Palasimme eilen illalla Uluwatusta Ubudiin. Olen kylmillä väreillä kirjoittaessani tätä ja silmäkulmatkin meinaavat vähän kostua. Uluwatu oli ihana. Ehdottomasti koko Balin matkamme kohokohta tähän mennessä. Se päihitti Gilin saaret mennen tullen. Siinä missä Gili täytti paratiisisaaren minimivaatimukset, Uluwatu veti jalat alta. Ensi kerralla, kun tulen Balille, tiedän todellakin mihin nokkani suuntaan.
Uluwatu oli raikas ja keveä tuulahdus sisämaassa sijaitsevaan Ubudiin verrattuna, jonka energia on hyvin intensiivistä. Joogakeskukset ovat hyvin pitkälti keskittyneet Ubudin alueelle ja siihen usein liitetty henkisyys ja kaikki oheissälä on niin läsnä, että energia tuntuu jopa toisinaan painostavalta ja hitaalta. Uluwatussa tuntui puolestaan siltä, että hengitän elämää joka solullani – paikka oli villi, kaunis, raikas ja uudistava.
Ennakkokäsitykseni mukaan kuvittelin Uluwatun olevan pääosin blingiä ja luksusta – pieleen meni. Sitäkin löytyy, mutta ennen kaikkea Uluwatu on rento surffikohde, joka toimittaa paratiisin virkaa myös meille luonnonkauniita hiekkarantoja rakastaville, joita ei ole pilattu turismilla. Upeita luonnonrantoja todellakin löytyy ja olisimme taatusti kolunneet ne läpikotaisin, jos vain aika olisi riittänyt. Uluwatun aallot ovat valtavan korkeita ja pitkiä ja koralliriuttojen vuoksi aloittelevan surffaajan on turvallisempaa kivuta laudalle jossain muualla – saimme nimittäin itsekin todistaa onnettomuutta, jossa pitkät aallot kuljettivat kokeneen surffarin liian matalalle paiskaten hänet pää edellä riuttaan.
Eat, Pray, Lovesta tuttu biitsi Padang Padang sijaitsee Uluwatussa. Rannalle johtavat luolamaiset portaat on rakennettu jyrkkien kallioiden väliin. Lauantai-iltaisin Padang Padangissa järjestetään reggae-bileet, missä on soittamassa yleensä paikallinen livebändi. Keski-ikä juhlakansassa on reilusti kolmenkympin alapuolella, mutta bileet ovat ehdottomasti kokemisen arvoiset. Päivisin kannattaa suunnata Padang Padangin sijasta jonnekin Uluwatun valtavista paratiisirannoista, sillä bussilasteittain saapuvat turistit valtaavat tuolloin kyseisen biitsin.
Me vietimme koko sunnuntain Thomas Beachilla, jonne on parin kilometrin matka Padang Padangista. Thomas oli se ranta, josta olin haaveillut: valtavan kokoinen paratiisiranta, mutta turistit oli laskettavissa kahden käden sormilla. Kun jatkaa matkaa rantaviivaa pitkin varsinaiselta biitsiltä, löytää luolamaisten kallioiden uumenista taatusti spotin, jonne ei eksy kukaan muu. Päivän treenit tulee myös tehtyä kavutessaan jyrkkiä portaita alas Thomasille ja takaisin.
Seuraavan päivän agendallamme oli Bingin Beach, mutta sääjumalat päättivät puolestamme toisin. Bingin olisi ollut kenties Thomasia vielä autenttisempi. Alas biitsille ei ole rakennettu edes rappuja, joten rantaan saa laskeutua kalliota pitkin. Hiljainen Bingin on myös monien paikallisten suosikki.
Sunnuntai-iltaisin Suluban Beachin yläpuolella sijaitsevassa Single Finissä järjestetään Uluwatun kuuluisimmat bileet. Mummokerholaiset vetivät hippakengät jalkaan ja maalasivat luomet kiiltäviksi vain todetakseen, että tämä ajanjakso elämästä meni jo. Meno juhlahumussa oli kirjaimellisesti tiivistä ja saa käydä hyvä tuuri, jos onnistuu saamaan itselleen istumapaikan. Mikäli mielii varata rajatulta alueelta seurueelleen loossin, täytyy varaus tehdä jopa kolme kuukautta etukäteen. Single Finin keski-ikä oli lähellä Padang Padangin reggaebileitä, joten ensi kerralla ei mummokerholaisten tarvitse paikan päälle vaivautua.
Uluwatu on pieni paikka, mutta pääkadun varrella on loistavia ravintoloita, joista todella lämmin suositus vastikään avatulle Yum Yumille, ruoka oli kerrassaan taivaallista. Shoppailumahdollisuudet ovat myös hyvät ja lukuisista surffikaupoista löytyy ehkä koko universumin hienoimmat bikinit ja uimapuvut. Laajalle levittäytyneen alueen vuoksi skootteri on täälläkin paras tapa liikkua. Maasto on mäkistä ja mutkaista, joten sujuvat moottoriajoneuvon hallintataidot ovat välttämättömät (onneksi Ubudissa ajettuja kilometrejä on kuukauden aikana kertynyt kiitettävästi).
Tähän mennessä koetusta Balista jätti Uluwatu suurimman jäljen meidän molempien sydämeen. Kaiken lisäksi meillä kävi semmoinen munkki majoituksen suhteen, että joudun omistamaan aiheelle kokonaisen postauksen.
Kuvat minusta Mariko Pajalahti, loput allekirjoittaneen ottamia
