Goalla sijaitseva Purple Valley on tunnettu astangajoogaretriittejä järjestävä paikka, jonka opettajat ovat maailman huippuluokkaa.
Saan paljon kyselyitä siitä, mitkä olisivat hyviä joogaretriittipaikkoja ulkomailla. Itselleni joogaretriitit ovat olleet jo vuosia paras tapa matkustaa, koska joogaloma tarjoaa täydellisen mahdollisuuden keskittyä harjoitukseen ilman arkielämän kiireitä ja velvoitteita. Nykyisin minua kiinnostavatkin pelkästään hyvinvointiin, rentoutumiseen ja luontoon keskittyvät lomat.
Olen omistautunut astangajoogan harjoittelulle, joten joogaretriittikokemukseni rajoittuvat paikkoihin, jotka tarjoavat suurimmaksi osaksi tai kokonaan astangajoogaa. Yksi näistä paikoista on Purple Valley Goalla, Intiassa, joka järjestää pelkästään astangajoogaretriittejä maailman kuuluisimpien opettajien kanssa. Olen ollut Purple Valleyssa kaksi kertaa, viimeksi joulukuussa, ja tulevan vuoden aikana suunnitteilla on jopa kaksi retriittiä.
Intia ei muuten kiehdo minua erityisemmin, mutta Purple Valley on paikkana on vertaansa vailla ja vierailevat opettajat niin huippuluokkaa, että on oikeastaan mahdotonta löytää vastaavaa paikkaa maailmasta. Retrittitarjonta löytyy täältä, mutta mainittakoon, että Purple Valleyssa opettavat mm. John Scott, Petri Räisänen, Mark Robberds, Laruga Glaser, Ty Landrum ja David Robson. Itse olin joulukuussa Johnin kahden viikon retriitillä, josta on tullut itselleni erittäin rakas opettaja ja aloitan tämän vuoden huhtikuussa John Scott Yoga opettajakoulutuksen Sandra Howlingin opissa Englannissa.
Sain retriitin aikana paljon kysymyksiä Purple Valleysta, Goasta ja Intiaan matkustamisesta, joten ajattelin kirjoittaa postauksen niiden pohjalta.
Voiko aloittelija osallistua retriitille Purple Valleyyn?
Tämä riippuu täysin opettajasta. Purple Valleyn nettisivuilta löytyy tarkka kuvaus kunkin opettajan erikseen tarjoamasta retriitistä. Osa retriiteistä on tarkoitettu vain edistyneimmille ja osa kaiken tasoisille, myös aivan aloittelijoille. Vuonna 2014 olin Petri Räisäsen retriitillä, jolle osallistui myös muutama ensimmäistä kertaa elämässään astangajoogaa tekevä oppilas. Jos olet epävarma sopiiko retriitti sinulle, kannattaa laittaa meiliä suoraan Purple Valleeyn, sieltä vastataan todella nopeasti. Nykyisin Purple Valleyssa on muuten töissä yksi suomalainenkin, ihana Lotta-Julia, johon sain tutustua joulukuussa.
Jos olet menossa joogaretriitille ensimmäistä kertaa elämässäsi ja se jännittää, Petri Räisäsen retriitti helmikuussa on hyvä vaihtoehto, koska siellä on 100 % varmasti paljon suomalaisia. Minusta joogaretriiteissä parasta on kuitenkin juuri se, että niillä tapaa ihmisiä ympäri maailman ja saa paljon uusia ystäviä eri kulttuureista. Kun on käynyt retriiteillä vuosia, on hauskaa törmätä samoihin ihmisiin joogan merkeissä yllättävissäkin paikoissa. Astangajooga yhdistää ihmisiä aivan ihmeellisellä tavalla huolimatta siitä, millainen tausta itsellä on, mistä on kotoisin, mitä tekee työkseen ja minkä ikäinen on. Olen saanut retriiteiltä ystäviä alle parikymppisestä yli seitsemänkymppisiin.
Onko harjoittelu raskasta, jos ei ole tottunut tekemään joogaa joka päivä?
Kaikista maailmalla kolutuista joogaretriiteistä juuri Goalla on ainakin itselleni ihanteellinen ilmankosteus ja lämpötila. Aamuisin tarvitsee usein jopa pitkähihaisen mennessään pihan poikki joogasalille eikä salissa tule missään vaiheessa tukahduttavan kuuma, jos tunti alkaa kuudelta aamulla. Mitä myöhemmin harjoituksensa aloittaa, sitä kuumempi saliin tulee, mutta oman kokemukseni mukaan pysytään täysin inhimillisessä lämpötilassa, joten tukala kuumuus ja kosteus ei syö harjoituksessa energiaa. Purple Valleyssa on lisäksi aivan ihana joogasali, jonka huonekorkeus huitelee vähintään viidessä metrissä, mikä tuo myös ihanasti lisää ilmaa ja energiaa.
Aikaiset aamuherätykset voivat olla toki raskaita, jos ei ole tottunut tekemään harjoitusta aamuisin. Joillakin retriiteillä oppilaat on jaettu kahteen ryhmään, jolloin myöhäisempi ryhmä aloittaa seitsemän tai puoli kahdeksan aikaan, mutta tämä kannattaa tarkistaa ohjelmasta erikseen. Jokaisen oppilaan omalla vastuulla on tietenkin kuunnella omaa kehoa ja jaksamista ja tehdä harjoitusta sen ehdoilla. Harjoituksen jälkeen on kuitenkin koko päivä aikaa loikoilla uima-altaalla, biitsillä ja käydä ayurvedisissä hoidoissa, joten uskallan sanoa, että harjoitusta jaksaa taatusti paremmin kuin keskellä kiireistä arkea tai mihin on normaalisti tottunut.
Millainen majoitus Purple Valleyssa on?
Purple Valleyssa, kuten joogaretriiteillä yleensäkin, majoitus jaetaan 1-2 kämppiksen kanssa. Mahdollisuus täysin omaan majoitukseen on lisämaksusta, mutta yhteinen majoitus tarjoaa heti mahdollisuuden luoda uusia tuttavuuksia ja oman kokemukseni mukaan astangajoogit ovat niin rentoa, rauhallista ja mutkatonta porukkaa, että oman rauhan puutteesta en ole koskaan joutunut kärsimään.
Purple Valley ei ole mikään viiden tähden resort majoituksen suhteen (ja itse asiassa olen ollut vain kerran elämässäni joogaretriitillä, missä meinasin seota majoituksen tasosta, se oli Keniassa), mutta ei minulla siitä valittamistakaan ole. Oma intentioni on keskittyä joogaretriitillä harjoitukseen sen sijaan, että olisin luksuslomalla eikä huoneessa ehdi käydä kuin suihkussa ja nukkumassa. Purple Valleyn majoitusvaihtoehdoista Savasana House on todella kiva, mutta sijaitsee myöskin tien vieressä ja jos sattuu saamaan tien puoleisen huoneen, ei edes korvatulpat auta nukkumisessa. Jos haluaa pelata varman päälle melun suhteen, suosittelen toivomaan majoitukseen Cottage-vaihtoehtoa. Korvatulpat on joka tapauksessa hyvä pakata mukaan, sillä Goalla koirat pitävät öisin melkoista meteliä.
Millaista ruokaa Purple Valleyssa on?
Lähes kaikilla joogaretriiteillä, kuin myös Purple Valleyssa, on kasvis- tai vegaaniruoka, mutta tarjolla saattaa olla myös voita ja juustoa. Saan paljon kyselyitä, mitä teen syömisen kanssa retriiteillä, koska olen ketogeenisellä ruokavaliolla. Vastaus on yksinkertainen: syön sitä mitä on tarjolla. En tee ruokavaliostani ongelmaa, sillä viikon tai kaksi selviää aivan hyvin vaikka pitäisi joustaa omista rutiineista. Nykyisin pakkaan mukaan omat Warrior Coffeet ja kokemukseni mukaan proteiinijauhe on myös hyvä ottaa mukaan, sillä ruokavalio on todella hiilaripainotteinen. Purple Valleyssa retriittien hintaan sisältyy aamiainen, lounas ja illallinen. Pöydän ääressä kannattaa kuitenkin olla kellonlyömältä, sillä kokemukseni mukaan ruoka loppuu usein jopa kesken – keittiössä ollaan todella tarkkoja ruokahävikin suhteen.
Joulukuun retriitillä emme lounastaneet kertaakaan Purple Valleyssa, sillä pakkasimme rantakamppeet kassiin joka aamu aamiaisen jälkeen ja hurautimme taksilla Aswem Beachille, missä vietimme kaikki päivät. Aswem Beachilla on aivan ihana resort nimeltä Palm Grove, jossa on todella hyvää ruokaa ja mahdollisuus syödä vaikka ketogeenisestikin, mikäli haluaa vaihtelua vegaaniruokaan. Aamuisin joogaharjoituksen jälkeen on mahdollisuus ostaa myös kookosvettä tai vihannesmehua.
Millaista Goalla on?
Olen ollut Goalla kahdesti. Ensimmäisen kerran retriitti ajoittui helmikuuhun, jolloin luonto oli todella kuivaa ja kuihtunutta. Joulukuussa vehreys oli puolestaan häikäisevän kaunista. Goalla luonto ja upeat auringonlaskut ovatkin yksi ihanimmista asioista, vaikka miksikään superparatiisiksi en sitä kutsuisi. Pidän kuitenkin Goan rennosta ja värikkäästä ilmapiiristä, johon suhtautuu aivan toisella asenteella kuin luksuslomaan autiolla paratiisirannalla, missä kaikki on aivan tip top. Biitseistä suosikkini on Aswem, missä ei ole hirveää turistirysää ja sinnikkäimmätkin kaupustelijat antavat lopulta olla rauhassa, kunhan tekee todella selväksi ettei aio ostaa mitään.
Purple Valley on vartioitu vuorokauden ympäri ja Assagaossa (missä Purple Valley sijaitsee) on turvallista liikkua yksinkin ja taksilla pääsee helposti Purple Valleysta biitseille, ravintoloihin ja kauppoihin, mitä Goalta löytyy todella paljon. En ole kuitenkaan oikea henkilö antamaan kattavaa kirjoa ravintolasuosituksista, shoppailusta ja muista aktiviteeteista, sillä itselleni loma Purple Valleyssa on joogan lisäksi lököttelyä päiväretkeilyn sijasta. Pakko kuitenkin vinkata kiinnostuneille, että Arambolissa järjestetään ecstatic dance sessioita, jonne on kiva suunnata perjantai-iltaisin (19.00-22.00), sillä lauantai on astangajoogassa vapaapäivä.
Miten välttyä vatsataudilta Intiassa?
Vuonna 2014 sain Purple Valleyssa sellaisen vatsataudin, että luulin maanpäällisen elämäni päättyvän siihen. Vannoin tuolloin etten enää koskaan matkusta Intiaan, mutta kiitos Johnin, sain syödä sanani. Päätin, että toista kertaa elämässäni en sairasta vastaavaa tautia ja aloitin tällä kertaa suolistoni valmistelun koitokseen hyvissä ajoin. Tankkasin kotitekoista hapankaalia todella suuria määriä ja söin probiootteja useita kuukausia ennen matkaa. Lisäksi aloitin apteekista saatavan Precosan syömisen noin viikko ennen reissua ja jatkoin sitä koko retriitin ajan aamuin illoin aluksi kolmella, sitten kahdella ja lopuksi yhdellä kapselilla. Ketogeeninen ruokavalio on parantanut suolistoni toimintaa ja immuniteettiäni viimeisen vuoden aikana, joten tällä saattoi olla tekemistä sen kanssa, että joulukuun reissulla vatsani toimi täysin normaalisti eikä tietoakaan mistä vatsataudista ollut. Aion silti jatkossakin vannoa Precosan nimeen ja suosittelen sitä muillekin herkkävatsaisille. Siitäkin huolimatta luulen, että intialainen vatsatauti on asia, jolta välttyminen on kiinni tähtien asennosta.
Miten Goalle kannattaa matkustaa?
Kas tässäpä onkin hyvä kysymys, johon koitan itsekin miettiä vastausta. Finnair lentää Goalle suoraan, mutta aloittaa lennot vasta noin joulukuun puolessa välissä enkä muista koska ne loppuvat. Vähintään yhteen vaihtoon saa siis varautua. Goalle lennetään joko Delhin tai Mumbain kautta ja oman kokemukseni mukaan suosittelen mieluummin Mumbaita, sillä Delhin kenttä on huomattavasti kaoottisempi ja lisäksi Delhissä on melko useasti sumua, jonka vuoksi lentoja perutaan ja ne myöhästelevät.
Vaihtoaikaa Intian sisäiselle lennolle kannattaa varata suosiolla yli kolme tuntia, sillä säätämiseen kuluu taatusti aikaa ja lisäksi on hyvä varautua siihen, että lento Intiaan voi olla myöhässä. Viisumi kannattaa olla e-viisumin sijasta passiin hankittu, sillä e-viisumijonossa kestää tuskastuttavan kauan. Lisäksi minulle kävi todella mystinen juttu Mumbaissa jatkolennolla Goalle. En saanut Helsingissä boarding passia Goan lennolle, vaan minulle kerrottiin, että saan sen Mumbaissa transfer-tiskiltä. Kun sitten Mumbaissa menimme tiskille, minulle sanottiin etten pääse lennolle, koska minulla ei ole boarding passia – ystäväni sen sijaan pääsi lennolle, vaikka hänellä ei ollut virallista boarding passia. Ei auttanut selittelyt, että Helsingissä sanottiin, että saan boarding passin Mumbaissa, mikä olisi toki ollut normaali käytäntö. Ilmeisesti tämä liittyy jotenkin siihen, että Intiassa kaiken halutaan olevan paperille printattu. Jet Airwaysin henkilökunta oli todella töykeää ja he kirjaimellisesti ignoorasivat minut tilanteessa aivan täysin. Jäin yksin aamuyöllä ilman vettä ja pääsyä vessaan transfer-alueelle vailla tietoa jatkolentoni kohtalosta.
Noin kahden tunnin odottelun ja tiskiltä toiselle pompottelun jälkeen yksi virkailija suostui vihdoin ja viimein kirjaamaan minut Goan lennolle, joka lähti yli 10 tuntia myöhemmin kuin lento, jolle olin alunperin ostanut lipun – eikä boarding passin tulostamisessa tiskillä ollut mitään ongelmaa, vaikka pari tuntia aiemmin se oli ollut mahdoton tehtävä. Yli kymmenen tunnin odottelun vuoksi en voi kuin ylistää Mumbain lentokenttää Delhin sijasta, sillä kenttä oli yksi miellyttävimmistä missä olen koskaan joutunut aikaani viettämään tuntikausia ja sain jopa nukuttua pehmeillä sohvilla kaikessa rauhassa. En tiedä miten ihmeessä olisin onnistunut pääsemään jatkolennolle menemättä kokonaan uudelleen check innin kautta – mikäli joku tietää, kertokaa ihmeessä. Ensi kerralla aion siis suosiolla marssia kokonaan ulos ja tsekata itseni sisään jatkolennolle normaalisti ja varata tähän todella paljon aikaa, sillä pelkästään matkalaukkuja saimme odottaa Mumbaissa lähes kolme varttia.
Intiaan matkustaessa kannattaa ehdottomasti printata paperille passikopio sekä kopio viisumista ja lennoista – Goan lentokentälle ei pääse edes sisälle ilman englanninkielistä vahvistusta lentovarauksista tai -lipuista.
Purple Valley on todella kaunis ja kotoisa paikka, josta erityisen tekee myös se, että koko henkilökunta harjoittelee astangajoogaa keittiöhenkilökuntaa, puutarhureita ja omistajaa myöten. Paikassa, ja etenkin joogasalissa, onkin ihan omanlaisensa voimakas energia ja pidän siitä, että astangajoogan autenttisuus on siellä vahvasti läsnä. Purple Valleyssa huomioidaan myös ekologisuus: kaikki jätteet kierrätetään ja vieraille jaetaan saapuessa omat kestovesipullot, jotta kenenkään ei tarvitse ostaa muovipulloja vaan ne täytetään vesiautomaatista. Lisäksi peseytymiseen käytetty vesi kierrätetään puutarhan kasteluun.
Niille, jotka kaipaavat hyvinvointilomalta muitakin aktiviteetteja ja Intia tuntuu liian kaukaiselta paikalta, vinkattakoon, että FitPitin kanssa viime syyskuussa järjestämäni jooga- ja uintileiri Sisiliassa saa jatkoa myös tänä syksynä 21.-28.9.2019, lisätietoja tuosta varmasti unohtumattomasta lomasta, joka yhdistää joogan, uinnin ja italialaisen herkkuruoan, on tulossa pian!
Millaisia kokemuksia teillä on joogaretriiteistä? Jos teillä on lisää kysyttävää Purple Valleysta, vastaan mielelläni!
Kuvat Richard Isaac paitsi ryhmäkuva Lotta-Julia Lehti
