Lifestyle

Rakkaudesta sekaisin

Lifestyle | 9.4.2017 | Katja Kokko

Perjantaina oli ehkä maailman ihanin ratsastustunti. Vein ystäväni Inken ratsastamaan syntymäpäivälahjaksi. Inke on myös entinen heppatyttö, mutta takanaan reilusti yli kymmenen vuoden tauko aktiivisesta harjoittelusta. Kun muutama viikko takaperin viinilasillisen äärellä aloimme puhumaan hevosista ja kävi ilmi, että olemme molemmat pilkuntarkkoja kouluratsastushinkkaajia ja todennäköisesti suurin piirtein samaa tasoa, emme ehtineet melkein henkeä vetää siinä innostuksessa, että ystäväpiiristä löytyy joku, joka ymmärtää kouluratsastusta ja hevosen herkkyyttä vähän syvällisemmin.

Sain suurin piirtein pakkomielteen Inken saattamisesta takaisin hevosen selkään. Kun muistin hänen tulevat synttärinsä, tiesin, että tämä on sopiva ”kiristyskeino”. Nainen ei kyllä hangoitellut vastaan, vaikka jännittikin hevosen selkään kipuamista pitkän tauon jälkeen. Vannoi kävelensä koko tunnin ja unohtaneensa kaiken, mutta minä tiesin omasta paluustani, ettei tämä taito niin vain kehomuistista katoa, vaikka taidot tuntuisivatkin hetkellisesti ruostuneen. Mutta sen minkä ruostuneissa taidoissa on menettänyt, korvaa vuosien aikana tapahtunut henkinen kasvu. Hevoseen suhtautuu ihan eri tavalla, kuin teini-ikäisenä.

Aivan eivät Inken ennustukset kevyestä kävelytunnista osuneet oikeaan, sillä tunti alkoi avo- ja sulkutaivutuksilla. Minusta taivutukset ovat kamalan vaikeita, mutta ne ovat aivan loistavaa voimistelua hevoselle. Ennen taivutuksia alkutunnista minusta tuntuu aina, että olen maailman paskin ratsastaja. En osaa ratsastaa edes täydellistä volttia. Toisesta puolesta tulee suurin piirtein suora kaaren sijasta. Kulmat tuntuvat ihan mahdottomilta. Ja sitten taivutusten jälkeen Henri tekee hieman taikojaan, huutelee hienovaraisia ohjeitaan vatsalihasten käytöstä ja olkapäiden asennosta ja tadaa, tapahtuu transformaatio: hevonen muuttuu satuolennoksi ja sulaudumme kahdesta erillisestä henkilöstä yhdeksi.

Perjantain tunnilla ravityöskentelymme Bahatin kanssa oli kuin sadusta. En tiedä voittaako tällä hetkellä mikään tunne maailmassa sitä, kun tuntee puhuvansa hevosen kanssa samaa kieltä. Emme tehneet perjantaina laukkatyöskentelyä lainkaan, sillä Henrikin oli niin iloinen hyvästä työskentelystämme, että oli parempi lopettaa siihen. Inke sen sijaan laukkasi menemään, kuin olisi istunut hevosen selässä viimeksi eilen.

Ihmettelen joka tunti sitä, kuinka Henri voi nähdä miten kehoani käytän ja osaa antaa pikkutarkkoja ohjeitaan sen perusteella. Vielä enemmän ihmettelen hänen taitoaan lukea hevosta. Perjantaina Henri sanoi, että Bahati oli niin motivoitunut ja innoissaan, että aivan kuin se olisi kysynyt minulta koko ajan, mitä minä haluan tehdä seuraavaksi? Minä osaan tulkita tammasta noin neljää asiaa: 1) varovaisesti uskallan ehkä kuvitella sen tunnistavan minut, koska se tulee nykyisin karsinan ovelle minua vastaan, 2) mahasta pitää harjata todella hellästi ja jos harjaa liian kovaa, se kääntää päänsä minua kohti ja sanoo, että ei niin lujaa kiitos, 3) kaulasta silittäminen pitkin ja hitain sivelyin on parasta, koska silloin sen pää alkaa vaipua pikkuhiljaa alaspäin, silmät vajoavat puoliumpeen ja alahuuli alkaa väpättämään, ja 4) se ehkä saattaa tykätä minusta ainakin vähän, sillä tunnin jälkeen kun hoidan sitä, se työntää turpansa niskaani ja hoitaa minua takaisin (tiedättekö, sillä tavalla ”höplää” turvallaan?). Mutta sen mielenliikkeiden tulkitseminen ratsastustilanteessa? Täysin mahdotonta puuhaa.

Kuten olenkin kertonut, Henri on saanut minut kiinnostumaan klassisesta kouluratsastuksesta. Tilasin viikko sitten Nuno Oliveiran kirjan Reflections on the Equestrian Art sekä Philippe Karlin Classical Dressage DVD-setin. Molemmat miehet ovat klassisen kouluratsastuksen mestareita, tosin Nuno Oliveira kuoli 80-luvulla. Odottelen vielä tilaustani, mutta Henri toi minulle perjantaina Nuno Oliveiran pitkäaikaisen oppilaan, Michael Henriquetin, kirjoittaman kirjan, jossa hän kertoo mestarinsa opeista. Palan halusta oppia teoriassa lisää. Ehkä se voi auttaa käytäntöä ainakin hitusen, kun edes koittaa ymmärtää, mitä tässä pitäisi tehdä.

Löysin lukijani suosituksestan Lusitano.fi-sivuston kautta portugalilaisen klassisen kouluratsastuksen hevostilan, Morgado Lusitanon, jonne järjestetään ratsastuslomia. Harkitsen tällä hetkellä kesälomamatkaa sinne, mutta jotenkin jännittää tehdä päätöstä. Kesällä on kyllä luvassa ratsastusta, sillä varasin jälleen loppukesäksi vuokrauskurssin, johon aion yhdistää yksityistunteja ja ennen hevosten kesälomaa on tarkoitus ottaa myös yksi intensiiviviikko tunteja, jos ne vain Henrin aikatauluihin sopivat.

Perjantaina tunnin lopussa vatsani pohjaan kaivautui tyhjä monttu, hirveä ikävä, koska tunnin päättyminen tietää aina viikon taukoa ja nyt kun pääsiäinen on välissä, tauko on vielä pidempi, sillä hepoillakin on pääsiäisloma. Jos saisin päättää, menisin Bahatin luokse joka päivä. Luulen, että tätä hevosrakkautta eivät voi ymmärtää kuin toiset heppahullut. Se on täysin järki lähtee -osastoa.

Nyt kun vielä saadaan Inke kunnolla takaisin ratsaille, ryhdyn punomaan salajuonia yhteisestä ratsastuslomasta Portugaliin. Niin ja hei katsokaa tuota alinta kuvaa Henriltä saamastani kirjasta. Laukkapiruetti löysin ohjin. Helppo homma, onnistuu muuten heti ensi tunnilla, kunhan olen lukenut kirjan! (*hyppää keppihevosen selkään ja pyöräyttää piruetin*)

Jos muuten haluaisit aloittaa ratsastuksen, Knaperbackan kesäkurssiviikolla on tarjolla tutustumiskurssi lajiin nuorille ja aikuisille. Kurssilla ratsastetaan vain käynnissä. Lue lisää Knaperbackan sivuilta.

Mitä teidän heppahullujen heppaelämään kuuluu? Sekoatteko kuinka usein rakkaudesta? 

Kuvat Katja Kokko ja Henri Pohjonen

Avainsanat: , , ,

Lifestyle

4 kommenttia artikkeliin “Rakkaudesta sekaisin”

  1. Ulpu

    Hevoset on kyllä niin <3. Mä jouduin laittamaan tunnit tauolle, nyt ei ole taloudellisesti mahdollista käydä, kun mun 8v. tyttönen aloitti kans. Äidin on siis pakko tinkiä omasta harrastuksesta. Mulla olisi pari rästiä vielä ratsastettavana, täytyisi ne käyttää. Mun yhdellä ystävällä on oma vuonohevonen ja siellä tallilla on hepoja, joita saa liikuttaa. Kävinkin jo kerran yhdellä suokki-tammalla käppäilemässä, mutta silloin oli tosi liukasta eikä tammalla kenkiä, joten aika hissukseen mentiin. Tulipahan mentyä ekaa kertaa ikinä ilman kuolaimia ja ilman kenkiä, hih. 🙂

    Hevosten kanssa touhuaminen on kyllä niin iso henkireikä. Silloin, kun aloitin tunnit piiitkän tauon jälkeen niin muistan vieläkin, kun lähdin ajelemaan tallilta kotiin kyyneleet silmissä – oli niin hyvä fiilis. Kaikki murheet unohtuu ja olet vain sinä ja hevonen. Ja tietty ope, jos on tunnilla. Kun mun isä kuoli 3,5 v. sitten, oli perjantai ja mun ratsastustuntipäivä. Mä olin isän vierellä viimeiseen asti, hoidin isän, ajoin parran ja puin. Ja sen jälkeen menin tallille. Veikka-ruuna pelasti paljon sinä iltana. <3 Ei voi siis oikein edes sanoin kuvailla kuinka tärkeää hevosten kanssa oleminen on. Eikä vain pelkkä ratsastaminen vaan just tuo mitä säkin kuvaat, kun toinen "höplää" turvalla tai painaa pään sua vasten. Tuolla rats. koululla ei vaan oikein tuollaista suhdetta tule, koska hepat vaihtuu. Pikkulikkana, kun oli oma hoitohevonen, oli aikas ihanaa, kun hevonen hörisi sulle talliin tullessa tai tuli kiireellä vastaan, kun hait sitä laitumelta. Ihan parasta. <3

    Nyt täytyy vähän tinkiä heppailusta niin rahan kuin ajankin takia, mutta sitten, kun lapset on isompia ja pärjäilee itsekseen niin sit voin taas panostaa enemmän omaan hevosharrastukseen. Nyt kuskaan tyttöä tallille ja kannustan häntä sekä rapsuttelen poneja siinä sivussa itsekin. Ja käyn ehkä välillä käppäilemässä metsässä sieluani lepuuttamassa. 🙂

    • Lasten kanssa saa varmasti priorisoida ja laittaa heidät etusijalle monessa asiassa 🙂 Bahati on myös myynnissä, toivon sormet ristissä ettei kukaan osta sitä, jollen se ole minä 😀 Mutta meidän tallilla ei ole kyllä hirveän iso vaihtuvuus hepoissa ja moni vanhempi on semmoisia, että jos myydään, saa tallipaikan vain meidän tallilta ettei joudu laumastaan eroon. Onneksi on tämä mahdollisuus ainakin Knaperbackassa, että kun kehittyy suhde johonkin hevoseen, saa sen ratsastettavakseen. Ja pääsen Bahatilla vuokrauskurssille kesällä myös <3 Monta kertaa miettinyt, että jos olisi ajokortti ja auto, olisi pienempi kynnys miettiä omaa hevosta, mutta vielä ei ole sen aika. Jonain päivänä varmasti... sitä odotellessa <3 Niin ja ihanaa kun kevät vihdoin tuli, kun vielä lämpenee, niin pakko päästä maastoon!

    • Ulpu

      On pitänyt kysyäkin, että onko Bahati kuitenkin rats.koulun hevonen eikä yksäri? Olisi hienoa, jos olisi mahdollisuus yksityistunteihin, silloin pystyisi paremmin vaikuttamaan ratsuvalintaan. Tarkoitin siis sitä tuossa aiemmin, että koska tunneilla hepat vaihtuu tai et välttämättä pääse aina suosikkihepalla, joten suhdetta ei niin helposti muodostu. Mä kattelen aika ajoin vuokraheppaa, jonka kanssa voisi käydä touhuilemassa. Olisi vaan kiva, jos hevonen (ja talli) olisi monipuolinen ja osaisikin jotain, että voisi itsekin oppia. Ja onhan se omakin välillä haaveissa tai vaikka ylläpito alkuun. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 🙂

    • Joo Bahati on ratsastuskouluhevonen, mutta otan tosiaan yksityistunteja sillä. Meidän tallilla on ainakin aikuisten tunneilla niin, että saa kyllä ratsastaa about aina sanalla hevosella, jos johonkin suhde muodostuu (tai näin olen käsittänyt), esim. eräs nainen osti juuri yhden koulun hevosista itselleen, oli sitä ennen ratsastanut reilusti yli vuoden vain sillä. En ole ryhmätunneilla käynyt, niin en täysin tiedä systeemiä ja nuorilla kyllä hepat vaihtuu. Saan varmasti ratsastaa Bahatilla niin kauan kun se on tuolla 🙂 Silloin nuorempana kun ratsastin 10 vuotta samalla tallilla, meillä oli sama systeemi ainakin meidän pienryhmässä, aina sama hevonen, joka oli sitten se, jolla kisattiin. Joo kyllä joku kevyempi vaihtoehto omistamiselle olisi ensin se, jonka tekisi, ennen kuin ostaa omaa. Ja se hiivatin ajokortti! 😀

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tageja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>