Oletko koskaan miettinyt miten raaka-aineet päätyvät kosmetiikkatuotteisiin? Mistä tuotepäälliköt ja kemistit keksivät, että jokin raaka-aine on seuraava must-have juttu?
Seuraamalla alan julkaisuja tai lukemalla UL Prospectoria voi saada ideoita, mutta jos haluaa sukeltaa oikein syvälle raaka-aineiden kiehtovaan maailmaan, on suunnattava katseensa kohti kansainvälisiä messuja.
Kosmetiikkatrendit kulkevat usein raaka-aineiden kautta lopputuotteisiin. Jo vuosia ennen kuin K-beauty trendi kunnolla pamahti Eurooppaan, oli messuilla jo tarjolla paljon K-beauty raaka-aineita ja malliformulaatioita esimerkiksi hoitonesteille. (Kirjoituksen lopussa valotan hieman mitkä seuraavat trendit mahdollisesti tulevat olemaan.)
In-Cosmetics – messujen kuningatar
In-Cosmetics Global on Euroopan suurin raaka-ainetapahtuma, ja tämä on se paikka missä raaka-ainevalmistajat lanseeraavat uudet raaka-aineet. Se järjestetään keväisin jossain Euroopan suurkaupungissa. Tänä vuonna se oli Pariisissa, seuraavaksi Barcelonassa.
Ensimmäistä kertaa In-Cosmeticsissa käyvällä olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. Viime vuonna messuilla oli yli 800 raaka-aineyritystä, ja yli 12000 vierasta. Messut kestävät kolme päivää, eikä siinä ajassa silti millään ehdi tutustua koko tarjontaan.
Useita vuosia In-Cosmeticsissa rampanneena voinkin sanoa, että on käytännöllistä sopia tapaamisia kaikkein kiinnostavimpien raaka-ainevalmistajien kanssa, sillä ständit ovat usein niin suosittuja että teknisten asiantuntijoiden kanssa ei muuten pääse edes puhumaan.
In-Cosmetics on paljon muutakin kuin raaka-aine messut. Siellä on myös luentoja, seminaareja sekä laboratoriosessioita (suurin osa on ilmaisia, mutta messuille pääsy vaatii rekisteröitymisen etukäteen). Varsinkin In-Cosmeticsin Marketing Trends-luennot ovat todella suosittuja. Niihin joutuu usein jonottamaan, ja kaikki eivät edes mahdu sisälle. Luentojen taso on todella korkea, ja juuri näiden luentojen aihepiireistä usein nousevat seuraavat kosmetiikkatrendit.
Kun kävin ensimmäistä kertaa In-Cosmeticsissa vuonna 2006, ei messuilla silloin ollut luonnonkosmetiikan raaka-aineita nimeksikään. Nykyään kaikilla itseään kunnioittavilla raaka-ainevalmistajilla on portfoliossaan sertifioituja raaka-aineita, ja messuilla on oma alue, joka on pyhitetty kestävän kehityksen innovaatioille.
Cosmoprof – private label-unelma
Bolognassa vuosittain järjestettävät Cosmoprof-messut ovat kosmetiikkamessut, mutta hyvin erilaiset kuin In-Cosmetics. Se missä In-Cosmetics keskittyy raaka-aineisiin, Cosmoprof keskittyy valmiisiin private label -tuotteisiin, pakkauksiin sekä tuotantolaitteisiin.
Pienillä brändeillä ei ole lähes koskaan omaa tuotekehitystä, saatikka omaa tehdasta. Private label-valmistus – Cosmoprofin päätarjonta – on ratkaisu tähän pulmaan. Näin kuka tahansa voi perustaa oman kosmetiikkabrändin, valita tuotteisiin sisällön ja pakkaukset katalogista, ja alkaa myymään niitä. Private label-tuotteet voivat olla myös erittäin kannattavia: vaikka Kylie Cosmetics-brändillä ei ole omaa tehdasta tai tuotekehitystä, on se tehnyt Kylie Jenneristä miljardöörin vain 21-vuotiaana.
Useat isot ihonhoitoalanyritykset, joilla on oma meikkisarja, tekevät myös näin. Meikkien valmistus vaatii sen verran erikoislaatuisia laitteita, että monille yrityksille ei ole kannattavaa valmistaa samassa tehtaassa esimerkiksi kosteusvoiteita, luomiväripaletteja tai rajauskyniä. Tämän takia monet isotkin brändit kääntyvät meikeissä private label-tehtaiden puoleen.
Italia on kosmetiikkapiireissä tunnettu varsinkin isoista meikkitehtaistaan. Näissä samoissa tehtaissa voidaan valmistaa puutereita tai kynsilakkoja kaikille brändeille MAC:istä IsaDoraan. Mahdollista on myös, että tuotteiden erot ovat vain pakkauksessa, nimessä – ja tietysti hinnassa. Italiassa on myös paljon sertifioitua luonnonkosmetiikkaa valmistavia private label tehtaita, ja myös näiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta Cosmoprofissa.
Society of Cosmetic Scientists
Koska olen valmistunut yliopistoista briteistä, olen paikallisen SCS:n jäsen (SCS:n toimisto oli opiskeluaikana myös kesätyöpaikkani). Koska kosmetiikkateollisuus on iso ala Isossa-Britanniassa, on SCS hyvin aktiivinen, ja järjestää luentoja kuukausittain. Vuoden kohokohta on SCS Formulate, jota voisi kuvailla pienoisversioksi In-Cosmeticsista. Myös siellä on luentoja, ja itse pidän SCS Formulatesta enemmän kokonsa vuoksi: raaka-aine-edustajien kanssa pääsee keskustelemaan spontaanistikin.
SCS järjestää myös joka toinen vuosi Naturals- konferenssin, joka on luonnonkosmetiikan ja luonnollisemman kosmetiikan kahden päivän konferenssi. Olin siellä juuri heinäkuussa, ja siellä käsiteltiin kaikkea eri luonnonkosmetiikkasertifikaattien hyvistä ja huonoista puolista mahdollisiin SLS:n korvikkeisiin. Puhujina oli monia alan tohtoreita kuten esimerkiksi Neal’s Yard Remediesin tuotekehitysjohtaja Andrea Mitarotonda, joka piti esityksen luonnollisen säilönnän haasteista. Myös konferenssiin osallistuvien yritysten edustajat kielivät jotain siitä, mihin suuntaan kosmetiikkateollisuus on menossa. Osallistujina oli tällä kertaa tuotekehityskemistejä The Body Shopilta, sekä isoilta brittifirmoilta kuten Bootsilta, Superdrugilta sekä Primarkilta.
Scandinavian Society of Cosmetic Chemists
Pohjoismaissa on myös oma kosmetiikkakemistien yhdistyksensä, SCANCOS. SCANCOSi ei ole suoraan rinnastettavissa SCS:ään, sillä Isossa-Britanniassa kosmetiikkateollisuuden kokoluokka on huomattavasti suurempi kuin täällä Pohjoismaissa. SCANCOS järjestää vuosittaisen konferenssin jossakin jäsenmaassaan, viime vuonna pääteema oli kestävä kehitys ja konferenssi pidettiin Tukholmassa.
International Federation of Societies of Cosmetic Chemists
SCS ja SCANCOS kummatkin kuuluvat IFSCC:n, eli kansainväliseen kosmetiikkakemistiyhdistysten liittoon. IFSCC järjestää neljän vuoden välein kansainvälisiä kosmetiikkakemian huippukokouksia. IFSCC:n sivuilta löytyy myös tietoa siitä, missä yliopistoissa voi opiskella kosmetiikkakemistiksi.
Paluu arkeen
Kosmetiikkakemistin todellinen työ alkaa vasta messujen jälkeen. Kun messut on koluttu ja kaikki tapaamiset saatu alta pois, on aika alkaa odottaa postia. Raaka-ainevalmistajat nimittäin lähettävät pyynnöstä tuotekehitystarpeisiin ilmaisnäytteitä raaka-aineistaan. Täytyyhän raaka-aine testata käytännössä ennen kuin yritys tekee ostopäätöksen kuinka monta kymmentä tai tuhatta kiloa kutakin raaka-ainetta tilataan!
Raaka-ainevalmistajilla on myös omat laboratoriot, joissa valmistajien omat kemistit luovat malliformulaatioita käyttäen yrityksen tuottamia raaka-aineita. Malliformulaatiot ovat erinomainen tuki tuotekehityksessä, mutta on myös useita yrityksiä, jotka vain hieman muokkaavat malliformulaatiota ja valmistavat sen pohjalta tuotteen myyntiin. Tämä on helppo ja halpa tapa saada uusia tuotteita ulos mahdollisimman nopeasti, sillä malliformulaatiot on lähes aina valmiiksi stabiilisuustestattu.
Suomalaisia raaka-aineita
Vaikka kosmetiikan raaka-ainebisnes on maailmanlaajuisesti isoa ja kannattavaa, ei suomalaisia raaka-ainevalmistajia ole alalla kovin monia. On yrityksiä, jotka kasvattavat esimerkiksi kauran Suomessa, mutta tuote jatkojalostetaan jossakin muualla, eikä jalostava yritys ole suomalainen.
Suomessa valmistetuissa raaka-aineissa on kasviöljyjä ja -uutteita, mutta esimerkiksi emulgaattoreita, säilöntäaineita tai paksuntajia ei ainakaan toistaiseksi valmista kukaan. Olisi todella hienoa, jos suomessa valmistettaisiin enemmän kosmetiikan raaka-aineita, sillä niillä olisi varmasti kysyntää maailmalla.
Kauppanimi ja INCI-nimi
Kun raaka-aineita myydään meille tuotekehityksessä työskenteleville, ei niitä lähes koskaan myydä INCI-nimillä. Lähes aina raaka-ainevalmistajan oma markkinointitiimi on keksinyt tuotteelle jonkun kuvaavan ja myyvän kauppanimen.
Eräs viime vuosina esille tullut suuntaus on se, että kosmetiikkayritykset ilmoittavat nämä kauppanimet valmiissa tuotteissaan. Joskus tämä olisi ollut ennen kuulumatonta ja liikesalaisuus. Esimerkiksi Urban Decayn Quick Fix -suihkeessa mainitaan tuotetekstissä, että siinä on käytetty Sepitonic 3M:ää (INCI: Magnesium Aspartate, Zinc Gluconate, Copper Gluconate), jota tuottaa yritys nimeltä Seppic.
Vielä seuraavalle tasolle nimeämisen on vienyt The Ordinary, jolla on jopa tuotteiden nimessä maininta aktiiviaineesta. Granactive Retinoid 2% in Squalane sisältää nimensä mukaisesti 2% Grantin Granactive Retinoid -raaka-ainetta (INCI: Dimethyl Isosorbide, Hydroxypinacolone Retinoate).
Luonnoskosmetiikan puolella en ole vielä vastaavaan törmännyt, mutta on vain ajan kysymys, koska luonnonkosmetiikassakin aletaan julistamaan sankariraaka-aineiden kauppanimet jo pakkausteksteissä.
Tulevaisuuden trendit
Luonnollista alkuperää olevien raaka-aineiden tehon ja ihonhoidolliset hyödyt ovat jo huomanneet muutkin kuin luonnonkosmetiikkabrändit. Markkinoilla on useita ihonhoitomerkkejä joilla on esimerkkisi cica-voiteita ja -sarjoja (cica = Centella asiatICA), joiden pohja on hyvin kaukana luonnonkosmetiikasta, mutta aktiiviaineet ovat luonnosta. (Centella asiaticasta, eli tiikeriruohosta, johdettuja raaka-aineita ovat mm. Asiaticoside, Asiatic Acid, Centella Asiatica Leaf Extract, Madecassic Acid ja Madecassoside.)
Tämä luonnollisen ja ei luonnollisen sekoittamisen trendi tulee todennäköisesti vain voimistumaan. Useimmat uudet In-Cosmeticsissa lanseeratut aktiiviaineet ovat luonnollista alkuperää, mutta monet lopputuotteet, joihin niitä tullaan käyttämään eivät ole luonnonkosmetiikkaa.
Toinen tulevaisuuden kasvava trendi on ihonhoitorutiinin konmaritus. Yhä useammat messujen malliformulaatiot ovat monitoimituotteita, 2-in-1 tai 3-in-1 tuotteita. Ihonhoitorutiinista muokkautunee virtaviivaisempi ja yksinkertaisempi, ja kylppärin purkkikasat tulevat pienentymään.
K-beautyn vanavedessä ovat tulossa myös J-beauty (eli japanilainen kauneudenhoito) ja C-beauty (kiinalainen kauneudenhoito), ja on mahdollista, että muutaman vuoden kuluttua ne ovatkin se suurin villitys.
