Vieraileva kirjoittaja, kosmetiikkakemisti ja Laponie of Scandinavian tuotekehitysjohtaja Jaana Ailus avaa luonnonkosmetiikan raaka-aineiden maailmaa kemistin näkökulmasta.
Kosmetiikkakemistinä olen päivittäin tekemisissä kosmetiikan raaka-aineiden ja raaka-aineita myyvien yritysten kanssa. Kestävästi tuotetut raaka-aineet ovat yksi lempiaiheeni, ja olin otettu kun Katja pyysi minua kirjoittamaan asiasta vieraspostauksen.
Helpointa olisi jaotella raaka-aineet kestäviksi sen perusteella ovatko ne luonnollista vai synteettistä alkuperää, mutta luonnollista alkuperää oleva raaka-aine ei välttämättä tarkoita että se olisi kestävä, saatika eettisesti tuotettu – eivätkä kaikki ns. synteetiset raaka-aineet ole kestämättömiä. Tärkeämpää on miettiä onko jokin raaka-aine uusiutuvista materiaaleista valmistettu, kestävästi viljelty ja prosessoitu.
Hyvä paha palmuöljy
Palmuöljy on täysin luonnollinen ja uusiutuva raaka-aine. Se on vegaaninen, edullinen ja helposti saatavilla. Se on eniten käytetty perusmateriaali monille kosmetiikassa käytetyille raaka-aineille, ja INCI nimestä harvoin voi päätellä onko kyseinen raaka-aine valmistettu palmuöljystä vai ei. Esimerkiksi suurin osa pinta-aktiivisista aineista, kuten rasva-alkoholit (esim. Cetyl Alchol, Cetearyl Alcohol), emulgattorit (esim. Cetearyl Glucoside, Glyceryl Stearate) sekä surfaktantit (esim. Cocamidopropyl Betaine, Sodium Laureth Sulfate) ovat kaikki useimmiten valmistettu palmuöljystä. Jopa perus glyseriiniä on yllättävän haastavaa löytää palmuöljyvapaana!
Palmuöljyn suosio perustuu siihen että se on erittäin edullista, ja öljypalmu on maailman tehokkain öljykasvi. Yhdestä hehtaarista öljypalmuviljelmää saa n. 3846kg palmuöljyä, yli kymmenkertaisen määrän kuin esimerksi rapsista, auringonkukasta tai soijasta. Öljypalmun kasvatus ei pahemmin kastelua tai muuta erityishuolenpitoa tarvitse, eli on myös siksi erittäin helppoa ja edullista kasvattaa.
Koska öljypalmu on niin tuottoisa, on tämä tietenkin johtanut siihen että sademetsiä tuhotaan jotta aluelle voisi istuttaa öljypalmuplantaaseja. Näiden alueiden ekosysteemit ja biodivesiteetti on pilattu, ja ne surullisen kuuluisat kuvat kodittomista orangeista ovat varmasti piirtyneet monien verkkokalvoihin. Suurin palmuöljyn kuluttaja on ruokateollisuus, missä palmuöljyjohdannaisia käytetään laajalti. (Esimerkiksi kovetetulla palmuöljyllä on korvattu voi monissa kaupan kekseissä, sillä näin niiden säilyvyys on paljon pidempi ja valmistus halvempaa.)
Palmuöljystä on lähes mahdotonta päästä eroon, niin elintarvike- kuin kosmetiikkateollisuudessa. Onneksi on olemassa RSPO (Roundtable on Sustainable Palm Oil), eli taho joka valvoo kestävämmän palmuöljyn viljelyä. RSPO sertifioitu palmuöljy on kestävämmin viljelty, ja öljypalmun kasvatuksen negatiiviset vaikutukset ympäristölle minimoitu.
Kun keskustelen raaka-aine toimittajien kanssa uusista raaka-aineista, haluan aina ensiksi tietää mistä kasvista raaka-aineet on johdettu. Jos ne ovat palmupohjaisia, vaadin tietää onko niillä RSPO sertifikaattia. Yllättävän monella jopa Ecocert-hyväksytyllä raaka-aineella ei tätä ole. Muutamalla isommalla raaka-ainetalolla on tällä hetkellä menossa koko raaka-aine portfolionsa palmuöljyjohdannaisten vaihto RSPO sertifioituihin johdannaisiin, sillä paine kosmetiikan valmistajilta on sen verran kova.
Ihana, mutta uhanalainen
Osa luonnollisista raaka-aineista on valmistettu kasveista jotka ovat uhanalaisia. Niiden suosio maailmanlaajuisesti on kertakaikkiaan niin suuri, että kyseiset kasvit ovat over-harvested, ja osaa uhkaa sukupuutto.
Yksi uhanalainen kasvi on santelipuu, eli sama mistä saadaan santelipuun eteeristä öljyä. Tämä ihanan tuoksuinen kasvi on niin suosittu, että se on over-harvested, ja Intiassa on jopa santelipuun ympärille kehittynyt mustapörssi. Myös ilmastonmuutos on vaikuttanut siihen että santelipuun kasvualue on pienentynyt.
Toinen uhanalainen kasvi on boswelliapuu, eli jälleen yksi suosittu eteerisen öljyn lähde. Koska frankinsensipuun pihka, eli olibaanihartsi on niin rahakasta bisnestä, on useilla alueilla boswelliapuukanta romahtanut sillä puista on kerätty liikaa hartsia kerralla, mikä johtaa puiden kuolemaan. Hyvä esimerkki kestävästä frankinsensin viljelystä on Neal’s Yard Remedies, jolla on oma osuuskunta Omanissa missä boswelliapuiden kasvaus ja olibaanihartsin keräys tehdään kestävästi ja puita vahingoittamatta. (Neal’s Yard Remedies on yksi kestävän kehityksen edeltäkävijöitä kosmetiikkateollisuudessa. Heidän sivuillaan kerrotaan mistä heidän eksoottisemmat raaka-aineensa tulevat, ja kuinka ne ovat kestävästi viljeltyjä ja valmistettuja.)
Seksikkäät sivuvirrat
Maailman raaka-ainemessuja kierrelleenä olen ilokseni huomannut, että sivuvirtaraaka-aineet kasvattavat suosiotaan. Sivuvirralla tarkoitetaan jotain mikä syntyy pääasiallisen tuotteen valmistuprosessissa ylijäämänä. Sivuvirta tuotteiden jalostus on viime vuosina lähtenyt huimaan nousuun, ja suomessakin on viritteillä asian tiimoilta hankkeita.
Yksi lempi kasviöljyni on viinirypäleen siemenöljy. Viininvalmistuksessa käytetyistä viinirypäleistä jää jäljelle siemenet. Sen sijaan että siemenet heitettäisiin roskiin, niistä valmistetaankin viinirypäleen siemenöljyä mikä on erinomainen kosmetiikan raaka-aine. Mehuteollisuuden sivuvirtoja ovat useat marjojen siemenöljyt, ja lääketeollisuuden sivuvirta on esimerkiksi unikonsiemenöljy.
Toisaalta eivät pelkät sivuvirratkaan autuaaksi tee. Mineraaliöljy on öljyteollisuuden sivuvirta, eli sivuvirtanäkökulmasta sekin on kestävä raaka-aine. Se taas kuinka kestävää fosiilisten raaka-aineiden poraaminen ja kerääminen on, on asia erikseen.
Ruoka vs. kosmetiikka
Kosmetiikassa käytetään myös paljon samoja raaka-aineita kuin ruoassa. Usein ajatellaan että jos jokin aine on hyvä syötäväksi, se on automaattisesti hyvä iholle. (Aina näin ei ole, sillä elintarvikelaadun ja kosmetiikkalaadun mikrobiologiset viitearvot eivät ole samat.)
Kestävyyden ja viljelypinta-alan näkökulmasta ruokakasvien käyttö kosmetiikassa voi olla kyseenalaista. Onko parempi kasvattaa manteleita ruoaksi vai manteliöljyksi kosmetiikkaan? Entä avocadoja? Kummatkin vaativat kasvatukseen paljon vettä ja maapinta-alaa, minkä voisi mahdollisesti käyttää johonkin muuhun kuin kosmetiikan raaka-aineiden viljelyyn. (Tosin manteli- ja avocadoöljyt usein valmistetaan niistä hieman vaurioituneista tai rumista tapauksista, mutta aivan yhtä hyvin kyseisest epätäydelliset yksilöt voisi käyttää vaikka mantelijauhoina tai guacamolena.)
Karut olosuhteet ja lapsityövoimaa
Vaikka raaka-aine olisikin tuotettu ympäristöystävällisesti, on silti mahdollista että se on ihmisnäkökulmasta kestämättömästi tuotettu. Tekstiiliteollisuudessa esimerkiksi vaate voi olla valmistettu luomupuuvillasta, mutta erittäin huonoissa oloissa ja nälkäpalkalla. Sama pätee kosmetiikan raaka-aineisiin.
Varsinkin raaka-aineet kuten sheavoi ja arganöljy voivat olla ihmisoikeisnäkökulmasta hyvin kyseenalaisesti tuotettu. Usein shea- ja arganpähkinöitä elääkseen poimivat ihmiset ovat matalasti koulutettuja ja hyvin köyhiä naisia. Isot yritykset voivat ostaa kallisarvoiset raaka-aineet pilkkahinnalla, ja keräävät voitot kotiin, sillä välin kun näillä naisilla ei ole edes varaa lähettää lapsiaan kouluun.
Meikkituotteista usein löytyvä raaka-aine, mica, on myös usein kestämättömästi tuotettu. Micaa louhitaan maasta, ja arvoilta 25% micakavoiksista on laittomia ja usein hyödyntää lapsityövoimaa. Laittomat kaivokset usein ovat vaarallisia työntekijöille ja saastuttavat ympäristöä.
Onneksi on olemassa esimerkiksi Global Shea Alliance sekä Responsible Mica Initative, jotka tekevät työtä eettisemmän sheavoin ja mican eteen. Heidän sivuiltaan voi löytää yrityksiä joiden kyseiset raaka-aineet on tuotettu tavalla mikä ei riko ihmisoikeuksia.
Lähituotanto?
Usein sanotaan että mahdollisimman lähellä tuotetut tuotteet ovat kestävämpiä. Entä jos tuotteiden raaka-aineet lennätetään tänne maapallon toiselta puolelta vaikka Amazonin sademetsän uumenista, tai niissä käytetyt raaka-aineet ovat uhanalaisia tai kestämättömästi viljeltyjä tai kerättyjä?
Usutankin kaikkia tiedostavia kuluttajia olemaan yhteydessä kosmetiikkayrityksiin ja kosmetiikanmaahantuojiin mikäli epäilette, että kaikki raaka-aineet eivät ole kestävästi tuotettuja. Kysykää yrityksiltä mistä heidän raaka-aineensa tulevat, ja kuinka jäljitettävissä heidän tuotentoketjunsa ovat. Jos kysymyksiin ei saa kunnollisia vastauksia, niin äänestäkää jaloillanne. Kestävästi ja vastuullisesti toimivalla yrityksellä ei pitäisi olla mitään salattavaa, ja vastaukset vaikeisiinkin kysymyksiin pitäisi olla helposti saatavilla.
Kuvat Viola Virtamo
