Kun sain syksyllä varmistuksen uudesta kodistani, kirjoitin henkilökohtaiseen Facebook-profiiliini statuksen, että tiedän tästä kodista alkavan uuden elämän, jossa ihan kaikki on mahdollista.
Tämä koti tuntuu juuri oikealta kodilta isolla K:lla. Tässä on kaikki ihanaa sijainnista lähtien. Kotiovelta näkyvä meri. Kolme ja puoli metriä korkeat huoneet. Jadenvihreä kakluuni. Hyvä keittiö (ja astianpesukone!!!) ja hyvä kunto, mutta silti boheemi tuulahdus ja vähän jotain outoa. Haluan rakentaa tästä kodista todella ihanan. Sisustaa vihdoin kunnolla. Ja siihen minulla on apuna maailman kekseliäin Anni Taimisto, jonka kanssa tekemistäni suunnitelmista kerroin tässä postauksessa ja sieltä löytyy myös Annin tekemä moodboard.
Nyt on aika tehdä pieni tilannekatsaus, mitä olemme tähän mennessä saaneet aikaan ja mitä on vielä tehtävänä. Anni on toiminut ihan mahtavana personal shopperina. Huusi minulle Bukowskikselta unelmieni sohvan. Ihanuus on peräisin 1900-luvulta ja se on suunnitellut Carl Malmsten. Juuri tämän sävyinen keltainen on kiinnostellut sisustuksessa jo pitkään. Hintaa sohvalle tuli reilut 500 euroa ja rahti Ruotsista oli 80 euroa. Ei siis todellakaan mikään kallis hankinta. Sohva on juuri sopivan siro 36 neliöiseen yksiööni, joka on yhtä suurta tilaa ja sängylle on alkovi.
Olimme päättäneet olla hankkimatta mitään Ikeasta, mutta ruokapöytä tuli lopulta ostettua sieltä. Annilla oli minulle tarpeettomana tämä samainen pöytä ja näimme molemmat, että tähän kotiin kuuluu valkoinen pyöreä pöytä. Joku moukka vain nyysi sen Annin rappukäytävästä, joten ei auttanut, kuin tehdä Ikea-reissu. Ruokapöydän tuolit ovat menossa uusiksi Normann Copenhagenin mustaa tuolia lukuun ottamatta. Ne ovat vielä etsintöjen kohteena, mutta haaveilen käytetyistä wieniläistuoleista.
Koko asunto odottaa nyt maalaamista katosta lähtien. Seinät ovat tummuneet osittain ja ne eivät itse asiassa ole edes valkoiset. Kunnon freesaus on siis paikallaan. Ikkunalaudat oli kaakeloitu ruskealla kaakelilla (yökkö!), ne kerkesin jo sutia valkoisiksi. Lisäksi odotan sähkötöitä. Asunnossa on kolme rosettia, joihin ei ole vedetty sähköjä. Valaisimet siis odottavat vielä kiinnitystään ja nuo kiskovalot saavat lähteä sen jälkeen.
Keittiö kaipaa myös selkiyttämistä. Lasisten avohyllyjen tilalle tulee täyspitkät puiset avohyllyt. Nyt keittö näyttää vähän sekavalta, kun hyllyt katkeavat kesken. Muuten keittiö toimii loistavasti ja työtilaakin on tarpeeksi.
Hankin ennen joulua Lapuan Kankureilta melkein viisitoista metriä valkoista pellavaa. Niistä tulee rennosti solmitut pellavaverhot olohuoneen ikkunaan sekä alkoviin, josta on tarkoitus rakentaa kaunis ja rauhallinen makuusoppi. Proloquen hiilikristallilamppu tulee alkovin kattoon ja pyhitän paikan pelkästään nukkumiselle, johon ei ole kännyköillä mitään asiaa.
Seinät huutavat tyhjyyttään tällä hetkellä. Ostin Afrikasta ihanan maalauksen, joka odottaa kehystystä ja lisäksi olen valinnut kirjastani Kaapon ottamia luontokuvia, joista teetän tauluja seinille. Katsotaan mitä muuta niille päätyy, kunhan kokonaisuus alkaa hahmottua vielä selkeämmin. Juuri seinien tyhjyys ja ikkunat, jotka kaipaavat verhoja tekevät kaikesta vielä keskeneräisen näköistä.
Proloquen vintage ruusukelim ei valitettavasti sovikaan yhtään tämän kodin tunnelmaan, vaan olohuone kaipaa vaaleaa mattoa. Näkisin siinä jonkun pitkäkarvaisen yksilön, mutta katsotaan, mihin Annin kanssa päädymme. Lisäksi rakastan pikkuvaloja ja jalallisia lamppuja. Ainakin yksi jalkalamppu olisi tervetullut sohvan kylkeen.
Perheen nelijalkainen on kotiunut tänne varsin hyvin ja löytänyt jo monta nukkumapaikaa. Arvoisensa paikka on tietenkin turkkiin sointuvalla sohvalla, mutta useimmiten löydän hänet kuorsaamasta kylpyhuoneen lämpimältä lattialta.
Mitäs sanotte uudesta kodista tässä vaiheessa?
Kuvat Katja Kokko
