5

Seikkailu safarilla

Katja Kokko | 29.11.2016

dsc_0793

Seikkailu Afrikassa jatkui lumivalkoisen hiekan ja turkoosin veden ääreltä hieman toisenlaisiin maisemiin ja tunnelmiin Tsavon kansallispuistoon, joka on Kenian suurin kansallispuisto, pinta-alaltaan 22 000 neliökilometriä. Puisto jaetaan kahteen osaan; kuivempaan Tsavo Eastiin ja vehreämpään Tsavo Westiin. Me vietimme kaksi yötä Tsavo Eastissa, joka on 14 000 neliökilometrin kokoinen. Siinäpä ihmismielelle hieman kuviteltavaa, savannia silmänkantamattomiin. Ei sitä oikein meinannut tajuta edes paikan päällä.

dsc_0891dsc_0893dsc_0870

Yövyimme keskellä savannia teltoissa ”Bigi’s Campissa”, Galana-joen varrella, jossa uiskenteli virtahepoja ja krokotiileja. Paikan omistaja, puoliksi italialainen ”Bigi” on pitänyt leiriä jo yli 15 vuotta. Paikka ei todellakaan ollut luksus (mutta kuitenkin siisti ja puhdas), vaan ennemminkin lähellä aitoa leiritunnelmaa sillä poikkeuksella, että ruoka oli italialaista ja viini hyvää. Leiri sijaitsi paljon syvemmällä pöpelikössä, kuin olisin voinut kuvitella ja Bigi kertoi, että jo kymmenen vuoden ajan kaksi orvoksi jäänyttä norsua on vieraillut leirillä lähes päivittäin. Odotin norsuvieraita joka päivä, mutta tällä kertaa ne eivät tulleet.

dsc_0866dsc_0863dsc_0903

Mietin, miten ihmeessä kukaan voi asua niin täydellisesti keskellä ei mitään. Siis niin keskellä ei mitään, että suomalainen mökkihöperökään ei ehkä kykene tajuamaan moista, paitsi jos asuu autiomaassa tunturilla. Mietin, miten koko leirin ylläpitäminen on edes mahdollista. Leiriin kuljetetaan kuitenkin kahdesti viikossa ruoka- ja juomatarvikkeita Nairobista ja kaikki kasvikset tulevat lähimmältä luomutilalta (ruoka olikin todella hyvää ja tomaatit vähintään yhtä herkullisia kuin Italiassa!). Vietettyäni ensimmäisen päivän pöpelikköjen valtakunnassa, Afrikan valtavan tähtitaivaan alla, ajantaju katosi kokonaan ja vuorokausi alkoi yhtäkkiä tuntua viikolta. Itse asiassa ajatus vaikka vuodesta, tai muutamasta kuukaudesta niin kaukana kaikesta sivistyksestä tuntuu varsin kutkuttavalta. Voisin alkaa kirahvitutkijaksi.

tsavo

Odotukseni itse safaria kohtaan eivät olleet korkealla. Olen toivonut pikkutytöstä asti näkeväni kirahveja ja nyt, kun unelman toteutuminen alkoi olla näin lähellä, pelotti toivoa liikoja, sillä en halunnut pettyä muilla tavoin elämäni parhaaseen matkaan. Ajattelin, että eläimet ovat todella kaukana ja täytyy käydä älytön munkki nähdäkseen edes yksi kirahvi ilman kiikareita. Siksi meinasin pissata housuuni, kun näin ensimmäisen kirahvin, aivan tien vieressä rouskuttamassa muina miehinä lehtiä puusta, hieman uteliaita päitämme sivusilmällä pälyillen. Anteeksi, mutta kuka neropatti on suunnitellut tuon eläimen kuosin? Miten se voi olla niin täydellinen? Miten jalat ja kaula voivat olla niin pitkät? Ja entäpä ne silmäripset? Miten joku eläin voi olla niin lempeän näköinen? Ja kun kirahvi lähtee juoksemaan, se ei edes juokse. Se laukkaa kuin yksisarvinen epätodellisessa, hidastetussa elokuvassa.

dsc_1020dsc_0852dsc_0855

Melkein yhtä suurta ihmetystä kirahvien kanssa aiheuttivat seeprojen raidat. Niiden täydellistä symmetriaa tuijottaessa saa melkein epilepsiakohtauksen. Seeprat olivat paljon säikympiä, kuin muut eläimet, joten ne nähdessään, auto täytyi sammuttaa melkein välittömästi, muuten ne köpöttivät karkuun kameran suljinta nopeammin. Seuraavan kerran, kun lähden safarille, aionkin pakata mukaan järeän, kaukokuvaukseen soveltuvan linssin ja parhaan mahdollisen rungon.

dsc_1220dsc_0940

Norsujen salametsästys on surullinen tosiasia Afikassa ja Keniassa edelleen, vaikka sitä vastaan taistellaan koko ajan. Ja on onnistuttukin, sillä norsujen määrä on kohonnut viime vuosina ja nyt niitä on noin yksitoistatuhatta. Norsun kakkaa oli joka puolella, joten kyllä niitä jatkuvasti jossain vaelsi, mutta tyypit piiloutuvat yllättävän taitavasti pusikoihin. Näimme muistaakseni kolme norsulaumaa. Ne kylpevät punaisessa mudassa ja ovat siksi ihan punaisia – ja näyttävät käveleviltä termiittikeoilta.

dsc_0979

Leijonia en uskonut näkeväni lainkaan. Kuvittelin niiden lymyävän pensaiden siimeksessä vain hännän pää pilkistäen. Mutta näimme leijoniakin monta kertaa, todella läheltä! Naarasleijonat eivät olleet moksiskaan. Tuijottivat meitä ylväinä ja ehkä vaihtoivat paikkaa hieman kauemmaksi jatkamaan siestaansa auringon paahteessa.

dsc_0988dsc_0991dsc_0963

Urosleijonien silmissä oli selkeästi tuimempi katse ja kyllä parina hetkenä mietin, että hyppääköhän tuo meidän auton ikkunasta kohta sisään, sillä ne olivat vain parin metrin päässä. Safarilla ei saanut poistua autosta muualla, kuin merkityissä paikoissa. Mietinkin, että uskaltaisinkohan mennä kävelysafarille. Eläimet tulevat vastaan kirjaimellisesti täysin puskista, aivan yllättäen. Näistäkin kuvista näkee, miten leijonien väritys melkein hukkuu savannin sävyihin. Itse asiassa kaikkien eläimien väritys sulautui luontoon yllättävällä tavalla, myös kirahvien ja seeprojen.

dsc_1162dsc_1117dsc_1138

Virtahevot olivat muista eläimistä poiketen todella ujoja ja sukelsivat melkein heti ruskeaan jokeen aistiessaan vilauksenkaan ihmisestä. Helpoin niitä oli bongata, kun asettui tuolin kanssa leirimme joen varrelle. Niistä en valitettavasti saanut ikuistettua hyvää kuvaa muualle, kuin omille verkkokalvoilleni.

dsc_0945

Olimme todella onnekkaita safariseikkalijoita, sillä näimme paljon enemmän eläimiä, kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa. Eniten yllätyin kuitenkin hyeenojen näkemisestä. Miten häijyn näköinen kaveri se onkaan! Lisäksi näimme vesipuhveleita, monenlaisia antilooppeja ja gaselleja, apinoita, villisikoja (vauvavillisiat olivat söpöimpiä otuksia, mitä olen koskaan nähnyt), strutseja, kotkia ja monia minulle tuntemattomia lintulajeja.

dsc_1243dsc_0876dsc_0797 dsc_0886dsc_1023

Vaikka safarilla ei tulisi nähneeksi yhtään eläintä (en tosin usko sen olevan mahdollista), niin luonnossa riittää ihmeteltävää kerrakseen. Maisema voi muuttua kuin viivaa piirtämällä valkoisesta hiekasta, karusta maaperästä ja kitukasvuisesta pensaikosta tulipunaiseen hiekkaan ja vihreään kasvillisuuteen. Kaukana horisontissa siintävät vuoret, joen varsien kasvillisuus ja rehevyys on uskomattoman kaunista ja luonto itsessään tekee savannin energiasta jykevää. Semmoista, joka iskee suoraan ytimeen ja jättää jäljen sydämeen.

dsc_0952 dsc_1185

Auringonlaskut savannilla olivat myös upea kokemus. Aurinko laskee valtavan nopeasti ja iltavalo värjää koko luonnon aivan eri paikaksi. Pimeys on sysimustaa ja tähtitaivas valtava, mutta hiljaista hetkeä savannilla ei tule. Jos aikoo yöpyä leirissä, kannattaa pakata korvatulpat matkaan. Reissussa on muutenkin hyvä olla jos jonkinlaista tarviketta, kokoan niistä teille muistilistan erikseen.

Näitä tunnelmia muistellen. <3

dsc_1199dsc_0919

Kuvat Katja Kokko

/ / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Ooh, voihan huokaus miltä kuulostaa ja näyttää!!!!! Ihanaa kun pääsit kokemaan kaiken tuon, olet onnekas.
    Itselläni Afrikan safarille matkustaminen ollut myös kautta aikojen to do listalla, mutta vielä en ole sinne asti kerennyt 😉 joten enemmän kuin mielelläni luen juttuja ja ihailen kuvia! Noi kirahvit ja seeprat… täh? Olen aina miettinyt ihan samaa, miten voikaan joku otus olla noin rytmikkään näköinen?!

  2. Ulpu sanoo:

    Ihana hyvänmielen postaus ja nää kuvat. <3 Villieläimet on kyllä vaikuttavia, varsinkin livenä. Upea kokemus sulla kun pääsit tuonne, mahtavaa, että haaveet toteutuu! 🙂

    Me nähtiin Bali Safarilla monia eläimiä, vaikuttavin (lue: hellyyttävin) oli virtahepo, näimme yhden virtahepolapsenkin, niin hellunen! Kirahvi oli myös tosi mielenkiintoinen näky lapsineen, samoin sarvikuono. Tiellä makaava leopardi oli taas niin rento ja linjakas kaveri, upea sekin. Ja tiikerit on tosi upeita, ihan vaikka vaan Korkeasaaressa, kun pääsee näkemään läheltä niin vau! Tuolla Bali Safarilla oli harvinainen valkoinen tiikeri, upea sekin.

    • Oih, sarvikuonoja olisi ollut ihana nähdä, mutta niitä on enää elossa vain SATA! Joten saa käydä uskomaton munkki, että semmoisen näkee. Leopardit ja gepardit olisi ollut myös kiva nähdä, mutta onpahan jotain mistä vielä haaveilla 🙂

  3. Jenna sanoo:

    Huikeita Kenia-kirjoituksia sinulla! Me ollaan myös suunnittelemassa Kenian matkaa ja Safaria. Satutko muistamaan mikä matkanjärjestäjä teillä oli tuolle safarille ja varasitteko safarin jo ennen maahan tuloa? Entä minkä hintainen safari oli? Olen koittanut etsiä luotettavaa safarin järjestäjiä mutta kovin vähän ihmiset jakaa kokemuksiaan tai sitten ne on vuosia vanhoja. 🙂