Lähdin maanantaina valohoitoon Teneriffalle kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Olen selvinnyt menneestä syksystä (lue: valonpuutteesta) paremmin kuin olisin koskaan osannut odottaa ja ennen reissuun lähtöä minusta jopa tuntui etten halua lähteä mihinkään (tosin tämä lähtöahdistus iskee joka ikinen kerta, vaikka edessä olisi unelmien paratiisiloma). En ole koskaan käynyt Teneriffalla ja aloin epäillä ennen lähtöä, että täällä on varmaan liian kylmä ja vaikka olin kuullut lukuisia ylistäviä kokemuksia saaren kauniista luonnosta, mielikuva täyteen ammutusta turistikohteesta jyskytti jossain takaraivossa.
Takana on nyt kolme kokonaista päivää tällä saarella, joka on lukemani mukaan kasvi- ja eläinlajiensa puolesta verrattavissa Havaijiin ja se onkin houkutellut saarelle vuosisatojen ajan kuuluisia kasvitieteilijöitä. Ensimmäisenä päivänä luin matkaoppaan Teneriffasta kannesta kanteen ja olen haltioitunut miten mielenkiintoinen ja rikas historia tällä saarella on! Teneriffa on todellinen paratiisi, mutta ikävä kyllä ihan eteläisimpiin osiin muutamaan kaupunkiin keskittynyt turismi on varjostanut koko saaren mainetta. Onneksi turistit, joita kiinnostaa muukin kuin helpot pakettimatkat ja lomahotellit ovat löytäneet saaren lukuisat mahdollisuudet upeasta luonnosta nauttimiseen ja retkeilyyn.
Me majoitumme pienessä kylässä nimeltä Tabaiba. Se sijaitsee vartin ajomatkan päässä Teneriffan pääkaupunkista Santa Cruzista. Maantieteellisesti olemme saaren koillisosassa. Teneriffa on todella pieni saari, joten valitsipa majapaikkansa mistä tahansa, saari on helppo koluta läpi muutamassa päivässä. Tabaibassa on vain kourallinen turisteja, melkein tekisi mieli sanoa, että ei ollenkaan, sillä se on lähempänä totuutta. Kauniita, kirkasvetisiä ja täysin roskattomia rantoja pitkin voi tehdä kävelyretken läheisiin muutamien talojen muodostamiin keskittymiin, missä paikalliset asuvat. Juuri kukaan täällä ei puhu englantia, mutta kenties etelän turistikohteissa kielitaito on parempaa. Paikallisten sydän kuitenkin sulaa, jos turisti yrittää puhua edes muutaman sanan espanjaa.
Tuoreita hedelmiä on tarjolla niin paljon kuin syödä jaksaa ja Teneriffa on myös tunnettu banaanisaari. Paikallinen erikoisuus on banaanilikööri (mutta huomautettakoon, että sitä maistettuani minun matkaani lähti kaupasta banaaniliköörin sijasta pullollinen limoncelloa) ja tuoreen kalavalikoiman äärellä iskee valinnan vaikeus. Olemme kokanneet tähän mennessä kaikki aamiaiset ja illalliset vuokrakodissamme (joka on AirBnb:n kautta), koska kaikki tuoreet kasvikset ja paikalliset viinit ovat niin herkullisia ja edullisia.
Meillä on kaksi ja puoli viikkoa aikaa koluta saari ympäri, joten olemme aloittaneet tutustumisen verkkaiseen tahtiin. Matkaoppaissa kerrotaan, että pääkaupungissa Santa Cruzissa ei ole juurikaan nähtävää ja allekirjoitan tämän. Magnus kuitenkin halusi käydä siellä, sillä hänellä on muisto Santa Cruzin kauppahallista 37 vuoden takaa (!!) ja hänen oli ehdottomasti päästävä sinne uudelleen. Kauppahalli oli todellakin vierailemisen arvoinen paikka, etenkin pescaderia, eli kalakauppa. Menin itsekin kalavalikoimasta niin sekaisin, että unohdin ottaa sieltä yhtäkään kuvaa, mutta Instastoorejani seuraavat näkivät varmasti notkuvat kalatiskit. Myös hedelmä- ja vihanneskojujen tarjonta pisti pään sekaisin ja mukaan lähti kassitolkulla herkkuja. Kauppahallista löytyi myös herboristeria, paikallinen luontaistuotekauppa, jonka valikoimaa oli luokkaa mitä et täältä löydä, sitä et tarvitse.
Santa Cruzin yläpuolella sijaitsee La Lagunan kaupunki, joka on Unescon maailmanperintökohde ja siellä on rakennuksia 1400-luvulta asti. La Laguna on ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Tunnelmalliset pikkukadut ovat täynnä kahviloita ja ravintoloita, mutta turisteja on todella vähän ja tunnelma on muutenkin niin rauhallinen, että Santa Cruzin jälkeen siellä sai huokaista helpotuksesta. La Laguna on niin korkealla, että ilmasto on sielä huomattavasti viileämpää kuin alhaalla merenrannassa. Vaikka olisi lämmin ja aurinkoinen päivä, La Lagunaan kannattaa pakata mukaan pitkät housut ja takki.
Teneriffan ilmastosta voi sanoa nyrkkisääntönä sen, että saaren eteläisemmällä puolella on lämpimämpi ja pohjoisella puolella viileämpi. Vuokraemäntämme sanoi, että niissä on ihan eri meri. Me olemme siis eteläisemmällä puolella ja päivät ovat olleet niin lämpimiä, että shortseissa tai ohuissa huitulahousuissa pärjää vallan mainiosti ja tänään on ollut täysi bikinikeli eikä yhtenäkään päivänä ole ollut pilvistä, paitsi ylhäällä La Lagunassa. Iltaisin tulee kuitenkin sen verran viileä, että pitkähihainen on ehdoton. Tabaibasta etelän turistikohteisiin on noin tunnin ajomatka, eli saari on todellakin pieni. Sanoisin, että Teneriffan ilmasto on kuin Suomen kesä parhaimmillaan. Pohjoisessa sataa pikkuisen enemmän, mutta etelä on lähes aurinkovarmaa.
Me emme ole ehtineet nähdä saaresta vielä paljoakaan ja tänään vietimme täyttä lököpäivää lähtemättä mihinkään. Matkaoppaan luettuani tajusin kuitenkin miten täydellisestä kohteesta on kyse kaltaiselleni luontoseikkailijalle sekä aurinkoa ja merta rakastavalle, että missioni on välittää kokemukseni myös teille ja toivottavasti innostaa tekemään tutkimusmatka tänne. Teneriffalle on helppo matkustaa, sillä esim. Norwegian lentää tänne suoraan. Aurinkoa riittää ja hintataso on Suomeen verrattuna edullinen eivätkä majoitusvaihtoehdot lopu kesken. Huomautan kuitenkin, että mikäli olet vuokraamassa asuntoa tai taloa, varmista että vuokranantaja on luotettava, sillä huijareita on todellakin liikkeellä.
Rauhallista talvipäivänseisausta ja kaunista joulua teille kaikille lukijoilleni! Lähetän täältä aurinkoa ja valoa ja jaan reissukokemuksia Instagramin puolella päivittäin. Blogi päivittyy ennalta määrittelemättömään tahtiin.
Kuvat Katja Kokko
