Muutama kuukausi sitten Gummerus otti minuun yhteyttä ja tarjosi arvostelukappaletta Denis Vinokurin kiinalaisesta lääketieteestä kertovaa teosta Tuli, maa, vesi.
Todettakoon heti alkuun: kiitos, että tämä ihana teos löysi tiensä elämääni. Onneksi sen sivut ovat vahvaa tekoa, sillä niitä tullaan selaamaan, paljon.
En ollut aiemmin perehtynyt kiinalaiseen lääketieteeseen, mutta sen sijaan intialainen ayurveda on aina ollut sydäntäni niin lähellä, että otin kirjan mielenkiinnolla vastaan, molemmat kun lähestyvät terveyttä holistisella ja yksilöllisellä tavalla.
Luin kirjaa kuukauden ajan hyvin hitaasti edeten ennen syventymistä viiteen elementtityyppiin – sen jälkeen kirja imaisi minut mukaansa ja ahmaisin sen muutamassa illassa. Elementeistä ensimmäinen oli tuli ja sen kuvaus sai kirjaimellisesti sydämeni lyömään nopeammin. Tuntui, kuin olisin lukenut psykologista profiilia itsestäni.
Kiinalaiseen lääketieteeseen kuuluvat oleellisesti ruokavalio ja erilaiset meditaatio- ja hengitysharjoitukset, jotka ovat kullakin elementillä hieman erilaiset – kuten ayurvedassakin. Ayurvedan mukaan olen pitta-vata, tuli on siis senkin mukaan hallitseva elementtini. Olen saanut ayurvedasta paljon apua ruokavaliooni ja ymmärtänyt miksi vatsani on kovin herkkä monien ruoka-aineiden suhteen – ei ollenkaan hyvä yhdistelmä, mikäli sattuu olemaan samanlainen foodie kuin minä. Koen kuitenkin ayurvedan keskittyvän enemmän fyysisiin, kuin psykologisiin ominaisuuksiin. Toki niitäkin on, mutta kiinalainen lääketiede keskittyy huomattavan paljon enemmän psykologisiin seikkoihin – ja juuri sen vuoksi kirja tempaisi minut mukaansa.
Ayurveda luo myös maantieteellisen haasteen, sillä se on kotoisin Etelä-Intiasta, missä ilmasto on aivan toisenlainen kuin Suomessa. Jotta ayurvedan avulla voisi koostaa toimivan ruokavalion arkeensa meillä pohjoisessa, olisi hyvä saada todella pätevän ayurveda-lääkärin konsultaatio. Kiinalainen lääketiede on puolestaan jakautunut ilmastollisesti erittäin laajalle alueelle, jonka vuoksi sitä on helpompi soveltaa meille pohjolaan. Kirjaa lukiessa huomasin ruokavaliosta muutamia seikkoja, joita olin tuonut arkeeni pelkästään oman kehoni tuntemuksia kuunnellen, mutta myös täysin uusia asioita ja uudenlaisia näkökulmia. Kiinalaista ravinto-oppia on helppo soveltaa länsimaihin myös sen vuoksi, että se sopii sekasyöjille.
Kuten olen blogissa kirjoitellutkin viime aikojen tasapainoilusta stressin kanssa, auttoi kirja ymmärtämään itseäni vieläkin syvällisemmin – ja ennen kaikkea hyväksymään itseni tällaisena: intohimoisena, intuitiivisenä ja herkkänä tulielementtinä, jolla intensiivinen tekeminen menee helposti liiallisuuksiin, mikä aiheuttaa levottumuutta, sympaattisen hermoston ylivireystilan ja esimerkiksi nukahtamisvaikeuksia. Samoin jatkuva antennit päällä oleminen ja asioiden voimakas tunteminen voi olla kuluttavaa, kun hienovaraisemmatkaan seikat eivät jää huomaamatta ja erilaisia vaikutelmia ja tietoa yhdistelee tuntemuksina kehossaan. Toisaalta synkimpinäkin hetkinä sisällään tuntee kytevän ilon liekin, joka ei koskaan sammu ja kantaa läpi elämän, vaikka joutuisikin tukahduksiin hetkellisesti.
Stressi ilmenee meillä kaikilla eri tavalla niin fyysisesti kuin henkisestikin ja taustalla vaikuttavat erilaiset mekanismit. Kun energia, kiinalaisen lääketieteen mukaan qi, ei virtaa jollain alueella vapaasti, muuttuu elimistön toiminta muilla alueilla ja sen seurauksena voi esiintyä kipua, sairauksia, ahdistusta tai tunnekuohuja. Ja tämä ei vaadi edes semmoista stressiä, miksi tyypillisesti stressin miellämme; vastoinkäymisistä tai esimerkiksi kuormittavasta työstä johtuvaksi.
Stressiä on monenlaista, pitkin elämää erilaisten kokemuksien myötä meihin varastoitunutta ja juuri se minua itseäni kiinnostaa, sillä olen aina uskonut, että jokaisella tunteellamme on kehossa fyysinen vastine – ja juuri tähän kiinalainen lääketiedekin perustuu. Qi on läsnä jokaisessa ajatuksessamme ja toiminnassamme. Se kiertää happena kehossamme ja on sähköistä energiaa. Jokaisella elimellä on oma qinsä, joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa koko muun kehon kanssa.
Kiinalainen lääketiede tarjoaa viitekehyksen tai ikkunan, jonka avulla minuutta voi tarkastella uudella tavalla ja se auttaa yhdistelemään muuttuvan identiteetin sirpaleisia palasia. Parhaimmillaan se siis kehittää itsensä tuntemista ja ennen kaikkea hyväksymistä, joka väistämättä johtaa myös toisten ihmisten hyväksymiseen. Tuomitsemme toisemme niin suunnattoman helposti, vaikka olemme inhimillisiä yksilöitä ominaisuuksiemme kanssa.
Kiinalaisen lääketieteen juuret yltävät yli kahdentuhannen vuoden taakse ja sen vanhimmat tekstit ovat peräisin ajalta ennen ajanlaskumme alkua. Filosofinen perinne nojautuu taolaiseen ja buddhalaiseen perinteeseen. Kuitenkin kriittinen tarkastelu on muokannut ajattelua nykypäivään asti perinnettä kunnioittaen ja mistään fanaattisuudesta ei kiinalaisen lääketieteen kohdalla ole kyse, vaan kuten sanottua, sen voi pitää modernin lääketieteen rinnalla toisenlaisena tapana tarkastella itseämme ja ympäristöämme.
Denis on onnistunut kirjoittamaan kirjansa erittäin mukaansatempaavalla, helposti ymmärrettävällä ja lähestyttävällä tavalla tarjoten kattavan määrän tietoa aiheesta ihan tavalliselle ihmiselle. Kirjan sävy on lempeä, kuten kirjoittaja itsekin.
Tuli, maa, vesi on ehdottomasti mielenkiintoisin kehon ja mielen vuorovaikutuksen huomioon ottava teos hyvinvoinnista, minkä olen todella pitkään aikaan lukenut. Arvostan ikivanhaa tietoa ja viisautta joogassa, jonka vuoksi olen valinnut astangajoogan harjoittelun elämääni ja samasta syystä koen myös kiinalaisen lääketieteen loogiseksi ja hyvältä tuntuvaksi.
En voi myöskään jättää mainitsematta kirjan kaunista visuaalista ulkoasua ja pieniä yksityiskohtia, joiden ansiosta lukukokemuksesta tulee myös visuaalinen elämys.
Oletteko te tutustuneet kiinalaisen lääketieteen teoksiin tai lukeneet jo Denisin kirjaa?
Kirjan voi tilata vaikkapa Adlibriksestä.
Kirjasta on saatu arvostelukappale kustantajalta
Kuvat Katja Kokko
