Tehdäänpä tässä välissä pieni tilannekatsaus uuteen kotiin, sillä melko paljon on tapahtunut sitten viime näkemän. Vieläkään ei ole aivan valmista, mutta voiton puolella jo ollaan. Pitkään ja hartaasti odottamani sähkötyöt on vihdoin tehty ja sain sanoa hyvästit ärsyttäville valokiskovirityksille, jotka näitte ensimmäisissä kuvissa uudesta kodista. Kuvaan uudet kattolamput sitten viimeiseen postaukseen, jossa esittelen asunnon perusteellisemmin.
Lapuan Kankureiden Palttina-pellavaverhot on myös vihdoin saatu paikoilleen. Verhotangon asentaminen alkoviin ei ollutkaan aivan yksinkertainen homma, kun porattavassa kohdassa oli vastassa pelkkää metallia. Homma jouduttiin säätämään kahteen kertaan ja kiitos Susanna Vennon ja hänen mahtavan miehensä, lopputulos on alkuperäistä suunnitelmaakin parempi. Sanonpa vain, että aikuisiällä sinkkuihmisenä sitä arvostaa ystävien pyyteetöntä apua, kun ei voi aina soittaa omaa isää hätiin neljänsadan kilometrin päästä.
Alkovista tuli oma prinsessaverhopesäni, jonne pujahdan iltaisin lukemaan kirjaa (Emma Clinen Tytöt etenee hitaasti, mutta varmasti). Alkovin kattoon asennettiin edellisestä kodista tuttu kristallilamppu, joka on Proloquesta. Sisustuksessa minua auttava Anni Taimisto bongasi ikkunalaudalle ihanan lasipuhalletun vintage-lampun Korkeavuorenkadun ja Pikku Roban kulmassa olevasta Ritva’s antiikkikaupasta. Suosittelen poikkeamaan, kauppa on pullollaan ihania aarteita. Ikkunalaudalla läpikuultavan pellavaverhon ja ikkunan välissä oleva valo estää naapurien kyyläämisen sisälle iltaisin (tästä onkin peräisin nimi valoverho, opin tämän muutama viikkoa sitten Outi Pyyn Facebook-päivityksestä, joka oli kuullut tämän mullistavan tiedon ystävältään).
Viime sunnuntaina huristelimme Susannan ja Antin (ja lasten) kanssa Vantaalle Viherpajaan. Jos et ole koskaan käynyt kyseisessä viherlandiassa ja rakastat viherkasveja, suosittelen suuntaamaan sinne ja kiertämään Plantagenin kaukaa. Mitkä viherapajat! Valikoimasta löytyy todella upeita ja harvinaisia viherkasveja. Minä olen aina rakastanut viherkasveja, vaikka olenkin ollut melko huono hoitamaan niitä. Parhaani olen mielestäni aina yrittänyt, mutta silti onnistunut tappamaan monta vehkaparkaa. Susannan ja Riikka Kantinkosken tekemän Green Home Bookin ansiosta koin suorastaan viherkasviherätyksen, joten uuteen kotiin oli ehdottomasti saatava lisää kasveja. Suosittelen tuon kirjan hankkimista tai pelkästään Instagram-kuvien katselua, sillä ne ovat inspiroivampia kuin yksikään sisustuslehti tai -kirja! Ja mikäs olikaan sen parempaa, kuin suunnata kasviostoksille Susannan kanssa, joka on ihan viherguru.
Keittiön ikkunalaudalle medinillan seuraksi ostin pegonialajikkeen, jonka nimeä en muista (tietenkään). Se muistuttaa hieman enkelinsiipeä, mutta oli muistaakseni joku toinen lajike. Toivottavasti sen vaaleanpunaiset kukat pysyisivät elossa. Pahoin pelkään, että patterista leijaileva lämmin ilma ei tee kukkasille kovin hyvää.
Edesmenneen saniaisen tilalle (saniainen on oikeasti tosi vaikea kasvi, en suosittele hankkimaan, vaikka näyttääkin ihanalta!) hankin soihtuköynnöksen, jonka tarkkaa lajia en myöskään muista (sitä muuten kutsutaan Lipstick plantiksi, joten pitäähän kauneusgurulla semmoinen olla). Köynnös passaa ruukkuunsa kuin nenä päähän ja pääsi asustamaan Proloquesta ostetulle Sokevan kukkapöydälle. Keittiön tulokas on puolestaan tuollainen hassunnäköinen köynnöskaktus (älkää kysykö lajiketta, muistini jäi sinne Viherpajaan! Pitää soittaa sinne ja pyytää tarkat lajikkeiden nimet, kun on näköjään kanan muisti!), jolle ajattelin hankkia vielä lisää seuralaisia, kun nyt vauhtiin päästiin.
Ikkunalaudan uusi tulokas on aralia. Siitä tulee mieleen taivaassa oleva mummini. Mummilla oli aivan upeat kukat ja viherkasvit. Viimeisen päälle kukoistavat ja hoidetut, sisällä ja ulkona. Muistaakseni mummilla oli myös aralia. Se on helppo kasvi eikä tarvitse hirveästi valoakaan, joten uskoisin, että meillä tulee olemaan edessä pitkä yhteiselo.
Sain lahjaksi Susannalta Coco Chanelin nimikkokasvin kamelian, sillä se kuvattiin entisessä kodissani Green Home Bookiin. Varjelen tuota kasvia kaikella rakkaudellani, sillä siihen on juuri puhjennut useita nuppuja ja toivon sormet ristissä niiden kestävän. Kukkiva kamelia on upean näköinen. Olen ollut aivan paniikissa jokaisesta putoavasta lehdestä ja lähettänyt Susannalle epätoivoisia tekstiviestejä, sillä pelkään ettei kasvi viihdykään luonani ja kuihtuu pystyyn. Veikkaan että kohta se jo aistii paniikkini ja pudottaa lehdet ja kukat vain silkasta vitutuksesta.
Suuntasimme Viherpaja-reissulla tietenkin myös Ikeaan. Varsinainen visit Vantaa -elämysmatka: sunnuntai Ikeassa, kaikilla mausteilla tottakai, eli Ikea-brunssilla ja pallomerellä. Ei sieltä viikonloppuna tyhjällä vatsalla selviäisikään ulos tervejärkisenä. Mukaan lähti mm. kelta-turkoosi punoskassi joogavälineille sekä Ullanlinnan senseille uusi sänky, hollantilaisen (kuulemma erittäin nimekkään ja arvostetun suunnittelijan) Piet Hein Eekin Ikealle suunnittelemasta limited edition -mallistosta tuommoinen ihana kori, johon sensein om(im)a Balmuirin mohairpeitto uppoaa juuri sopivasti.
Kasvien myötä koti tuntuu taas astetta enemmän kodilta. Seuraavaksi odotan mattoani saapuvaksi Etiopiasta. Kuulette matosta ja tarinasta sen takaa lisää myöhemmin. Voin jo nyt sanoa, että matossa tulee olemaan erittäin hyvät ja voimaannuttavat energiat. Nyt etsinnässä on vielä täydellinen sohvapöytä sekä toinen pikkupöytä yhden peilin alle. Pöytä ei saa olla pyöreä ja sen pitäisi olla noin 70 senttiä korkea. Melkein kaikki bongaamani pikkupöydät ovat olleet liian matalia tai pyöreitä.
Rajalassa teettämäni Kaapon ottamat luontokuvat Aidosti kaunista varten pitäisi vielä kehystää ja laittaa seinille. Myös Keniasta ostettu öljyvärimaalaus odottaa pingottamista. Tällä hetkellä seinät ovatkin ankean näköiset ja taulut tekevät varmasti viimeisen silauksen. Olen myös vilkuillut Bukowskikselta ihania antiikkipeilejä, semmoisia auringon muotoisia. Sellainen sopisi ihanasti taulujen kaveriksi.
Katon ja seinien maalauksen päätin jättää suosiolla alkukesäksi, kun tämä kellotettu elämä vaihtuu rentoon kesäaikaan. Samalla keittiön lasihyllyt vaihtuvat puisiin. Mutta kunnon tupaantuliaisjuhlat aion pitää vielä keväällä!
Löytyykö teidän joukosta innokkaita vihersisustajia? Mitkä ovat lempikasvejanne?
Kuvat Katja Kokko
