Sulje silmäsi. Kuvittele tunne, jossa elämässäsi aivan kaikki olisi mahdollista olosuhteista huolimatta. Fiilistele ja tunnustele tuota tunnetta jokaisessa kehosi sopukassa. Hengitä.
Tältä minusta tuntuu juuri nyt.
Edessäni on valkoinen tyhjä paperi. Näen silmissäni ja tunnen kehossani monenlaisia visioita kaikesta uudesta, mitä tulen rakentamaan. Osa visioista on vielä hyvin häilyviä, en voi nähdä niitä, mutta voin tuntea ne tai häivähdyksiä niistä. Hymyilen niille kiitollisena, sillä niiden aika tulee hieman myöhemmin, nyt ne saavat itää ja hautua vapaasti ja rauhassa. Osan visioista näen hyvin selkeästi. Melkein niin selkeästi etten malttaisi pysyä paikoillani ja hengittää, sillä sormeni syyhyävät malttamattomana päästä tekemään niistä totta.
Onneksi muistan hengittää ja olla läsnä sille mitä teen juuri nyt. Kirjoitan tätä ensimmäistä postaustani tyhjälle paperille ja keskityn täydellisesti niiden sanojen kirjoittamiseen, joita kullakin hetkellä kirjoitan. Tekstintuottaminen meinaa olla hieman takkuilevaa, on ollut jo pitkään, mutta olen päättänyt opetella löytämään minulle soljuvan tavan ilmaista itseäni kirjoittamalla.
Minulla on kaikki maailman aika luoda ja toteuttaa joka ikinen visioni, nyt ei ole kiire minnekään. Ei ole painetta, ei stressiä eikä huolta. Pelkästään vapaus, keveys ja rauha tuntuvat niin kauniilta ja hyvältä, että saatan toisinaan havahtua istumasta sängylläni kyyneleet silmissäni liikutuksesta.
Ymmärrän, että tämä minä todella olen. En ole omistamani asunto tai luomani yritys. En vaatteet, jotka puen aamulla ylleni tai puna jota levitän poskilleni, en asana, jonka muodostan joogamatollani.
Kuljen eteenpäin päivä kerrallaan, omana itsenäni, kuunnellen sydäntäni ja kunnioittaen kehoani. Tunnustelen kumpuaako halu ottamiini askeliin sisältäni vai otanko niitä ainoastaan luomieni olosuhteiden pakosta?
Tiedän, että huolimatta kaikesta vapaudesta, keveydestä ja rauhasta jota nyt tunnen, tulee päiviä, jolloin olen huolissani, koitan älyllistää asioita, mietin mitäköhän muut miettivät, pohdin mikä on järkevää ja pähkäilen pääni puhki takkuilevan kirjoittamisen kanssa. Lupaan itselleni, että noina hetkinä muistan pysähtyä, hengittää ja luottaa. Palauttaa mieleeni, että hetkenä jolloin lakkasin pyristelemästä vastaan mielestäni elämäni kamalinta asiaa, sain tilalle suurimman rikkauden mitä voisin koskaan kokea. Rauhan ja rakkauden.
Rauhassa ja rakkaudessa on vastaukset kaikkeen. Kaikki aito ja totuudellinen on lähtöisin rakkaudesta. Rakkauteen ei sisälly pakkoa, täytymistä eikä tarvitsemista. Nämä sanat olet lukenut joka ikisestä elämäntaito-oppaasta ja varmaan kaikki maailman uskonnolliset kirjoituksetkin niin sanovat. Mutta sinä päivänä, kun tietäminen ohjelmoituu tuntemiseksi, elämästä tulee pökerryttävän rikasta ja kaunista, jossa vuoren korkuisiin vastoinkäymisiinkin sisältyy aina suuri mahdollisuus loksauttaa asiat takaisin raiteilleen. Vastoinkäymiset ovat ikään kuin muistutuksia meille, elämän tarjoamia mahdollisuuksia palata linjaan itsensä kanssa. Kuinka suurilta vastoinkäymiset sitten tuntuvat, riippuu siitä kuinka pitkään ja millä kaikilla tavoin olemme toimineet itseämme vastaan, ulkopuoleltamme ohjautuen, kenties peläten ja vihoissamme. Se on karmaa.
Tervetuloa uusille sivuilleni ja uuteen blogiini. Ensimmäiset sanat ovat yleensä minulle jokseenkin liikuttavia. No koska olen liikuttunut. Osa teistä on seurannut minua yli neljän vuoden ajan. Niihin vuosiin on mahtunut paljon. Osalle teistä olen täysin uusi tuttavuus, mikä on todella jännittävää. Tämän blogin teemat koostuvat minulle tärkeistä asioista elämässäni. Toivottavasti viihdyt ja inspiroidut.
Erityiskiitos ihmiselle, joka auttoi minua tekemään tästä sivustosta teknisesti totta.
Joogakuvat Dorit Salutskij
Joogakuvien topit lahjoitti Wellicious
