Etelä-Afrikan matkamme kirkkain kohokohta oli vierailu Essen tehtaalla Richmondissa, KwaZulu-Natalissa. Tarinan alkuun seuraa pieni alustus siitä, kuinka joidenkin unelmien toteutumisen eteen sitä kasaa vaikka sisuskalunsa, kirjaimellisesti.
Vierailu oli ajoitettu tiistaiksi, olimme siis ehtineet olla siihen mennessä perillä kokonaista kaksi päivää. Nuo kaksi päivää ovat itselläni tunnetusti kriittisimmät vieraan maan bakteerikantaan totutellessa ja onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että saan Euroopan ulkopuolella lomaillessani kahden päivän jälkeen vatsataudin. Perinteille täytyy näköjään olla uskollinen, joten historia toisti itseään tälläkin kertaa. Maanantai-iltana nukkumaan mennessä huono olo hiipi peiton alle ja yö menikin vessanpönttöä halaillessa niin että sekosin laskuissakin. En nukkunut silmänräpäystäkään, sillä minulla yhdistyy tautiin aina niin hirveä lihaskolotus ja ihokipu, että pelkkä olemassaolo sattuu.
Tihrustin itkua peiton alla aamuyöllä (kyllä, tautiin liittyy aina ylidramaattiset tunteet: tulee ikävä äitiä (Intiassa vieläkin rajummassa taudissa taisin jopa huutaa äitiä ainakin mielessäni) ja sitä ehtii miettiä sellaisia asioita kuin, että jos nyt kuolisin, niin hyvän elämän olisin elänyt – kertonee jotain kivun ja huonon olon tasosta!), koska aamulla olisi lähtö Esselle klo 7. Siis tiedossa oli ohjelma, jonka takia koko reissuun oli ylipäätään lähdetty ja matkustettu kaksikymmentä tuntia! Kaiken lisäksi olin haaveillut tästä vierailusta kaksi ja puoli vuotta! Nytkö se jäisi väliin typerän vatsataudin takia! Tautini historian tuntien, saattaisin olla elimistön tyhjehtymisen jälkeen niin heikossa kunnossa etten pysyisi jaloillani seuraavaan vuorokauteen. Vitutti. Ja oksetti.
Essen tehtaan lähellä oli ihana maalaiskahvila, jonka pihassa on PAIKALLINEN LENTOKENTTÄ, jota tässä traktorilla juuri tasoitetaan.
Lakanoissa tuskissani piehtaroidessa järkeilin, että parin tunnin kuluttua olisin niin totaalisen tyhjentynyt, että pitäisi selviytyä enää kolotuksesta ja saada nukuttua – olisi siis pieni mahdollisuus, että saattaisin toeta. Aamulla sain särkylääkettä, joka alkoi pikkuhiljaa lieventämään kolotusta. Natural Goods Companyn Minna ilmoitti jäävänsä kanssani meidän vuokrakotiin muutamaksi tunniksi, jos saisin levättyä ja oloni parantuisi sen verran, että voisimme lähteä tehtaalle muiden perässä. Richmondiin oli yli kahden tunnin ajomatka. Muu porukka meni edeltä ja me jäimme Minnan kanssa Durbaniin. En enää muista nukahdinko, mutta ainakin sain levättyä niin, että vanha kunnon Fanta rupesi maistumaan – se, jos joku on varma merkki tokenemisesta.
Heti kun oloni helpotti niin ettei ihon omistaminen enää sattunut, päätin sitkeästi, että tästähän noustaan vaikka mikä olisi. Raahauduin suihkuun, puin päälleni ja ilmoitin olevani valmis lähtöön pari tuntia muiden jälkeen. Kun Uber-kuski kurvasi pihaamme, aloin tuntea uudelleen orastavaa huonoa oloa ja tuumin, että lienee parasta pakata muovipussi mukaan. Luojan kiitos tästä neronleimauksesta, sillä kesken matkan sitä oltiinkin sitten pää muovipussissa eikä keskellä ruuhkaa olisi ollut mitään mahdollisuuksia pysäyttää autoa. Viimeisen tyhjentymisen jälkeen koin ihmeparantumisen ja voimat alkoivat palata suorastaan rytinällä. Kun kurvasimme Essen pihaan, olo oli hieman hutera ja väsynyt, mutta sekin unohtui vartissa, sillä edessä oli niin mielenkiintoinen päivä, että joka ikinen soluni hyrisi innostuksesta eikä muistanut enää koko tautia.
No niin, sitten pääsemme itse asiaan tämän alustuksen jälkeen! Ensinnäkin on sanottava, että voi hyvänen aika millaisen kauneuden keskellä Essen tehdas onkaan! Kumpuilevaa, kaikissa eri vihreän sävyissä kukoistavaa luontoa riitti silmänkantamattomiin. KwaZulu-Natalissa sijaitseva Richmond on pikku kylä pahanen ja Esse sijaitsee vielä siitäkin syrjässä, pienen lammen rannalla. Essen perustaja ja omistaja Trevor Steyn olisi halunnut rakentaa tehtaan vieläkin kauemmaksi sivistyksestä, mutta logistisista syistä hänen oli tehtävä kompromissi. Mies asuu kuitenkin perheineen kauempana, joten ei siis liene tarpeen korostaa kuinka tärkeää luonnonrauha on heille.
Nähdessäni kaiken sen kauneuden ja vehreyden sekä valtavan ison ja vanhan puun, joka kasvaa suoraan Trevorin laboratorion ikkunan edessä, ymmärsin, mistä tämä mies ammentaa kaiken luovuutensa, ideansa, innovatiivisuutensa ja energiansa. Tämä mies, jos joku, on yhteydessä luontoon! Kaikki ärsykkeet mille kaupungissa altistuu, ovat todella kaukana Essestä. Pikkutien päässä, joka johtaa tehtaalle, on niin pieni kyltti, että sen ohi ajaisi jollei tietäisi minne on menossa. Seisoin keskellä Essen pihamaata, möllötin vihreyttä verkkokalvoilleni ja tunsin sydämessäni, että tämä tämmöinen ympäristö on hyvä sille, missä haaveilen asuvani jonain päivänä. Täällä ei mikään häiritse ja pystyy hengittämään vapaasti. Saatoin melkein kuulla, miten aivolohkoissani alkoi kohista kun energia rupesi virtaamaan.
Esse on saanut juuri valmiiksi uuden tehtaansa, mutta tuotteiden kysyntä on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että toisen tehtaan rakentaminen samaan pihapiiriin joudutaan aloittamaan suunniteltua nopeammin. Trevor kuljetti meidät koko tehtaan läpi ja esitteli juurta jaksain tuotannon kaikki vaiheet, joista täytyy nostaa esiin laadunvalvonta. Joka ikinen raaka-aine-erä, joka tehtaalle saapuu, saa odottaa ennen varastoon lastaamista laadun testaamista.
Afrikkalaiset kasvit tulevat Reilun Kaupan tuottajilta ja pieniltä luomuviljelijöiltä, jotka Esse tuntee henkilökohtaisesti, mutta kukin erä testataan silti erikseen. Esimerkiksi ximeniaöljyn ja myrothamnuksen tuottajien kanssa Essellä on joint venture -sopimukset eli he rahoittavat näitä tuottajia suoraan itse. Syynä tähän on se, että jotkut Essen käyttämistä kasveista ovat niin harvinaisia, ettei juuri kukaan muu maailmassa tarvitse samaa raaka-ainetta, mutta myös se, että Esselle on erittäin tärkeää varmistaa viljelijöiden ja tuottajien oikeudenmukainen palkkio ja kohtelu. Harvinaisempien raaka-aineiden kohdalla se sujuu joint venturen kautta ja osa puolestaan mm. PhytoTrade Africa yhdistyksen kautta, joka on sitoutunut Reiluun Kauppaan.
Trevor on aloittanut koko kemistin uransa tutkimalla afrikkalaisia kasveja ja hän on hyvin tietoinen menetelmistä, miten niitä tulee käsitellä ja kuinka laatu tutkitaan. Kun kyseessä on luomuviljellyt kasvit, niiden kemialliset ominaisuudet vaihtelevat, koska luonto elää omaa elämäänsä ja sadot poikkeavat toisistaan. Pelkästään maaperällä on huikea vaikutus kasvin sisältämiin kemiallisiin komponentteihin, kuten myös vuoden sademäärillä jne. Saman raaka-aineen eri toimittajien laaduissa saattaa olla merkittäviä eroja. Osan uutteista, kuten kigelian eli makkarapuun, devil’s clawn ja myrothamnuksen sekä rooibos-uutteen Esse valmistaa kokonaan itse. Hyllyt olivatkin täynnä kuivattua luomurooibosta ja muita kasveja, joten voitte ehkä kuvitella millainen tuoksu tehtaalla leijaili!
Sen lisäksi, että Esse tutkii raaka-aineiden laadun itse, heillä käy vuosittain Ecocertin virallinen tarkastaja, joka viettää tehtaalla viikon ajan tarkastamassa tuotannon kaikki vaiheet ja käytettävät raaka-aineet. Usein Ecocertin tarkastajat tekevät vain päivän kestoisia vierailuja kosmetiikkatehtaille, mutta Essen tuote- ja raaka-ainevalikoima sekä omien raaka-aineiden valmistaminen on niin laajaa, että aikaa tarkastamiseen kuluu huomattavasti enemmän.
Esse on hiilidioksidineutraali yritys ja tällä hetkellä heidän toimiston energia tuotetaan aurinkopaneelien avulla. Tehtaan katolle asennetaan paneelit ensi vuonna. Ennen paneelien asentamista Esse kompensoi hiilidioksidipäästöjään ostamalla päästönsä pienemmäksi CO2-kredittien avulla. Sadevesi kerätään puolestaan suodattimen läpi talteen tehtaalla olevaan tankkiin, jonka jälkeen se kulkee vielä vedenpehmentimen ja käänteisosmoosin läpi ennen varsinaista tuotantoa.
Esse jakaa lisäksi tietotaitoaan afrikkalaisista kasveista ja niiden käytöstä paikallisten yhteisöjen kanssa. Yritys on yksi niistä harvoista, joka mukana Nagoya Protocolassa, minkä tarkoitus on biologisen monimuotoisuuden edistäminen ja säilyttäminen. Yritykset, jotka sitoutuvat siihen, jakavat toistensa kanssa tietoataitoa, joka on hyödyllistä kaikille osapuolille. Ylipäätään, jos Essestä tuntuu, että he voivat auttaa toisia yrityksia toimimaan ekologisemmin ja eettisemmin, he jakavat mielellään osaamistaan.
Esse ei ole koskaan markkinoinut itseään ekologisuus, eettisyys, eläinkokeettomuus ja vegaanisuus edellä. Nämä arvot ovat heille itsestäänselvyys – ja siitä on todisteena kaikki mahdolliset sertifikaatit. Esse on aina mennyt sen sijaan tutkimus, tiede ja tehokkuus edellä – ekologisuus ja eettisyys ovat sitten joillekin kuluttajille positiivinen bonus, kun puolestaan joillekin kuluttajille se on ykköskriteeri aidon tehokkuuden ollessa lisäarvo.
Kosmetiikkatehtaat ovat yleensä paljon pienempiä, mitä mielessään kuvittelisi. Tärkeintä tehtaalla on logistiikka alkaen tuotantoaikataulusta, jolle on tehtaan aulassa tarkka lukujärjestys. Jokainen vaihe, ja linja miten tuotanto kulkee eteenpäin on tarkasti organisoitu, kaikelle on oma paikka, pienetkin yksityiskohdat pitää kirjata jokaisesta vaiheesta ylös ja mistään ei saa poiketa. Minä olisin kyllä huono suunnittelemaan moista! Lisäksi hygienia on erittäin tärkeää (kuten minkä tahansa kosmetiikan valmistamisessa), koska Essen tuotteiden säilömiseen käytetään hieman tavanomaisesta poikkeavia metodeja ja aineita, jotta ne eivät tuhoa mm. tuotteiden sisältämiä probiootteja.
Tehdastakin inspiroivampaa oli kuitenkin päästä näkemään se paikka, missä kaikki alkemia oikeasti tapahtuu: Trevorin laboratorio. Siellä täällä oli lasipulloja, joissa lillui mitä ihmeellisemmän näköisiä örkkejä ja uusia kasviraaka-aineita, joiden kemiallisia ominaisuuksia Trevor tiimeineen tutkii. Trevoria onkin ihan parasta kuunnella, kun hän kertoo kädet viuhtoen mikrobimaailman uusimmista tutkimuksista ja siitä, mihin suuntaan he itse ovat menossa kaiken uusimman tiedon kanssa. Mies on sellainen mikrobien MacGyver että oksat pois!
Essellä ei ole ulkopuolisia rahoittajia, jonka vuoksi he toimivat valovuosia muuta maailmaa edellä ihmisen mikrobiomin uusimpien tutkimuksien hyödyntämisessä ihonhoitoon. Vaikka uusia tutkimuksia aiheesta valmistuu maailmassa päivittäin, suurin osa tutkijoista on jumissa tulosten kanssa eikä pääse etenemään käytännön tasolle tarpeeksi nopeasti johtuen kaikenlaisesta byrokratiasta, rahahommeleista ja muista tutkimuslaitosten kiemuroista. Trevor ei ole hyväksynyt yritykseensä ulkopuolisia rahoittajia, koska he pystyvät toimimaan paljon ketterämmin ja pysymään uskollisena niille arvoille, jotka ovat Esselle kaikista tärkeimpiä. Trevor ei niele noin vain ulkopuolelta tulevaa tutkimustietoa esimerkiksi raaka-aineista, vaan hän tutkii ja analysoi raaka-aineet itse sekä tekee kokeiluja hyödyntäen valtavaa tietotaitoaan, joka hänelle on pitkän uransa aikana karttunut.
Esse on hyvin pitkällä mikrobiomitutkimusten analysoinnissa ja ymmärryksessä eri bakteerilajien vaikutuksista ihon toimintoihin. Jatkuvan kehityksen alla on se, miten tämä kaikki viedään ihonhoitoon entistä tehokkaammin. Esse on kuitenkin jo kaukana tulevaisuudessa, kun samaan aikaan hyvin suuri osa tutkijoista vielä raapii päätään tulosten äärellä.
Trevor otti vierailullamme kaikilta meiltä ihon mikrobeista näytteen, joista saimme valokuvat reissun jälkeen (minun ihoni mikrobit ovat alla olevassa kuvassa). Hän oli liittänyt kuviemme mukaan myös yhden Essen työntekijän ihon mikrobinäytteen ja oli hämmentävää, miten se poikkesi suomalaisesta ihosta! Vaikka meillä kaikilla suomalaisillakin oli keskenämme erilaiset öttiäiset ihoillamme, olivat etelä-afrikkalaisen ihon mikrobit ihan eri näköistä sakkia. Sen tarkempaa tietoa mikrobeistamme Trevor ei voinut kuitenkaan kertoa ilman DNA:n sekvensointia, jonka hinnat ovat vielä toistaiseksi korkealla, mutta ne ovat laskeneet viime vuosien aikana. Kenties joskus tulevaisuudessa tämän avulla olisi mahdollista sekoittaa asiakkaalle kustomoitu mikrobicocktail tuotteeseen!
Sellainen MacGyver kuin Trevor onkin, täytyy oikein ihmetellä hänen olemustaan, josta huokuu tasapaino, sympaattisuus ja ilo. Trevorissa on vahva jalat maassa -energia eikä menestys ole noussut hänellä hattuun lainkaan, puhumattakaan siitä, että hän olisi tippaakaan kaikkitietävä. Ja kaikkea mies ei suinkaan tiedäkään, mutta hänen olemuksensa on luottamusta ja arvostusta herättävä. Keskustelimme paljon uusista, kehitteillä olevista tuotteista, haastoimme häntä tiukoilla kysymyksillä, esitimme parannustoiveita nykyisiin tuotteisiin sekä toiveita uusiin. Hän jaksaa kuunnella, vastailla ja keskustella todella kärsivällisesti ja kiinnostuneesti.
Voin sanoa, että kyllä sydämen pohjassa asti tuntui meillä jokaisella Trevorin todetessa, että missään muualla maailmassa hän ei ole törmännyt yhtä ammattitaitoisiin kosmetologeihin kuin Suomessa – ja hän on nähnyt paljon. Trevor sanoi, että olemme hänelle kuin omia tiedemiehiä, sillä emme sulata noin vain tuote- ja hoitokoulutuksien tietoa sekä menetelmiä, vaan haluamme aina nähdä pintaa syvemmälle ja ymmärtää asiat juurta jaksain. Kyllä tämmöisiä kehuja voi tuulettaa ja olla ylpeä siitä, kuinka ammattitaitoista porukkaa me ollaan. Olen myös itse testannut ahkerasti ulkomailla reissatessani erilaisia kauneushoitoloita, mutta missään muualla en ole saanut yhtä hyviä hoitoja kuin Suomessa. Usein hoidoissa huomaa, että kosmetologi suorittaa vain opetettua kaavaa eikä huomio lainkaan asiakkaan yksilöllisiä tarpeita ja sitä, mitä iho, keho tai olemus kertovat ja tarvitsevat.
Vierailu oli unelmieni täyttymys ja sitä kyllä arvosti vieläkin enemmän edellisyön sisuskalujen keräilyn jälkeen. Mutta nälkä kasvaa syödessä: Trevor kertoi meille muutamista uusista kasveista, joiden käyttöä he testaavat ja kokeilevat tällä hetkellä. Olisi niin mielenkiintoista päästä näkemään mistä raaka-aineet tulevat. Oma tiedonjanoni kasvien sisältämien komponenttien ja yksilöllisten ominaisuuksien suhteen vain kasvaa. Mitä enemmän oppii, ymmärtää ja jäsentelee oppimaansa, sitä enemmän herää kysymyksiä, uusia kokonaisuuksia hahmottuu, ymmärtää oman käsityskyvyn suppeuden ja sitä enemmän haluaa oppia ja tietää!
Miten tämän yhden ihmiselämän aikana ehtii toteuttaa kaikkea tätä, jonka puoleen sydän vetää? On illuusio, että ikinä olisi valmis tai täydellinen ja sen ymmärtäminen lienee yksi Essen menestyksen salaisuuksista.
Kuvat Katja Kokko
Matka Etelä-Afrikkaan on osa blogiosayhteistyötä
