Kotini on tällä hetkellä kuin turkkilainen sauna. Luksuselämää punavuorelaisessa penthousessa – ei tarvitse lähteä biitsille asti ollakseen bikineissä, sillä ne ovat ainoa järkevä vaatekappale sisätiloissa. (Oikeasti voisin suunnata postini Eiran rantakallioille vähintään elokuun loppuun saakka.)
Sisustusprojektini etenee verkkaiseen tahtiin. Vielä muuton jälkeenkin olen hankkiutunut tavarasta eroon ja nyt alkavat asiat olla sen suhteen hyvällä mallilla. (Vielä olisi tosin yksi Custom Woodin uniikki ruokapöytä vailla uutta kotia.)
Olen aina karttanut tavaranpaljoutta, mutta tänä vuonna olen tehnyt tilaa uudelle oikein rytinällä. Vaatteita ja tavaraa on lähtenyt kierrätykseen säkkikaupalla. Kotini on tällä hetkellä tulvillaan tilaa, valoa ja avaruutta. Kaapit eivät pursuile vaan päinvastoin. Naisethan yleensä väittävät, etteivät omista vaatteita. No, tervetuloa kurkistamaan vaatekaappiini, se onkin varsinainen nähtävyys kaikessa tyhjyydessään. Voisin perustaa vaatekaapin vuokrauspalvelun, kun itselläni ei näytä moiselle olevan käyttöä.
Keskeneräisyys ei häiritse, sillä kodissani on poikkeuksellisen hyvä tunnelma. Jotain, joka tuo mieleen Carrie Bradshawn (lukuunottamatta seikkaa, että Carrien ja minun vaatekaapeissa ei ole juuri nyt mitään yhteistä).
Balmuirilta saamani jättikokoinen rennosti laskeutuva pellavapäiväpeitto sopii tämän hetken huolettomaan tunnelmaan täydellisesti ja näillä helteillä kissaeläinkään ei ole sitä karvastanut vaan makoilee päivät sängyn alla, jonka reunojen yli valuva peitto muodostaa nelijalkaiselle viileän majan piilopaikaksi.
Erityisen onnellinen olen tilavasta keittiöstäni. Varustus on luokkaa 80-luku, mutta juuri se tuo keittiöön oikeanlaisen tunnelman. Sisustus on puolitiessä sielläkin Custom Woodin vanhoista lankuista tehtyä keittiönpöytää ja tuoleja lukuunottamatta (myynnissä oleva Custom Woodin pöytä on siis tätä isompi, vanhasta ovesta tehty, jonka peilit on päällystetty vanhoista nahkatakeista tehdyillä palasilla).
Valokuvaaja-ystävältäni saatu jättikokoinen syntymäpäivälahja odottaa ympärilleen paspartuuta ja kehyksiä, osa hankkimistani kasveista ruukkuja ja yksi seinusta matalaa lasiovista astiakaappia (ilmiantakaa, jos bongaatte moisen jostain kirpparilta!).
Keskeneräisyydestä huolimatta olen viettänyt keittiössä kesän ihanampia hetkien ystävien kanssa juoden itsemme hiprakkaan kuohuvasta jo ennen kokkauspuuhiin ryhtymistä, mutustanut voileipiä keskiyöllä kynttilänvalossa, koska en edelleenkään osaa elää kattovalon kanssa, siemaillut jääteetä ensitreffeillä ja ryystänyt aamukahvia iltapäivään saakka.
Leikkokukat ovat sisustuselementti, joita kannan kotiini viikottain. Lauantaisin Fredan torin kukkamyyjällä on aletunti neljästä viiteen ja esimerkiksi kimpun neilikoita ja liljoja saa silloin vitosella.
Tällä hetkellä en tiedä kuinka aktiivisesti jatkan sisustusprojektia. Jotenkin luotan siihen, että asiat löytävät paikkansa omalla painollaan sen kummemmin suunnittelematta. Ja jos rehellisiä ollaan, sisustusasiat tuntuvat juuri nyt täysin toissijaiselta. Olen ennemminkin inspiroitunut tunnetilasta, jonka tila ja keskeneräisyys saavat aikaan. Tunnelma on jotenkin odottava, ilmassa on semmoista kaikki on mahdollista -värinää. Entä jos olenkin alitajuisesti tehnyt tilaa sille, että muutan ulkomaille, joka on helpompaa ilman tavaranpaljoutta?
Toisaalta, elämässä moni asia on saanut uuden arvojärjestyksen viimeaikaisissa muutoksissa. Mikään muu ei tunnu juuri nyt yhtä tärkeältä kuin yhteys omaan sisimpään, perhe ja läheiset ystävät. Rempallaan olevat asiat ovat yhdentekeviä niin kauan, kun eivät tunnu kehossa. Jos joku asia alkaa kalvaa mahanpohjaa, se on merkki muutoksen tarpeesta.
Neal’s Yard Remediesin Room sprayt ovat muuten mahtavia aromaterapeuttisia tunnelmanluojia. Myynnissä Galleria Esplanadin Eteritiquessa.
Kuvat Katja Kokko
