Tämän vuoden työt ovat pulkassa. Loppuvuoden aion ottaa täysin lungisti, myös blogissa. Vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet ovat toki luvassa vielä mehevänä loppuvuoden huipennuksena, mutta voi hyvin olla, ettei minusta muuten kuulu mitään, jollen saa mieletöntä inspiraatiopuuskaa toteuttaa jotain tulevien bloggausten listaltani. Sekin voi olla mahdollista, kun olen saanut hetken ladata akkuja.
Huomenna pakkaan kimpsut ja kampsut ja suhautan nelijalkaisen vanhan herran kanssa kohti Keski-Suomea viiden tähden luksuslomalle. Suunnitelmissa on ainakin ulkoilua, uintia ja saunomista. Kaipaan todella paljon luontoon puhumattakaan panostuksesta omaan hyvinvointiin loppuvuoden kissanristiäisten ja liian monen skumppalasillisen jälkeen.
Kodin sisustusprojekti alkaa pikkuhiljaa valua keittiön puolelle. Olen hieronut kaupat 50-luvun ihanasta astiakaapista, jossa on lasiset liukuovet, enkä malta odottaa, että pääsen järjestämään lempikeittokirjani kaappiin kauneimpien astioideni kanssa. Uusille ihanille astioille on myös tarvetta. Olin jo aikeissa tehdä hankintoja Iittalalta, kunnes Proloquen ihana Elsa takoi päähäni järkeä. Kotikadullani nimittäin sijaitsee kirjaimellisesti Astiataivas – paratiisi vanhojen astioiden ystäville.
Miksi ostaisin täysin uusia astioita, kun vanhat astiat esimerkiksi Arabialta ovat lähes uniikkeja ja aivan taivaallisen kauniita? Tekisin taatusti persoonallisempia löytöjä, kuin suuntaamalla Stockmannin astiaosastolle. Elsa oli niin oikeassa. Rakastan vanhoja astioita ja rakastan ylipäätään erilaisten astioiden sekamelskaa. Sitä, että astioilla on jokin tarina.
Oma astiakokoelmani on todellakin sekametelisoppa uutta ja vanhaa, mutta tällä hetkellä silmääni hivelevät erityisesti antiikkikauppojen aarteet, varsinkin kristalli ja koristeellinen posliini sekä maisemin koristellut astiat.
Astiataivas pyöri mielessäni monta viikkoa, mutta en kuitenkaan saanut aikaiseksi astua sisälle putiikkiin. Kunnes sitten eräänä yönä näin unta tuosta kaupasta, pidin sitä jonkinlaisena merkkinä. Astiataivaassa oli tismalleen saman näköistä, kuin unessani. Löysin aivan mielettömiä aarteita Arabian 20-luvun tuotannosta. Päädyin kuitenkin hankkimaan tällä kertaa vain aamiaiskulhot, joille oli aivan ensisijainen tarve. Nämä kaunokaiset ovat 50-luvun Arabiaa. Ne ovat juuri täydellisen kokoiset aamupuurolle!
Kunhan olen saanut roudattua astiakaapin kotiini ja aloittanut järjestelyn, aion palata oitis löytöretkelle Astiataivaaseen. Putiikin ihanuutta lisää myös koko ostokokemus, sillä omistaja tuntee astioiden alkuperän ja osaa kertoa niiden historiasta. Aamiaiskulhot heräävät heti henkiin uudella tavalla.
Millaisista astioista te pidätte? Suositteko vanhoja aarteita vai keräättekö jotain sarjoja esimerkiksi Arabian tai Iittalan uudesta tuotannosta?
Kuvat Katja Kokko
