8

Tarinoita lautasella

Katja Kokko | 20.12.2015

DSC_0100

Tämän vuoden työt ovat pulkassa. Loppuvuoden aion ottaa täysin lungisti, myös blogissa. Vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet ovat toki luvassa vielä mehevänä loppuvuoden huipennuksena, mutta voi hyvin olla, ettei minusta muuten kuulu mitään, jollen saa mieletöntä inspiraatiopuuskaa toteuttaa jotain tulevien bloggausten listaltani. Sekin voi olla mahdollista, kun olen saanut hetken ladata akkuja.

Huomenna pakkaan kimpsut ja kampsut ja suhautan nelijalkaisen vanhan herran kanssa kohti Keski-Suomea viiden tähden luksuslomalle. Suunnitelmissa on ainakin ulkoilua, uintia ja saunomista. Kaipaan todella paljon luontoon puhumattakaan panostuksesta omaan hyvinvointiin loppuvuoden kissanristiäisten ja liian monen skumppalasillisen jälkeen.

Kodin sisustusprojekti alkaa pikkuhiljaa valua keittiön puolelle. Olen hieronut kaupat 50-luvun ihanasta astiakaapista, jossa on lasiset liukuovet, enkä malta odottaa, että pääsen järjestämään lempikeittokirjani kaappiin kauneimpien astioideni kanssa. Uusille ihanille astioille on myös tarvetta. Olin jo aikeissa tehdä hankintoja Iittalalta, kunnes Proloquen ihana Elsa takoi päähäni järkeä. Kotikadullani nimittäin sijaitsee kirjaimellisesti Astiataivas – paratiisi vanhojen astioiden ystäville.

Miksi ostaisin täysin uusia astioita, kun vanhat astiat esimerkiksi Arabialta ovat lähes uniikkeja ja aivan taivaallisen kauniita? Tekisin taatusti persoonallisempia löytöjä, kuin suuntaamalla Stockmannin astiaosastolle. Elsa oli niin oikeassa. Rakastan vanhoja astioita ja rakastan ylipäätään erilaisten astioiden sekamelskaa. Sitä, että astioilla on jokin tarina.

Oma astiakokoelmani on todellakin sekametelisoppa uutta ja vanhaa, mutta tällä hetkellä silmääni hivelevät erityisesti antiikkikauppojen aarteet, varsinkin kristalli ja koristeellinen posliini sekä maisemin koristellut astiat.

DSC_0090

Astiataivas pyöri mielessäni monta viikkoa, mutta en kuitenkaan saanut aikaiseksi astua sisälle putiikkiin. Kunnes sitten eräänä yönä näin unta tuosta kaupasta, pidin sitä jonkinlaisena merkkinä. Astiataivaassa oli tismalleen saman näköistä, kuin unessani. Löysin aivan mielettömiä aarteita Arabian 20-luvun tuotannosta. Päädyin kuitenkin hankkimaan tällä kertaa vain aamiaiskulhot, joille oli aivan ensisijainen tarve. Nämä kaunokaiset ovat 50-luvun Arabiaa. Ne ovat juuri täydellisen kokoiset aamupuurolle!

Kunhan olen saanut roudattua astiakaapin kotiini ja aloittanut järjestelyn, aion palata oitis löytöretkelle Astiataivaaseen. Putiikin ihanuutta lisää myös koko ostokokemus, sillä omistaja tuntee astioiden alkuperän ja osaa kertoa niiden historiasta. Aamiaiskulhot heräävät heti henkiin uudella tavalla.

Millaisista astioista te pidätte? Suositteko vanhoja aarteita vai keräättekö jotain sarjoja esimerkiksi Arabian tai Iittalan uudesta tuotannosta?

DSC_0065

Kuvat Katja Kokko

/ /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Ulpu sanoo:

    Mä aloin nuorempana kerätä Iittalan Teemaa ja se on meillä sinisenä ja valkoisena arkikäytössä. Tykkään sen ajattomuudesta ja muodosta. Muutama iso Taika-muki on kahvimukina, ja Muumeja tietty kans. 😉 Syksyllä kävin hakemassa itselleni äidin aarteet, joissa vanhaa Arabiaa sekä Nuutajärven/Iittalan kauniita lasiastioita. Pitäis vaan raaskia käyttää näitä kaunottaria. 😀

    • Teemat ja muumit eivät kuulu omiin suosikkeihin siinä määrin, että kokoelmaani päätyisivät, mutta ovat kyllä kivoja. Ja yksi muumimuki multa kyllä löytyy, jonka olen saanut lahjaksi 🙂 Vanhat Arabian ja Iittalan aarteet ovat aivan ihania!

  2. Tiina sanoo:

    Minulle astioissa on tärkeä estetiikka. Vaikka päivä olisi kamala, se paranee kun juo aamuteensä kauniista ja käteensopivasta kupista. Tai jos syön aamiaisen kotona, saan puuroni kivasta astiasta.
    Astioihin ja kotiin vaikuttaa myös se, että vietin aikoinaan Japanissa useita kuukausia, ja ihastuin minimalistisuuteen, monikäyttöisyyteen, kauneuteen ja siihen että pöydässä voi olla eri kokoisia ja erilaisia astioita. Siksi minun astiani ovat parittomia, aasialaisia, suomalaisia, matkoilta hankittuja, uutena ostettuja, antikvariaateista ostettuja, itse tehtyjä tai perittyjä. Ja niitä on vähän. Punainen lanka on se, että minä pidän niistä kaikista ja ne ilahduttavat minua. Ne kaikki pelaavat yhteen. Se mikä ei tunnu omalta, menee kiertoon. Arkkitehtuuriopinnot aiheuttivat sen, että jossain vaiheessa tietynlainen pelkistynyt muotoilu, design ja klassikot alkoivat tulla korvista ulos. Oma astiakaappi ja kaikki mitä kodissa on, ovat varsin boheemi kokoelma vain sellaista mistä oikeasti pidän.

  3. Jennie sanoo:

    Minulla oli vanhojen suomalaisten astioiden hankintabuumi vuosia sitten, oikeastaan sopivasti ennen kuin siitä tuli ihan kunnon bisnes, tein mahtavia löytöjä kirpparilta ja minulla on vitriinissä aikamoinen kasa keräilyaarteita. Käyttöastioina minulla on kuitenkin Arabiaa ja Iittalaa, jotkut on vaan muodoltaan sellaisia että pidän ne käytännöllisinä. Ja Taika on kiva! Mutta voisin paljon vähentää asioita, jotkut jutut on vaan menneet ohi! Ja uusia on kiva välillä hankkia. Mutta olen samanlainen nykyään esim. mukien kanssa, niitä saa olla paljon ja erilaisia, en tarvitse samaa sarjaa vaan tykkään taiteellisesta sekamelskasta astiakaapissa <3 Fiksu Else!

    • Oi kuulostaa täydelliseltä! Taika on ihana, kuten muutkin Klaus Haapaniemen suunnittelemat astiat, mutta huolisin niistäkin vain muutamia väripilkuiksi 🙂

  4. Marja sanoo:

    Vanhat astiat ovat kyllä ihania, ja itsekin niitä omistan. Rupesi vain mietityttämään niiden käyttö, kun vähän aikaa sitten luin Hesarista jutun, jossa varoiteltiin vanhojen astioiden sisältämistä raskasmetalleista. Ajattelin, että sinuakin juttu saattaa kiinnostaa, joten linkitän sen tähän: http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1424838918081

    • Jaa-a, taidan kyllä silti ottaa riskin. Omat astiani ovat semmoinen sekametelisoppa uutta ja vanhaa, että tuskin niiden käytöstä mitään vakavaa seuraa.