengissä ja toivon jalkani pian kasvavan kenkään sopivaksi. Kun jalka olisi ollut sopiva aikuisten kenkiin, ei puukengät enää teini-ikäistä kiinnostaneetkaan 😀 Nyt innostus on kuitenkin aikuisiällä herännyt uudestaan ja Terhi Pölkin puukkarit olisivat täydellinen vaihtoehto!

  3. Suvilia sanoo:

    Kylläpä laitoitte kivan kilpailun pystyyn! 🙂 Itsellä on muisto lapsuudesta, jolloin tuli puukenkiä käytettyä koska äidilläkin oli. Mitään erityisiä kommelluksia ei niihin liittyen ole muistissa, mutta pakkohan sellaiset oli sillon saada! Mieluusti ulkoiluttaisin näitä Terhin kaunokaisia jaloissani, luulen ettei monella ikäiselläni (19v.) olisi moisia. 😉

  4. Oi onpa kauniit!! Todellakin haluaisin tarjota tällaisille ajattomille kaunottarille kodin 🙂 Olen kenkien suhteen ehkä maailman pihein; valitsen tarkkaan juuri omiin tarpeisiini sopivat kengät, jotta pärjäisin mahdollisimman harvalla parilla. Löytyy esim. yhdet talvikengät, yhdet kiilakorolliset korkkarit ja yhdet korkeakorolliset, yhdet balleriinat kesäksi jne. No, nämä täydentäisivät valikoimaa justiinsa hyvin, ja kestävät varmasti vuodesta toiseen 🙂

  5. Wilhelmiina sanoo:

    Nyt tuli nostalginen fiilis! Mun vahvimmat puukenkämuistot liittyy saunaan. Puukengillä kopisteltiin koko perhe saunalle. Mun ensimmäiset puukengät… Ne oli mustat ja niissä oli ralliauto. Olin niistä harmissaan, ku en saanut uusia, vaan isoveljien vanhat, niinkö perheen kuopuksilla tuohon aikaan oli tapanakin saada kaikki vanhempien sisarusten pieniksi jääneet vaatteet. Ihana äitini kehitteli rallipuukkareista jonkun menevän tarinan, josta en kyllä muista muuta kuin, että jotain voimia niillä oli. 🙂 Harmitus käytetyistä rallipuukengistä muuttui ihastukseksi ja tyytyväisenä klopsuttelin puukengissäni siitä lähtien. <3 Hehe menipäs muiteloksi. Niin miksi minun pitäisi saada nuo kengät…. Mun pitäis varmaan siis saada upouudet puukengät ja tuollaiset somat naiselliset, vaikka ne käytetyt rallipuukkarit rakas muisto onkin. 🙂

    • Paula sanoo:

      Olen ehkä myöhännäisherännäinen puukenkien suhteen, sillä en muista käyttäneeni niitä lapsena 80-luvulla, mutta muistan vuosituhannen vaihteessa kipotelleeni silloisen työpaikkani pitkiä käytäviä edestakaisin Espritin ruskeissa puukengissä. Nuo kengät olivat iso iso ihastus, kuljin niissä kaikkialla, vain autossa oli vaihtokengät ajamista varten. Parkkiin päästyä sujautin puukengät jalkaan ja menoksi. Kengät ovat yhä tallessa, nahka on tosin aikalailla kulunut ja kengät palvelevatkin kotikenkinä. Ilahtuisinkin kovasti, jos saisin niiden rinnalle salonkikelpoiset ja ennen kaikkea kotimaista käsityötä olevat puukengät.

  6. Tanja K sanoo:

    Minulle puukengät ovat yksi rakkaimmista lapsuusmuistoista. Olin saanut äidiltä punaiset puukengät, joilla kopsuttelin menemään ja muistan vieläkin sen tunteen kun ne lensivät juostessa jaloista. Äitini kuoli kun olin 5-vuotias, ja vaikka jossain kohtaa tietysti kasvoin ulos niistä kengistä, yritin silti kulkea ne jalassa, koska muistuttivat äidistä.
    Olen lyhyt mutta en silti juurikaan käytä korkokenkiä. Joskus niitäkin kuitenkin tarvitaan ja olisi ihanaa jos kesäkorkkarit olisivat suomalaista käsityötä! Pölkin puukengät vaikuttavat ajattoman tyylikkäiltä ja pitkäikäisiltä, jotka olisivat käytössä monet kesäjuhlat.

  7. JonnaP sanoo:

    Ihania! 70-kuvun lapsena olen omistanut silloin useat. Nyttemmin hamstrasin muutamat pari vuotta sitten Etelä-Ruotsin reissulta. Sen reissun taisin klompsotella puukkareilla. Jostain syystä laskeutunut jalkaholvini tykkää niistä ja käytänkin perinteisen mallisia mm. työkenkinä. Tietävätpähän oppilaat, milloin erkkaope saapuu 😉 Mutta voih, tuollaiset Roset haluaisin mieluusti muuhunkin käyttöön. Tosi kauniit!

  8. Ulpu sanoo:

    Nää on kyllä nättejä. Mulla oli kans 80-luvulla omat puukkarit, kauniit kiiltävät kukalliset. 😀 Sain ne muistaakseni lahjaksi ja äiti ei olisi antanut kävellä niillä, ettei nilkat mene.

    Mä en raaskisi tällaisia kenkiä ostaa, joten aivan luksus-arvonta. Nämä todellakin piristäisi arkea, joka on ollut viime aikoina aikas rankkaa. Näillä kelpaisi kopsutella. 🙂

  9. Elina sanoo:

    Luulen, että minun tulisi saada puukkarit juuri siksi, koska minulla ei ole yhtään muistoa puukengistä! 🙂

  10. Nirppu sanoo:

    Ihanat puukengät ja kaunis ja kunnioitettava tarina kenkien taustalla! Meillä oli lapsena kaksoissiskon kanssa puukengät, toisella punaiset ja toisella valkoiset. Niillä kopistellessa tuli niin aikuinen olo 5-vuotiaallekin. Myöhemmät puukenkämuistot liittyvät kouluun, jossa eräällä isolla ja karvaisella matikanopella oli sellaiset. Yläasteikäisinä lojuttiin ennen tuntien alkuun käytävillä, mutta portaista kuuluva kopina herätti tehokkaasti. Ja se ope oli superleppoisa lököfarkuissaan ja puukkareissaan. Kauniit ja naiselliset puupopot olisivat nostalgisen elegantti lisä kesägarderobiin.

  11. Johanna sanoo:

    Monta vuotta olen toivonut kesäkenkiä, jotka olisivat sekä mukavat että tyylikkäät. Jotka sopisivat sekä töihin että vapaa-aikaan. Nyt taisi löytyä vastaus näihin haaveisiin!

  12. Maarit sanoo:

    Ihanat! Muistan aikanaan valkoiset Schollin puukengät, hyvät jalassa mutta toki enemmän sairaalakenkää muistutti. Korot eivät yleensä ole ominta itseäni mutta näissä pohja näyttää varsin ”jalkaystävälliseltä”. Mielellään näissä kesää viettäisi

  13. Sirpa Haakana sanoo:

    Voiton osuessa kohdalleni oisin häpeämättömän onnellinen. Upeat puukkarit jalassa hymyilisin ylpeänä koko ajan, muistaisin nuoren &ujohkon, mutta päättäväisen Terhin parinkymmenen vuoden takaa <3

  14. Mari sanoo:

    Minä olisin pienenä niiiin kovasti halunnut puukengät, koska kopisevat kengät olivat jotenkin tosi hienoja. Äiti ei niitä suostunut ostamaan, luuli kai, että nyrjäyttäisin välittömästi nilkkani. Melkein kymmenen vuoden ajan minulla oli ihanat puiset pistokkaat, joita käytin suutarillakin kolmesti korjattavana. Pidin niitä aina ja joka paikassa, kunnes ne hajosivat pelastuskelvottomiksi. Ihan parhaat kengät, eikä vastaavia ole vastaan kävellyt. Juuri ja juuri olen nyt toipunut sydänsurustani ja olisin valmis antamaan rakastavan kodin uusille ihanuuksille 🙂

  15. Raika Ojanen sanoo:

    Oi olisipa ihanaa saada taas puukkarit! Olen jo syntynyt varvastossut jalassa ja ne käy hienosti pihaan ja rannalle. Mutta olisi upeaa saada kopistella Tampereen Hämeenkadulla puukkareilla, edellisestä kerrasta on jo aikaa…

  16. Titityy sanoo:

    Haluun, haluun, haluun! Mun kirkkain muisto on naapurin sedästä, jolla oli mustat hollannikkaat, joilla haki aina postin. Hänen tyttärensä lähti vaihtoon Alankomaihin, ja toi sieltä itselleenkin nätit puukkarit. Minä aina niitä ihailin ja katselin matkakuvia vaihtovuodesta.

    Oisin super onnellinen, jos saisin kenkäparin. Olen ollut työttömänä (sisäilma-altistus vaikeuttaa työn löytymistä suuresti) noin vuoden eikä ole varaa ostaa mitään, mitä en oikeasti todella tarvitse. Eli, koska minulla on jonkinlaiset sandaalit, en pysty mitenkään sijoittamaan näihin kaunokaisiin, vaikka tahtoisin. Nuilla kelpaisi kopsutella mansikoita ostamaan, pitäisin niitä varmaan myös kotosalla ihan vaan kauneutensa vuoksi. 🙂 Ihana tarina nuilla kyllä on kaiken lisäksi <3

  17. Hnmri sanoo:

    Minulla ei ole yhtään muistoa puukengistä. En muista ketään joka olisi sellaisilla kopsutellut enkä ole itse tajunnut moisista haaveillakaan. Siis ennen tätä. Nuo Karinithan on upeat! Niillä kelpaisi kulkea ja luoda niitä ihania muistoja.

  18. Ulla Syri sanoo:

    Puukkarit Tämä rakkaus alkoi jo lapsena ja nyt olen jo 55v .
    Ensimmäiset puukkarini olivat sähkön siniset. Ikää oli minulla vähän, sillä olin tokaluokkalainen ja pidin niin pitkään niitä, kuin suinkin jotenkin jalkaani mahtuivat.
    Seuraavat olivat syvän punaiset.
    Tämä rakkaus on vuosien mittaan säilynyt ja aina sillointällöin on puukkareita ollut, jopa työkenkinäkin sairaalassa kolistellut.
    Nyt piiiitkiin aikoihin ei olekaan sellaisia ollut, joten olisipa kiva herätellä vanhaa rakkautta uudelleen henkiin näillä moderneilla puukengillä

  19. Hanna sanoo:

    Voi ihanuus! ❤️ Sinun kirjoitus toi mieleeni sen tunteen miltä tuntui kopistella kirkkaan keltaisilla puukengillä ympäri lapsuuden kodin katuja. Kopina jalkojen alla, pari juoksuaskelta muuttuvat kävelyksi. Yritän pysyä ystävieni perässä, mutta se on hankalaa. Rakastan kenkiäni, mutta juoksukengiksi ne eivät ole tarkoitettu. Silti laitan ne aina jalkaani, kun lähden pihalle. Minä ja minun kenkäni.

    Kiitos tästä kirjoituksesta ja sen herättämistä tunteista ja ajatuksista. Aikamatka 30 vuoden takaisiin tunnelmiin tekee aina niin hyvää ❤️

    -Hanna

  20. Tiinanen sanoo:

    Ihana kilpailu!
    Mun pitäisi voittaa kengät siksi, että jouduin juuri myymään kassillisen kesäkenkiä pois. Olivat jääneet raskauden jäljiltä pieniksi, kun jalka kasvoi yhden koon verran. Suurin osa kengistä oli vielä korkokenkiä, koska totesin ettei jalka enää vaan taivu kovin korkeisiin korkoihin enää ja noissa Karineissa näkyy olevan ihanan maltillinen korko.

  21. NinaK sanoo:

    Oi, näyttävätpä Karin-puukengät juuri sellaisilta mitä olen etsinyt mutten vielä löytänyt. Kauniit, juuri sopivasti korkoa ja vieläpä kotimaiset! Noille olisi käyttöä ja niillä kelpaisi kopsutella pitkin kesäkatuja Suomessa ja ulkomailla.
    Lapsuudessa vietin monia kesälomia Ruotsissa tätini ja serkkujeni luona. Siellä ihastelin värikästä perheen puukenkärivistöä. Toinen ikimuistoinen mielikuva Ruotsin kesälomista onkin sitten jäätelö ”88”, jota ilokseni vieläkin löytyy Ruotsin kaupoista 🙂

  22. Mmaija sanoo:

    Aaah juurikin näitä Karin puukenkiä hipelöin vähän aikaa sitten Ylioppilastalolla ja koitin vakuuttaa itseäni, että tarvitsen juuri tämän parin! Budjetti ei kuitenkaan antanut myöten ja tässä sitä ollaan vieläkin kuolaamassa kyseisiä ihanuuksia.
    Sain tällä viikolla tiedon, että olen päässyt opiskelemaan kosmetologiksi vaikka haastatteluissa minulta tivattiin synteettisten kosmetiikan käytöstä itseeni opiskeluissa kun tämmöinen vannoutunut luonnonkosmetiikan käyttäjä olen. Nytpä siis haluan marssia uuteen kouluun uusissa Suomalaisissa puukengissä ja imeä itseeni entistä enemmän tietoa kosmetiikasta ja ihonhoidosta.
    Kivaa kesää ja Balia sulle, Katja!

  23. Anastasia sanoo:

    Vau! Rakastan Terhi Pölkin kenkiä, joten näissä puukengissä olisi varmasti hyvä lesti ja kengän istuvuus! Ja mustat haluaisin.

  24. Mia Lipsane sanoo:

    jep, mulla on edelleen tallessa ja paraatipaikalla hyllyssäni lapsuuden valkoiset puukenkäni. En kuulemma suostunut pitämään muita kenkiä vaan ”holskut” piti saada aina jalkaan! Nyt käytössä Calou’t mutta Terhi Pölkin kengistä olen haaveillut!

  25. Sini/Nautiskellen sanoo:

    Olen etsiskellyt siroja sandaaleja arkeen ja juhlaan ja nuo kuvissa olevat ovat täydelliset! Suosin aina pukeutumisessa suomalaista jos voin ja erityisen tarkka olen aidoista materiaaleista, joten nämä sopisivat täydellisesti vaatekaappiini! Oma isäni on käyttänyt puukenkiä niin kauan kuin muistan – vanhojen hajotessa ostettiin aina uudet. Aiemmin en niin välittänyt puukengistä, mutta nämä Terhi Pölkin versiot ovat muuttaneet mieleni.

  26. Titta sanoo:

    Oih, nuo kengät ovat kyllä täydellisen kauniit! Olen pitempään jo ihaillut kaikkia Terhi Pölkin kenkiä, mutten ole vielä raaskinut ostaa yksiäkään. Tämän kesän ajan olen haaveillut nimenomaan nuden värisistä puukengistä, joten se väri (siis Tan) olisi ehdottomasti valintani, jos onnetar olisi suotuisa minulle. Lapsuudestani muistan isältäni tuliaisena saadut hollannikkaat ja kuinka rakkaat ne olivat minulle. Kopsuttelin niillä menemään useamman vuoden, vaikka ensin ne olivat minulle aivan liian isot ja lopulta liian pienet.

  27. Maria sanoo:

    Nuo kengät olis mulle ihan täydelliset. Monien tilanteiden naisena töissä pitäisi usein olla edustava hameessa tai housuissa ja sit kuitenkin ennen töihin menoa on vietävä lapsia rattailla tarhaan ja juostava bussiin. Mukavat mutta kauniit kengät! Ekat puukengät sain 6-vuotiaana. Ne oli punaiset, joissa oli valkoisia pilkkuja ja valkoinen pohja sekä remmit. Ne oli kärpässienikengät! 🙂

  28. Niina Tanska-Lonka sanoo:

    Puukkarit toimivat ensimmäisinä työkenkinäni, mutta reilussa parissakymmenessä vuodessa aika on ajanut niiden ohi (ja jalkapöytäni levinnyt) ja lahjoitin edelleen hyvässä kunnossa olevat puukkarini eteenpäin. Nyt siis tarvitsisin uudet eikä talous anna periksi pitkään aikaan moisiin hankintoihin avioeron ja talon kosteusvaurion vuoksi. Mutta kyllä täältä aallonpohjasta noustaan, puukengillä tai ilman!

  29. Ninne sanoo:

    Minulla tulee puukengistä aina oma äitini ja muut elämäni tärkeät naishenkilöt mieleen. Muistan puukengät myös omasta lapsuudestani, mutta siten että silloin monilla itselleni merkityksellisillä naisilla oli puukkarit. Puukkareista syntyy voimakas mielleyhtymä vahvoihin itsensä hyvin kantaviin naisiin. Teininä muistan pitäneeni puukkareita hieman mummomaisina, mutta nyt olen syttynyt niille uudelleen. Etenkin kenkien pohjien sulavalinjaisuus miellyttää silmää todella paljon. Puukkareissa olisi ihana kävellä kesäisiä katuja ja muistella elämäni tärkeitä, kauniita, ihania naisia. <3

    • Anne sanoo:

      Muistan sinivalkoiset puukengät lapsuudesta mutta nyt aikuisena puukenkiä en ole käyttänyt. Vähentelen kesäkenkävarastoani määrällisesti ja jätän vain laadukkaammat kengät jäljelle, nämä kotimaiset puukengät olisivat mukava lisä kenkähyllyyni.

  30. SariF sanoo:

    Olen huomannut, että puukkarit jalassa jaksaa seistä paremmin työpöydän ääressä. Olisi upeaa saada suomalaiset puukkarit – nyt on käytössä ruotsalaiset (?) Calout. Sitä paitsi nämä Terhin klopottimet ovat tosi, tosi kauniit .

  31. Milja sanoo:

    Ihanan näköiset!!

    Haluaisin Terhin puukengät, koska ne ovat niin kauniit ja olen pitkään etsinyt sopivia kesäkenkiä. Nämä näyttävät täydellisiltä. Minulla ei myöskään koskaan ole ollut puukenkiä niin haluaisin siksikin saada sellaiset. <3

  32. mathilda sanoo:

    Puukengät on parhaat kesäkengät! Vanhat jäi pieneksi, kun kenkäkoko kasvoi raskauden aikana. Nyt niin kovasti kaipaisin uutta ihanaa eettistä paria 🙂

  33. Tuulia sanoo:

    Muistan kun joskus varhaisina teiniaikoina koitin karata iltamyöhäisellä kotoa kavereiden kanssa yöjuoksulle. Odotin kauan että isä olisi mennyt nukkumaan mutta kyllästyin odottamiseen ja livahdin puukengissä takaovesta terassille. Puukengät kopisi teranssin laudotuksiin melkoisen äänekkäästi. 🙂 Muistan kuinka jännitti että nyt se isä kyllä kuulee ja jään tästä kiinni, mutta pääsin kuin pääsinkin livahtamaan karkuretkelle. 🙂 Terhi Pölkin puukengät on kyllä älyttömän kauniit, ottaisin sellaset ilolla piristämään juuri alkanutta vauva-arkeamme. Niin ihanaa kun tämä aika onkin, pieni panostus itseen kaiken tämän kotoilun keskellä tekisi hyvää.

  34. puukkari-haaveilija sanoo:

    Muistoni liittyen puukkareihin on sellainen, että olisin lapsena halunnut puukengät, mutta en koskaan saanut. Sama taitaa olla Terhi Pölkin kenkien kanssa. Arvostaisin aivan valtavasti suomalaista käsityötä ja designia, se vastaisi todellakin arvojani, mutta tällä hetkellä ostan niin vaatteeni kuin kenkänikin lähinnä kirpputoreilta. Ammatinharjoittajan ansioilla ei oikein muuta voi. Haluan silti olla tyylikäs! Jotenkin siinä kai onnistunkin, sillä muuten valitettava kulutushysteria kääntyy nykyään kirppistelijöiden onneksi. Olisi silti ihanaa omistaa aidosti ihanat, uudet kengät. Miksi minun ne sitten pitäisi saada? Omalla työlläni annan itsestäni lähes kaiken toisten ihmisten hyvinvoinnin eteen, ja oppilaitteni eduksi ja oman ammattitaitoni edistämiseksi satsaan kaikki resurssini itseni jälleenkouluttamiseen.. mutta näin ”yrittäjän kesäloman” (töitä vähemmän, ei lainkaan tuloja, mutta tämä ”loma” todella tulee tarpeeseen) alkaessa olisi ihan huippua saada myös itselle jotain ihan spesiaaliluksusta, sillä tällä hetkellä kukaan ei minua lahjo, enkä itsekään voi taloudellisesti itseäni hemmotella. Tai hemmottelu rajoittuu noin 10€ kertasatsauksiin tällä hetkellä, ja silti huonolla omalla tunnolla. Olisi siis ihana yllätys saada nämä kengät! Seison kyllä valintojeni, arvojeni ja työni takana ilolla ilman arvokkaita kenkiäkin 🙂 Olkoon voittaja kuka ikinä onkaan kengistä onnellinen 🙂

  35. Untuvaa sanoo:

    Olisi ihanaa kulkea tämä kesä Terhi Pöllin laadukkaissa, kauniissa puukengissä sinkkuna nyt ekaa kertaa kuuteentoista vuoteen. Elämänmuutos kevenisi puukengät kopsien Helsingin katuja kulkien.

    Lapsuudenmuistoni puukengistä liittyy rakkaaseen mummooni, joka käytti puukenkiä sisä- ja ulkokenkinä. Talvella vaan villasukat puukenkien sisään. Minä sujautin mummon puukengät jalkaan ains kuin oli mahdollista ja koitin huojua niillä eteenpäin. Kengäthön olivat niin isot, että meno tuntui hyvin epävarmalta, mutta ihanalta.

  36. Minna sanoo:

    Oi, näitä olen toivonut❤ mutta tiukan rahatilanteen takia en ole raaskinut ostaa. Löysin muutama vuosi sitten tyttärelleni Karinin-tapaiset ruotsissa tehdyt puukengät kirpputorilta 5€:lla ja ne jalassaan tyttäreni kipitti koko kesän onnellisena. Etsin silloin myös itselleni vastaavia löytämättä. Kauniit kotimaiset kengät ja puukengän kopina❤

  37. Anne sanoo:

    Olen koko kevään haaveillut puukengistä, koska törmäsin sattumalta Terhin nettisivuihin. Ne ovat yksinkertaisuudessaan todella kauniit ja monikäyttöiset. Rakastan myös puun kopinaa kun niillä kävelee! Lapsuudesta muistan kuinka ihastelin mökkinaapurin puukenkiä ja saatoinpa vaivihkaa niitä lainata.. 🙂

  38. Mirja sanoo:

    Oi, täydellisiä puukkareita. Tahdon! Ensimmäiset muistot puukkareista on -80 luvulta, keltainen Jopo, ompelukerhossa ommeltu pikkukukkainen rimsuhame ja umpipuukkarit, mä siis niin rakastin niitä. Aikuisiältä viimeiset muistot, odotin esikoistani ja kuljin koko kesän marimekon mustavalkoisissa puukkareissa, ja edelleen rakkautta myös silloin. Odotuskesästä on jo 15 vuotta joten olisiko taas aika, siis puukkareille..

  39. hanna sanoo:

    Pienenä haaveeni oli saada puukkarit, koska parhaalla ystävälläni oli sellaiset. Äitini kuitenkin kielsi, sillä nuoruudessaan hänen ystävänsä mursi nilkkansa kyseisillä kengillä. Viimeinkin löytyy Terhi Pölkin nilkkaremmilliset puukkarit, eikä äidin tarvitse enää olla huolissaan.

  40. Anna Reetta sanoo:

    Olen yli 40-vuotias ja jos voittaisin nuo ihanat kengät, olisi ensimmäistä kertaa ikinä, hyvä syy opetella kävelemään hieman korkeammilla koroilla.

  41. taru sanoo:

    Minulla ei ole vielä yhtään puukenkiin liittyviä muistoja ja tämä asia olisi hyvä korjata! Noille kauniille kengille olisi kyllä tarvetta kesän ja syksyn juhliin sekä arkea piristämään.

  42. OutiS sanoo:

    Puukengistä ja trumpettilahjefarkuista on jäänyt minulle lapsuudesta valtava trauma. Kateudella katselin isoja tyttöjä, jotka hiukset hulmuten klopsuttelivat ohitseni näissä vetimissä, isot kammat farkkujen takataskussa keikkuen. Ja heillä oli tahmeaa mansikantuoksuista huulikiiltoa ja sinistä luomiväriä, joka ei taatusti ollut luomua eikä luonnonmukaista. Minä en saanut mitään noista, en edes samettisia Retu- kenkiä koska äidin mielestä kaiken piti olla käytännöllistä. ”Puukengillä menee nilkat pilalle!” (Retuja olisi voinut käyttää vain kuivalla säällä.)
    Jos voittaisin Tarja Pölkin kauniit puukengät, voisin selättää lapsuudentrauman ja osoittaa äidilleni, että hän on sittenkin väärässä puukenkien suhteen! Ne voivat olla käytännölliset, kauniit ja kotimaiset, eikä niillä pilaa nilkkoja!

  43. Taru sanoo:

    Upeita kaikki! Pitää tunnustaa, että mulla ei oo koskaan ollut puukenkiä. Lapsena en oisi mitään muita kenkiä niin paljon toivonut kuin kavereillani ihailemia puukenkiä, mutta äidin mielestä ne olivat mulle liian ”vaaralliset”. Nyt olisi korkea aika korjata tuo vääryys, kun näissä ei ole edes niitä ”vaarallisia” malleja.

  44. Outi sanoo:

    Kenkäkaapissani on ollut jo monta kesää korollisten arkikäyttöönkin taipuvien sandaalien mentävä aukko. Tanin väriset puukengäthän olisi mainiot!
    En olisi edes muistanut omia punaisia puukenkiäni lapsena ellet olisi kirjoittanut omistasi. Puukkareissa klopsuteltiin naapuriin leikkimään barbeilla 🙂 Toiset puukengät omistin 90-luvun loppupuolella, ne ostin leirikoulumatkalta Lontoosta. Puukkareihin yhdistettiin silloin musta pitkä hippihame ja itse batiikkivärjätty t-paita. Oi niitä aikoja.

  45. Annamari sanoo:

    Upeat! Ja Terhin kenkien suuri fani

    Haluaisin puukengistä tällä hetkellä vielä vain haaveilevana todistaa äidilleni, jolla on edelleen kaikuisat kammot omista puukengistään ajalta vuosikymmeniä sitten, kuinka hienoja ja käyttökelpoisia, mukavia, kauniita puukengät voivatkaan olla. Vanhat muistot olisi hyvä korvata uusilla, ja ehkä jopa innostaa taas sellaisten hankintaan! Vuodet kuluvat ja vanha muoti palaa, tässä kohtaa mielestäni ehdottomasti hyvässä!

  46. Valo sanoo:

    Oi, rakastan Terhi Pölkin kenkiä! Itselläni on sama, hankin nykyään itselleni lähes pelkästään suomalaisten suunnittelijoiden vaatteita ja kenkiä. Toissa kesänä yhdestä sample myynnistä ostamani Pölkit hajosivat, totaallisesti, keskellä katua. Olin pitänyt niitä ihan joka päivä. En silti ole raaskinut heittää niitä pois, nyt ne ovat minulla ikkunalaudalla kaunistamassa kotia.

    Joten toiset, käyttökelpoiset, parit olisivat ihan unelmien pari. Mustina tietysti.

  47. Veeruska sanoo:

    En ole puukkareilla päässyt kopistelemaan, mutta muuten rakastan lattiaan ja katuun napsahtelevaa rytmiä, joka irtoaa kenkien koroista – aina tuntuu, että on joku seurana. Tuleva ope, maailmaa aistit auki takasteleva neitokainen olisi siis varsin otettu parista laadukasta ja ajatonta suomalaista puukenkää. Ihan mieletön juttu, että suomalaisia nimiä nousee esiin ja tekee meitä tunnetuiksi myös muualla.

  48. Susanna sanoo:

    Voiko puukkarit enää ihanampia olla… Luulen, että mulla Terhi Pölkit saisivat ansaitsemaansa huomiota, koska työpaikalla tapaan päivittäin paljon ihmisiä, jotka ovat juuri tuontyylisestä ja suomalaisesta designista kiinnostuneita. Nähtyäni tuon kenkienvalmistusklipin oma kiinnostus ja arvostus näitä kenkiä kohtaan hipaisi kattoon asti.
    Puukenkiä on mulla ollut lapsena useammatkin. Erityisen hyvin mieleen on jääneet punaiset, joissa oli valkoisia palloja ja jotka jalassa istuskelin kesällä laiturin nokassa jalkoja heilutellen. Mutta kengät eivät pudonneet järveen kertaakaan. 🙂

  49. Eeva sanoo:

    Aivan ihanat!! En ole ollut ollenkaan korkotyttö, mutta nämä nähdessäni haluaisin ehdottomasti olla, juuri sellainen minusta tulee!

  50. Essi sanoo:

    Kengät tulisi todellakin tarpeeseen. Totesin juuri viime viikolla, että mulla ei ole yksiäkään kesäkenkiä, jotka olisi oikeasti laadukkaat ja hyvät jalassa.

    Muistan, että mummilassa oli aikoinaan pihakenkinä puukengät, ukilla ruskeat ja mummilla muistaakseni harmaat. Ne oli mun mielestä tosi hienot. 😀

  51. Jonsku sanoo:

    Nuo olisivat aivan ihanat kesäkengät hikijaloista kärsivälle! Lohduttaisivat myös hieman juuri eronnutta yksinkulkijaa.

  52. Marijaliisa sanoo:

    Ihanat puukengät, niin tulee lapsuus mieleen <3 Äidillä oli korkeakorkoiset pistokkaat ruskeaa nahkaa ja niissä reunassa kuparinvärinen naularivi. Ne oli minusta maailman hienoimmat kengät ja päätin ostaa sellaiset heti kun osaan kävellä korkkareissa 🙂 Itsellä oli sitten maailman toiseksi hienoimmat "puukkarit", sitä perusmallia -70 ja -80 luvun taitteesta, mutta ne oli niin hienon punaiset. Kunnes sitten kerran Kolilla kesälomareissulla maisemahississä toinen niistä ihanuuksista tipahti sinne jonnekkin Kolin vaaran maastoon. Korkealta tippui ja voi kuinka lohduton olo oli, kun se sinne meni. Eikähän sitä kukaan olisi sieltä pystynyt hakemaan ja siihen aikaan ei uusi kenkiä ihan tuosta vaan saatu/ostettu, joten ilman puukkareita ollaan oltu siitä asti. Olisi kyllä niin hienoa voittaa nuo omaksi, niissä kun on remmitkin, niin pysyvät menossa mukana 🙂 vaikka en kyllä mahtaisi remmeissäkään uskaltaa enää sinne maisemahissiin, vaihtaisin tennarit, ettei ihanuudet varmasti häviä…

  53. Hanna A sanoo:

    Minulla on puukengät työkenkinä. Tuntuvat hoitavan jalkoja ja selkää. Tällaiset sandaalit vaihtaisin kesäksi töihin mielihyvin!

  54. Elluliini sanoo:

    Mulla oli pitkään käsitys, että puukengät ovat hankalat kopisevat kengät, koska pohja ei jousta ja ne eivät istu jalkaan. Olen kuitenkin tuökavereiden kengistä huomannut, että istuuhan ne jalkaan ei eivät ne edes kopise kilometrin takaa 🙂 omia puukenkiä en ole koskaan omistanut ja olisipa hieno kokeilla näin hienoilla versioilla puukengistä 🙂

  55. Hanna sanoo:

    Olen ihastellut Terhin kenkiä jo pitkään, mutta opiskelijan kukkaron nyörit ovat niin tiukalla, että olen joutunut tyytymään pelkkään haaveiluun. Meillä Lapissa ei puukenkiä näkynyt, ja taisinkin olla jo iso tyttö, kun törmäsin niihin ensimmäisen kerran. Ensi kohtaamisesta lähtien olen halunnut sellaiset itselleni. Luonnonmateriaalit viehättävät aina, ja jos niihin yhdistetään kaunis muotoilu, paketti on täydellinen.

  56. Iida sanoo:

    Mun äidillä oli puukengät, jotka minä aina pienenä laitoin haaveillen jalkaani. Myöhemmin kun olin teini-iässä löysin itselleni puukengät, joita käytin vuosia aivan jatkuvasti siihen asti kunnes jalkani kasvoi raskauden myötä kokoa isommaksi.
    Rakastan puukenkien kopsetta ja sitä miten ne saa sirot nilkkani näyttämään vieläkin sirommilta. Tällaiselle lyhyelle puukenkien tuomat lisäsentit on myös oikein tervetulleet 🙂 Sitten minun lapseni saisivat ihania muistoja äidin puukenkien kopinasta kuten minä oman äitini puukengistä!

  57. tuike sanoo:

    Mulla ei ole ollut puukkareita sitten 80-luvun, kun pienenä tyttönä kopsuttelin punaisilla puukkareilla <3 Vieläkin muistan, miltä puukenkä tuntui jalassa…Vähän kova, mutta muotoiltu pohja, ja sukat kanssa ne tippuivat helposti. Ja toivat ainakin 5 cm lisää pituutta paksuine pohjineen. Se kopina oli ihana. Nostalgiaa… 😀

  58. Viivitys sanoo:

    Tajusin tätä lukiessani, että mulla ei ole koskaan ollut puukenkiä! Asia pitäisi ehdottomasti saada korjattua :).

  59. Leena sanoo:

    Ihanat ihanat puukengät. Muistot lapsuuden heppaleireistä ja aikaisista usvaisista aamuista, kun jalkaan vedettiin puukkarit ja juostiin pihalle katsomaan kun hevoset heräilee ja jännittämään tuntilistasta päivän ratsuja. Lapsuuden parhaimmat hetket. Hevoset ovat pysyneet kuvioissa, ja ovat sitä entistäkin intensiivisemmin, mutta puukengät puuttuvat ❤

  60. Marja Vuorenmaa sanoo:

    En ole vielä koskaan omistanut puukenkiä! Jo olisi korkea aikakin! Mikäs sen parempi aloitus puukengille kuin peri kotimaisilla, Soinilaisella suunnittelulla varustettuna. 🙂

  61. matilda sanoo:

    Voi, olen himoinnut omia puukenkiä jo useamman vuoden, mutta en ole vielä opiskelijabudjetilla raaskinut itselleni niitä ostaa. Nuo Terhi Pölkin kengät ovat kyllä aivan ihanat, ne jalassa saisi varmasti hankittua ihania muistoja puukengistä <3

  62. Kaisa sanoo:

    Minulla ei ole vielä yhtään paria puukkareita! Muistoissa on ne klohmot kasaripuukkarit, mutta nyt olisi vihdoin aika päivittää se käsitys 🙂 Ihanat ja naisellisen kevyet nämä todella ovat!

  63. Tiina sanoo:

    Minä katkaisin jalkani kiilakorkoisilla kengillä kävellessä (kaupassa!) vuonna 2011 kun odotin toista lastani. Kesti varmaan kolme vuotta, ennen kuin uskalsin laittaa korolliset kengät ekan kerran jalkaani sen jälkeen. Kaksia korollisia kenkiä olen sen jälkeen käyttänyt, toisia ihan muutaman kerran ja toisia, luottokorkkareita aina kun ei kehtaa ballerinoja jalkaan laittaa. Nilkassa mukanani nykyään kantamani titaanilaatta ja ruuvit sen verran ylimääräiseltä tuntuu, että aina muistaa että toinen jalka ei ole enää entisensä. Nää Karinit ois varmaan täydelliset ”harjoitteluun”, mutta kynnys ostaa on suuri, voitte kuvitella…! Siksipä arvontavoitto ois ihan parasta <3 Konjakki tuntui heti omalta valinnalta, vaikka nämä mustat näyttää kyllä kuvissa jalassa myös mahtavilta! Ihanat!

  64. Jossy sanoo:

    Koska rakastan kenkiä, ja omistan yhdet puukkarit, mutta! ne on jollain tavalla mulle epäsopivat ja joudun joka kerta niitä käyttäessä kipristeleen ja jännittämään jalkaterää, jotta ne pysyvät jalassa. Voi, mä näen itseni noissa kengissä… Mulla on niihin sopiva mekkokin (kaks). Ja hei, saisin antaa omalle tyttärelleni puukenkämuistoja..itselläni sellaisia ei ole.

  65. Minun muistoni puukengistä on lapsuudesta, kun katselin niitä toisten jaloissa. Muistan ajatelleeni, että millaistakohan niillä on kävellä. Se kengän kopse oli niin ihanan kuulosta. Itselläni ei puukenkiä ole koskaan ollut. Olisi ihanaa jos Onni potkaisee ja saisin näin mahtavat puukengät ja samalla ensimmäiset ihan oikeat juhlakengät.

  66. Minun lapsuuskesäni kesämuistoihin kuuluu eteläpohjalainen maalaismaisema, joka täyttyy makkaravoileivän makuisista junamatkoista pohjoisesta Lappajärvelle, lehmien ammunnasta, mustikoilla, metsämansikoilla ja mesimarjoilla täytetyistä heinänkorsista ja mummin hersyvästä naurusta. Mummolan pihalla juostiin valkoisilla puukengillä, joissa oli ilmareikiä ja hienot hopeiset soljet. Muistan sen ihanan vapauden, elämän keveyden ja yksinkertaisista asioista nauttimisen, kuten vaikka maatalon pihan ruohonleikkuun käsipelillä tai lehmien huhuilemisen navettaan iltaisin. Lapset juoksivat alituiseen sisään ja ulos leikkimään ja muistan sen helppouden, kun puukkarit sai vaan pukata jalkaan ja pois. Ikinä jalat eivät hikoilleet niissä, vaan kengät todellakin hengittivät.

    Kesäsandaalit ovat tällä hetkellä ainoat kenkäni, jotka hengittävät ja ovat kauniit. Mutta matalilla läpysköillä ei ole erityisen mukava kävellä ja sandaalien remmit painavat.

    Pölkin kengät näyttävät ihan törkeän hyvältä, mutta olen jotenkin varma että ne ovat samalla yhtä hengittävät, mukavat ja helpot kuin lapsuuteni puukengät olivat <3

  67. NinaS sanoo:

    Mun on ihan pakko saada nuo kengät. 🙂 Sama pakko oli itseasiassa jo keskiviikkona kun työmatkalla suunnistin päämäärätietoisesti Helsingin Stokkalle vain kuullakseni, että niitä ei ole vielä saatavilla. Sitä pettymyksen määrää. Toisaalta meillä on projekti asunnon hankinta menossa ja kohtaloon tms. uskovana ajattelin, että ehkä joku suurempi voima nyt sanoi, että nyt ei ole oikea aika Terhi Pölkin kengille vaan rahaa pitää säästää asuntoon ja sen sisustukseen. Mutta se, että menisin ja voittaisin ne. Kumpikin haave tulisi toteen. Asunto ja Terhi Pölkin kengät. Ja juuri nyt tuntuu siltä, että vaikka suuruusluokat on hieman erit, niin tärkeysluokka on molemmissa miltei sama. Mietin jo epätoivon hetkenä sitäkin, että pitäisikö pankista ottaa hieman ektsralainaa vain siksi, että saisi Terhi Pölkkit ns. kaupan päälle. 🙂

  68. Tallis sanoo:

    Minä olisin halunnut puukengät jo lapsena, mutta ne olivat lähes aina lestiltään niin leveitä, että eivät sopineet kapeaan kääpiöjalkaani. Ehkäpä nyt tämäkin tilanne korjaantuisi modernilla puukenkäversiolla.

  69. Ansku sanoo:

    Meikällä olis yks 90-luvun kesämekko jolle olen yrittänyt löytää täydellistä kenkäparia.. No täsä ne olis! <3

  70. Tiinatuulia sanoo:

    Oi, olen juurikin näistä Karin-puukkareista haaveillut jo pari vuotta! Ensin opiskelijana, sitten työttömänä ja nyt hyvin pienituloisena niiden omistajaksi ryhtyminen ei ole vielä ollut mahdollista, mutta unelma elää yhä, että jonain päivänä saan kopistella raakajäätelölle kotikaupunkini jokirantaan unelmakengät jalassa <3

  71. essinen sanoo:

    Puukengät ovat kyllä olleet aina mielestäni veikeät! Olen vielä sen verran nuori, että taisivat mennä pois muodista aikoinaan vanhempieni mielestä, enkä siksi ole omistanut yhtään paria. Kengät olisi hieno voittaa sen vuoksi, että tarvitsen heinäkuussa järjestettäviin häihin puukengät! Häät jännittävät minua monestakin syystä. Menen sinne avecina uuden miesystäväni kanssa ja näen kaikki hänen ystävänsä ensimmäistä kertaa. En ole mikään juhlaihminen tai rakasta laittautua ”nätiksi”. Siksi kauniit puukengät toisivat varmuutta. Karin puukengät olisivat monikäyttöisimmät värissä TAN.

  72. Viimeksi oli puukengät jalassa n.40 vuotta sitten 🙂 Olisipa ihana saada jalkaan noin kauniit puukengät, niin monen vuoden jälkeen.

  73. Annika sanoo:

    Olen tykästynyt ko kenkiin instagram tilisi ja katjakokko.com sivuston kautta. Minulla itsellä muisto liittyy myös äidin puukenkäkopsottelluun, mutta lähinnä häpeän merkeissä. Äidillä oli umpumalliset puukengät, jotka kuulemma oli mitä parhaat jalassa. Niitä oli myös käytetty sen mukaisesti! Ruohonleikkuu, pihatyöt ja mikä pahinta kaupassa käynti sujui nämä lähes puhkikulutetut klopottimet jalassa. Voisin hyvittää nuoruuden häpeälliset katseet ja arvostelut äidilleni, kun hän ensi kuussa käyttää 60 vuotta. Lahjoa hänet upeilla puukengillä. Näitä puukenkiä minä en tyttärenä kävisi arvostelemaan muuta kuin positiivisessa mielessä ja ehkä saisin samalla uusien puukuenkien avulla pyydettyä nuoruusvuosien arvosteluja anteeksi!

  74. Annukka sanoo:

    Toivoisin uusia puukenkiä, koska edelliset, joita rakastin suuresti kärsivät suuren emotionaalisen kolhun ollessaan jalassani pari vuotta sitten kun silloinen poikaystäväni kertoi haluavansa erota. Sen jälkeen puukengissäni oli surun ja pettymyksen energia, enkä enää osannut pitää kaunokaisia jotka muistuttivat liikaa tapahtuneesta.
    Nyt kaipaan puukenkiä jotka kantaisivat minut kevyesti kohti uusia, onnellisia rakkaudenhetkiä <3!

  75. Sanna sanoo:

    En saanut koskaan lapsena puukenkiä, kun äiti pelkäsi nilkkojeni puolesta. Kaverillani oli sellaiset ja ihailin niitä sydän pakahtuen. Nyt jos saisi omat, niin lapsuuden haaveesta tulisi totta.

  76. Voi että, pakko osallistua arvontaa, sillä olen haaveillut Terhi Pölkin kengistä pitkään ja nuo Karin puukengät ovat hurjan kauniit. Mutta no, en tiedä miksi juuri minun pitäisi ne saada sen enempää kuin kenenkään muunkaan! Olisin kengät jo itselleni ostanut, mustina tietenkin, mutta osa-aikaisesti töitä tekevän opiskelijan budjetti ei tuollaiseen veny vaikka kuinka haluaisi.

  77. VeeraW sanoo:

    Puukengistä minullekin tulee nostalginen olo! Mielikuvia lapsuudesta punaisista puukengistä, joita ihailin. Puukengissä oli mielestäni erityisen (ja on edelleen) kaunis kopse…

  78. Terttu Kokko sanoo:

    1975 veljeni häissä minulla oli Oulusta ostetut korkopuukengät, itsetehty vaaleansininen kellohame ja vaaleansininen paita.Arkikäytössä oli ihan tavallisia hollannikkaita. Kyllä oli hienoa voittaa nyt erinomaiset kengät..

  79. Katriina sanoo:

    Rakastan puukenkiä. Ne tuntuvat olen lähes ainoita jalkineita, joissa jalkani eivät kipeydy nykyään. Minulla on Swedish hasbeensit. Olisi kyllä kiva kulkea myös noin kauniissa kotimaisissa 🙂

  80. Jaana sanoo:

    Aivan ihanat! Mulla oli 70-luvulla pikkutyttönä ensin ihanat kukikkaat puukkarisandaalit ja sitten vähän isompana tosi punaiset puukkarit, joita käytin kaikkien muiden ihanien punaisten juttujen kanssa! Nyt olen etsiskellyt puukenkiä maximekkojeni kanssa. Ne voisivat todellakin olla nämä!

    Kiitos jutusta, Katja. Tuli hyvä mieli suomalaisesta suunnittelusta ja tuotannosta ja kun sai muistella omia puukkariaikoja 😀 <3

  81. Anniina sanoo:

    Mielikuvissa palaan muistoihin ja lapsuuteeni Pihtiputaan maalaismaisemaan. Jalassa isäni ruskeat puukengät, käsissäni kimppu ruiskaunokkeja ja ympärillä lasten nauru. Kaipaan niitä puukenkiä, saisinko mahdollisuuden uusilla kengillä?

  82. Kun olin lapsi, äitini kulki aina kotona maalla matalakorkoisissa puukengissä, joita ihailin (eniten kai kivan kopinan takia). Muistaakseni myös siskolla taisi olla samallaiset puukengät, mutta itse kuljin aina saappaat jalassa, koska rymysin metsässä ja kaivelin purojen pohjia. Syytä en muista, mutta haltioitumisen tunteen muistan hyvin, kun lopulta äiti osti minullekkin ihanat vaaleanvihreät/mintunvihreät omat puukengät. Tosin ne tuli minulle vain ”kaupunki” kengiksi, joita ei kotona maalla leikkiessä saanut käyttää. Täytyykin lapsuudenkodissa käydessä mennä kaivelemaan vinttiä, josko ne kaunokaiset olisivat vielä tallessa.

  83. Sonja sanoo:

    Ihanat sandaalit! Olen aina haaveillut puukengistä, ihan lapsesta saakka, jolloin ne viimeksi olivat muodissa. Minulla ei ikinä kuitenkaan ole ollut puukkareita ja olisin enemmän kuin onnellinen kopistelemassa kauniilla ja kotimaisilla kengillä 😀 Olen seurannut Terhi Pölkin tarinaa ja merkki vaikuttaa todella houkuttelevalta 🙂

  84. Olen henkeen ja vereen tennari ihminen, aina kun on juhlia tulossa olen äärimmäisessä pulassa koska en omista yhtiäkään korkkareita. Heti kun näin blogi postauksesi niin tajusin että rukouksiini on vastattu, tässä se on! Nämä on niin minun korkkarini, nämä tulevat pelastamaan monet juhlat. Kiitos vinkistä, olen onnellinen tästä!

  85. Viivi sanoo:

    Erilaiset puukengät ovat mahtavia niin arjessa kuin juhlassa. Viiletin lapsena 80-luvulla perinteisissä valkoisissa puukkareissa ja välillä kieltämättä nilkat muljahtelivat sinne tänne. Puukengät unohtuivat vuosikausiksi, kunnes taas heräsin. Nykyisin käytän eräitä ruotsalaisia puukenkiä töissä, mutta puukenkäihanuuksiahan ei koskaan voi olla liikaa.

  86. Ooi, Terhin puukenkiä olen ihaillut jo pitkään! Ehdottomasti maailman kauneimpia mitä olen koskaan nähnyt (ainaki jos vertaa mamman 70-luvun kolpottimiin jotka kulutin teinivuosilla puhki.) Ja juuri sopivat korot arkisten katujen valloitukseen – illan päälle vois hipsiä samoin jaloin kemuihin!

  87. Jenni sanoo:

    Puukengistä tulee mieleen mun maailman ihanin äiti. Mustat kopisevat hollannikkaat, hulmuava hippihameen helma, pitkät luonnonkiharat hiukset ja rakastava lämmin syli.

    Tätä muistoa jatkaisin mielelläni kopsuttelemalla upeilla karineilla pitkin kesäisiä katuja, aivan pian tuoreena ja onnellisena äitinä.

  88. Teija sanoo:

    Nuo on kyllä niin ihanaiset! Saako noita valkoisena? Olisi nätit myös vaaleana.
    Minulla on tällä hetkellä käytössä sellaiset pistokas malliset puukengät ja muistan jo nuorena käyttäneeni puukkareita!

  89. ainoa sanoo:

    Mielestäni minun pitäisi saada puukengät omakseni, koska en muista sellaisia koskaan omistaneeni 🙂 ! Lapsena ihailin kymmenen vuotta vanhemman serkkuni puukenkiä aina maalla vieraillessani. Ihailuun liittyi se, että meillä kotona kukaan ei muistaakseni käyttänyt puukenkiä, ja että serkkuni oli mielestäni niin kaunis, aikuismainen yms.. Mutta myös kaupunkilaistytön suuri kaipuu ja toive maalla asumisesta. Se olisi ollut silloin ihanaa! Edelleenkin pieni osa minua kaipaa maalle asumaan, vaikka elämän realiteetit heittävätkin omat haasteensa soppaan. Vielä tänä päivänäkin kärjestä umpinaiset puukengät tuovat minulle kaihoisan fiiliksen lapsuuden unelmista. Itselleni valitsisin kuitenkin juuri tuollaiset Karin- tyyppiset ”puukkarit”, miten kauniit!

    Toki sellaiset voisi ostaa itsekin, ja jos onni ei suosi, niin sen varmasti teenkin, kunhan palaan hoitovapaalta töihin, ja raaskin taas tehdä arvokkaampia hankintoja myös itselleni 🙂 .

  90. Jennie sanoo:

    Meillä ei kukaan koskaan nuoruudessa tai muualla käyttänyt puukenkiä, sen sijaan tullessani sairaalamaailmaan töihin puukengät oli yhtäkkiä kaikkialla, erityisesti kirurgit vaikuttavat tykkäävän kopisevista ja huomiota herättävistä kengistä 😀

  91. Suvi sanoo:

    Koskaan en ole puukenkiä omistanut, mutta nuilla ihanuuksilla olisi varmasti hyvä aloittaa korollinen kopistelu ainaisten matalapohjaisten tennarien sijaan 🙂

  92. Päivi sanoo:

    Ihanat ”puukkarit” näyttävät lapsuuden versioiden siroilta kaupunkilais-serkuilta 🙂
    Rakastin puukenkiä niiden helppouden, korkojen ja kopinan takia. Jostain syystä kolauttelin kävellessäni puukengillä kipeästi sisäkehräsiin, mutta käytin silti 🙂

  93. salli sanoo:

    Mukaan puukenkien arvontaan. Kyllä muistan kun meillä kotona oli aikoinaan noita kenkiä. Mutta nyt vuosien kuluessa en ole käyttänyt niitä. Olisihan se kiva noita uusia puukenkiä päästä kokeilee jospa muistot palaisi mieleen nuoruuden kengistä.

  94. Emmi sanoo:

    Olisi mahtavaa päästä kokeilemaan suomalaisia puukenkiä, kun kaikki omistamani ovat lahden takaa. Mahtavaa, että osaamista löytyy kotimaastakin. Äitini muistaa aina kertoa kuinka käytti korkeakorkoisia puukkareita minua odottaessaan – ihana muisto ja puukkarien käyttö on periytynyt minullekin :).

  95. Sini sanoo:

    Ihana arvonta! 🙂 Olisipa ihana täällä maailmalla asuessa kantaa noin suomalaisia kenkiä jaloissaan! Jotenkin niin herkistyy, kun katsoo tuota videotakin, heh, taitaa koti-ikävä olla aika kova. Minusta on niin kunnioitettavaa, että yrittäjä tekee näin aitoja tuotteita, ei mitään massatuotteita. Kantaisin ko. kengät ylpeydellä täällä ulkomailla asuessani. Minulle myös laatu on tärkeää ja harkitsen aina pitkään kenkien ostamista, koska huonolaatuiset menevät niin nopeasti rikki tai eivät istu spessuun jalkaani ollenkaan. Olen äitini puukenkiä käyttänyt aina silloin tällöin 🙂

  96. sanna sanoo:

    Liikun lähes kaikkialle ja kaikkialla vaunujen kanssa tai vauva kantovälineessä tai kainalossa. Korkoja olisi kiva käyttää, mutta tällä hetkellä ei ole sopivan matalia korkkareita kaapissa. Nämä olisivat sellaiset sekä mukavanoloiset ja -näköiset. Mustat kengät valitsen, jos arpaonni osuu kohdalle.

    Mun äidillä oli puukkarit, kun olin lapsi. Tykkäsin niistä. En saanut omia, koska äiti pelkäsi mun nilkkojen nyrjähtävän. Kun äidin silmä vältti, hiippailin parvekkeen ovelle ja laitoin puukkarit jalkaan. Ne olivat äidin parvekekengät. Tosin meillä puhuttiin hollannikkaista.

  97. Nanais sanoo:

    Ihanat puukenkäni jäivät entisen poikaystäväni kotiin, toiseen maanosaan, minne jäi myös monta muuta rakasta vaatetta. En jäänyt haikailemaan tavaroitani, vaan päätin keskittyä nauttimaan uusista mahdollisuuksista.
    Jokainen kevät huomaan kuitenkin ihasteleni puukenkien kuvia ja olisihan se kävelyn kopina aika ihana kesän symbooli <3.

  98. oona sanoo:

    Ah puukenkien kopina! Lapsena meilläkin kaikki tepasteli puuklopoissa ja edelleen ne melkein puhkikävellyt kopisijat löytyvät mökiltä. Terhin kengät ovat ihanalla tavalla kaupunkikelpoiset ja olisipa upeaa tepastella mökkimaisemista tutulla kopinalla myös kaupungissa! Mökkikuumeen taltuttajat alkukesää ilahduttamaan olisivat huippujuttu!

  99. JaanaJ sanoo:

    Monta ihanaa muistoa puukengistä. Ekat taisi olla äidin ostamat leppäkerttukuviolliset. Asuttiin kerrostalossa ja kaikilla pihan tytöillä oli puukengät- muita ei varmaan suostuttu edes käyttämään. Miksiköhän ne olivat välillä poissa muodista tai minä en ainakaan muista niitä käyttäneeni lapsuuden jälkeen. Sitten tuli ne jalkojen viholliset eli kiinantossut 🙁 Olisi ihana omistaa Terhi Pölkin suomalaiset puukengät!

  100. Marketta sanoo:

    Naisellisuuteni on ollut aina vähän hukassa, tai ehkä en ole uskaltanut ilmaista sitä. Omista asenteista ja ajatuksistahan nämä jutut on kiinni, mutta ei kauniit korkokengät ainakaan vaikeuttaisi naisellisuuden löytämistä.

  101. Laura K. sanoo:

    Haluaisin voittaa Terhi Pölkin puukkarit, koska niistä tulisi varmasti juuri ne kengät, joilla kantaa ylpeydellä vahvempaa ja kasvanutta versiota minusta. Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana rämpinyt, räpiköinyt ja ryvettynyt omalla polullani, olen eronnut sekä rakkaussuhteesta että ystävyyssuhteista ja luopunut ikuisesta muiden miellyttämisestä. Nämä kengät jalassa voisin kävellä kesäkatuja katse tiukasti eteenpäin suunnattuna pieni hymy huulilla ja tuike silmissä. Koska minun mielessäni puukengät yhdistyvät voimanaisiin.

  102. Ripe sanoo:

    Haluan! Puukenkämuistoja mulla ei toistaiseksi ole, mutta juttuhan on siinä, että mulla ei oo ollu minkään sortin sandaaleita ainakaan kymmeneen vuoteen. Nuo on täydelliset, kun menevät minkä asun kanssa tahansa, eikä korkoakaan ole liikaa.

  103. SeSilja sanoo:

    Oi miten ihanat, ja nimenomaan nuo mustat puukengät! Olen kulkenut Aasiassa asumisen vuoksi nyt hieman turhan pitkään pelkissä varvassandaaleissa ja lenkkareissa (muita en tällä hetkellä edes omista), ja laadukkaat ja kauniit kengät toisivat Suomeen palatessani juuri sen verran itsevarmuutta, jonka täällä pölyn ja kuumuuden keskellä on kadottanut. Puukengät olisivat myös täydelliset kengät uuteen harjoittelupaikkaani Suomessa alkusyksystä!

  104. Joanna sanoo:

    Olen ihastellut Terhin hurmaavia puukenkiä jo useampaan otteeseen ja haaveissani onkin että kopsuttelisin vaaleissa tan-värisissä Karin-kengissä naimisiin! Valitettavasti hääbudjetti on varsin pieni ja boheemi, joten en ole vielä malttanut kenkiä hankkia, vaikka käyttöä niille tulisi varmasti vuosiksi eteenpäin. Puukenkiä en ole koskaan omistanut mutta kyllä vielä joku päivä!

  105. Roosa sanoo:

    Olisi ihana saada ensimmäiset ikiomat, uudet puukkarit! Lapsuuteni kopistelut tehtiin vuodesta toiseen isosiskoilta perityillä, kärjestä värinsä meneittäneillä ja muutenkin lievästi kärsineillä puukengillä. En ehkä ikinä unohda sitä ääntä kun kaikki naapuruston lapset leikkivät kevään ensimmäistä rosvoa ja poliisia puukkarit jalassa. Lisäksi ilahtuisin aidosti kotimaisista ja samalla tyylikkäistä kengistä, ah.

  106. Susanna sanoo:

    Tää on helppo: koska mä en koskaan lapsena saanut puukkareita kun ne olivat äidin mielestä vaaralliset, tai se tais olla mummu joka pisti hanttiin 🙁

  107. Ellinen sanoo:

    Minulla oli lapsena perinteiset, valkoiset puukengät, jotka ostettiin balettiesitystä varten. Esitimme puukenkätanssia, jossa kopisteltiin kenkien kantoja. Muistan vieläkin alkuaskeleet ja musiikin!

    Myöhempi muisto samoista kengistä on, kun totesin kesäkenkieni sanoneen itsensä lopullisesti irti. Oli pakko lähteä metsästämään uusia, ja muita kenkiä ei ollut laittaa jalkaan kuin nuo puukengät – nyt jo hieman pieniksi muuttuneet. Avoimen kannan takia nämä olivat onneksi vielä käyttökelpoiset, vaikka jalka olikin jo hieman iso kenkään! Pyöräilin ympärin kaupunkia puukengissäni ja etsin sopivaa kenkäparia. Silloin löytyivätkin balleriinat, jotka palvelevat nyt jo kuudetta kesää.

    Nyt voisi olla hyvä hetki palata puukenkäaikaan! Terhi Pölkin puukengät ovat tosi nättejä. 🙂

  108. Krista sanoo:

    Oi! Olen jo pitkään haaveillut puusandaaleista, mutta vielä en ole löytänyt niitä oikeita, jossa olisi tällaiselle lyhyelle ihmiselle korkoa mutta ei kuitenkaan liikaa. Nuo ovat vain niin upean kauniit että olisi ihana omistaa tuollaiset. Oma puukenkä muistoni liittyy kanssa lapsuuteen. Pienenä lainasin aina isän puukenkiä, ja äiti seurasi kauhistuksella sivusta kun pelkäsi että nilkkani taittuu niissä. No nilkat säilyivät kyllä ehjinä, puukengät ei…!

  109. RipRap sanoo:

    Mulla on puukengistä vain huonoja kokemuksia; ne olivat epämukavat ja huonosti istuvat sekä hiersivät jalkoja. Olisi kiva voittaa, jotta mielikuvani puukengistä muuttuisi.

  110. Maijai sanoo:

    ! O I H !
    Juuri tänään selailin Pölkin kenkämallistoa ja huokailin ihastuksesta (edellä mainittuun tapaan). Todella kauniita taideteoksia nämä hänen luomuksensa, ja materiaalivalinnatkin ovat minulle mieleiset. Minullakin on samanmoinen muisto lapsuudesta, kuten monella muullakin… Köpsyttelin isän isoissa puukengissä pihalle milloin minkäkin takia, kenkä tippui useammin kuin kerran jalasta… Oisipa siis ihana saada semmoset, jotka olisvat omaan jalkaan sopivat 🙂 Juhlaan, arkeen, omaksi iloksi, siihen erityisesti.

  111. pice willberg sanoo:

    Voihhh, kyllä meikäläin on käyttäny puukareita -80 luvulla.., ne on vaa niin ihania! Ja nuo vielä södemmät <3 On ne niiii ihaniiii..

  112. AnnaI sanoo:

    Puukenkien ääni… se tuo mieleen paljon hymyilyttäviä muistoja lapsuudesta. Olisi se jotenkin nostalgista, saada ihka omat ihanuudet!
    Niin ihanan… suomalaista! 🙂 Ostan tosi harvoin uusia kenkiä ja panostan ehdottomasti laatuun. Kärsin päkiäkivuista ja kengän on oltava tukeva ja miellyttävä käytössä. Näissä kengissä yhdistyisi moni itselleni tärkeä asia, käyttömukavuus, suomalaisuus, ekologisuus, kauneus (olenkohan toistanut tätä sanaa tässä yhteydessä jo tarpeeksi?).
    Kuinka hauskaa olisikin kulkea kesäisiä katuja, kopsutella vaan menemään ja kuunnella askel askeleelta muistoja lapsuuden ilonaiheista ja samalla luoda uusia, vieläkin ihmeellisempiä hetkiä aikuisuuden kesäretkiltä…

  113. Mona Okwuosa sanoo:

    Minun pitäisi saada Terhin puukkarit, sillä olen tähän mennessä elämässäni jäänyt ihan ilman sitä ihanaa muistoa puukkareista, jollainen lähes kaikille ystävillä tuntuu Suomessa lapsuudestaan olevan. Itse synnyin ja vietin lapsuuteni Aasiassa, ja olen koululaisesta alkane sitten yrittänyt vähitellen ”ottaa kiinni” näitä niin perinteiseltä tuntuvia pieniäsuuria asioita muistoissa ja elossa. …ja sitä paitsi, noi kengät on vaan niin kauniit -sun jalat näytti aivan killereiltä noissa kuvissa!- että eihän niitä ilman nyt vain voi enää jatkaa…!?!
    😉

  114. Viivi sanoo:

    Mulla on ihan selvästi samanlaisia muistikuvia äitin ja mummon puukengistä. Niitä käytettiin aina kun tehtiin suursiivous ja leipoessa! Mikä lie ollut niiden virka leipomisessa mutta aina kun kuului puukenkien kapina niin tiesi että jotain tapahtuu. Oih voin kyllä haistaa nenässäni sen puhtaan kodin ja leiopomusten tuoksun. Harmi vain että meidän koira myös tykkäsi puukengistä ja järsi niistä toisen kantapään. Kengät taitaa olla kuitenkin vieläkin tallella.

  115. Nanna sanoo:

    Puukengillä on ihan erityinen paikka sydämessäni.
    Meidän perheen kesä alkoi sillä, että meille lapsille ostettiin uudet puukengät kesäpaikan pienestä kenkäkaupasta. Tai no, kyllä niitä kierrätettiin sisarukselta toisellekin, jos vaan olivat kestäneet edellisen kesän menossa mukana. Oli Nils Holgersson -kuvioiset, pilkulliset, sirkus-aiheiset, tavalliset mustat, ihanat punaiset… Puukkarit olivat jokapaikan kengät, jotka potkaistiin jalkaan kun lähdettiin kylille jätskille tai piti äkkiä kipaista taas johonkin tärkeään ja vaaralliseen seikkailuun lähimetsään. Sain ihan ekat omat puukengät neljävuotiaana. Ne on mulla edelleen tallessa, maailman sievimmät, pienet, punaiset menopelit. Ja aika kuluneet!
    Puuseppäkoulussa mulla oli erityislupa käyttää työjalkineina puukenkiä. Ei niillä kaadu tai nyrjäytä nilkkojaan ja juostakin voi helposti, jos on lapsesta asti treenannut, kuului perusteluni. En tiedä, menisikö läpi enää tämän päivän sääntöyhteiskunnassa!
    Kiitos Terhi Pölkille puukenkäkulttuuriin puhaltamasta raikkaasta tuulesta. Ilolla ulkoiluttaisin tyylikkäitä puukenkiä kesän tärkeissä ja ehkä nykyisin vähemmän vaarallisissa seikkailuissa!

  116. pice willberg sanoo:

    OIHHHH nuo Terhi Pölkin puukkrit on aivan ihanat! <3 -Minulle oli joskus -80 luvulla puukengät, ja nohh, ne oli kyllä silloin ihan ok-malliset, mutta nuo olisi aivan ihan voittaa 🙂

    • pice willberg sanoo:

      Voihh eihhh, olisinpa ikionnellinen jos nuo ihanat puukkarit voittaisin <3

  117. Miksi ansaitsisin puukengät?

    Koska olen juuri ruvennut aikuiseksi. En miksikään tylsimykseksi, semmoiseksi vaan, että teen mitä lystään, olen omapäinen, itsepäinen, liikun ja syön hyvin, syön myös hyvää, nukun kun siltä tuntuu, paljon teetä ja venähtäneitä istuskeluita kahvilassa, ystävyyttä. Nautin, olen herkkä ja avoin, hymyilenkin toistuvasti jopa omalle peilikuvalleni. Opettelen pitämään itsestäni enemmän kuin koskaan ennen. Omistan jo tähän uuteen minään sopivia vaatteita, joille en ole löytänyt sopivia kenkiä kaveriksi. Parastahan olisi, että sisäinen olo mätsäisi ulkoisen olemuksen kanssa. Kasvua ja kehitystä joka suunnassa, siis. Pidän peukkuja.

  118. Pauliina sanoo:

    Nyt tänne ne Terhin tossut ja sassiin! Tarvii päästä koputtelemaan näillä mökkilaituria ja peläyttämään isot hauet naapurin puolelle 😉 Tahtoo ja toivoo, oih niin kovasti rakastaa <3

  119. MerjaK sanoo:

    Puukkarit, lapsuudessa ne olivat isojen tyttöjen kengät. Kateutta herätti setäni Ari, joka käytti puukenkiä lähes ympäri vuoden. Itselleni ensimmäiset sain Uppsalan reissulta hankkiessani ruotsalisten ylepydenaiheen Hasbeensit. Töissä käytän myös puukkareita, tuuletus toimii, jalat eivät väsy ja pituutta/auktoriteettiä 🙂 tulee lisää heti 5 cm. Hasbeensit ovat kaapin jo jättäneet, olisi ihana kokeilla suomalaista huippudesignia, varmasti kokeilenkin jos arpa ei osu kohdalle.