Astiakaappi muutti luokseni. Se oli jo aivan lähtökuopissaan Vihreän talon Annikan kaupunkikodissa, sillä kaipasi kipeästi uutta kotia. Minä puolestani voin kertoa, että täältä se ei hevillä liikahda. Keittiössäni on ollut puolitoista vuotta paikka juuri tämmöiselle astiakaapille. Tämän seurauksena aloin pitämään keittiössäni valoja päällä. Niin ystäväni kuin perheenjäseneni ovat aina valittaneet, miksi lymyän liesituulettimen valossa. Luulin vain pitäväni hämärästä. Todellisuudessa taisin ajatella, että hämärässä täysin keskeneräinen keittiöni näyttäisi kodikkaammalta.
Olen siis ikionnellinen astiakaapista, jonka alahyllylle sain vihdoin järjestää rakkaimmat keittokirjani. Kaikki, jotka eivät sinne eivät mahtuneet saivat lähteä. Tilaa näyttäisi olevan vielä parille kiinnostavalle teokselle. Sitten taitaa keittokirjakiintiöni olla täynnä.
Kahdelle ylimmälle hyllylle järjestelin kauneimmat astiani. Kokoelma sai täydennystä korvamerkatuilla joululahjarahoilla ostetuilla 20-luvun Arabian teekupeilla ja -lautasilla. Löysin nämä aarteet Astiataivaasta, joka on todellisia sydämentykytyksiä aiheuttava paikka. Menkää ihmeessä käymään tuossa putiikissa, sieltä tekee aivan ihastuttavia löytöjä!
Astiakokoelmani seuraavat tulokkaat ovat uudet keittolautaset (nykyiset eivät ole kuvauskelpoiset). Haaveilen melko syvistä, kulhomaisista keittolautasista. Ne oikeat eivät ole vielä tulleet vastaan. Tosin enpä ole aktiivisesti etsinytkään. Lisäksi lasinen karahvi sekä lasiset vintage-sillilautaset ovat toivelistalla. Seuraavana projektina taitavat kuitenkin olla asuntoni seinät, jotka kaipaavat kipeästi asioita kehyksissä. Sen osalta suuntaan konsultoimaan Proloquen Elsaa ja Noraa.
Mitäs sanotte astiakaapista ja uusista teekupeista?
Kuvat Katja Kokko
