Päätin aloittaa kuukauden asun julkaisemisen. Olisin aloittanut sen jo aikoja sitten, mutta hyvä kuvaaja puuttui. Hyviä kuvia pitää osata tietysti ottaa, mutta myös keskinäisen energian pitää olla kuvaajan ja kuvattavan välillä oikea ja fiiliksen muutenkin rento. Inhoan pönötystä enkä myöskään näe itseäni keskellä katua keikistelevänä muotibloggaajana.
No nyt mahtikuvaaja löytyi – toivokaamme siis, että saan hänet linssin taakse uudelleen, niin näitä juttujakin riittää sekä teidän että minun ilokseni.
Tyyliasiathan ovat minulle sydäntä lähellä, kuten tiedätte. En ole ekomuodin perään, mutta ostan vaatteeni harkiten ja hyvällä fiiliksellä. Haluan pitää vaatekaappini simppelinä ja laitan säännöllisin väliajoin kiertoon kaiken, mikä on jäänyt vähälle käytölle tai mikäli vaatteita alkaa kertyä mielestäni liikaa. Kun kaapit eivät pursua, minun on helppo hengittää.
Suurimpaan osaan vaatteistani liittyy jokin tarina, tunne tai erityinen fiilis. Tiedän tarkalleen mistä pidän, mikä toimii ja siksi en tee (juuri koskaan) turhia hankintoja.
Tämän kesän helleasussa yhdistyvät monet minulle rakkaat elementit: jättikokoinen lierihattu, ruosteenväri, pallokuosi sekä puhkitalsitut, hyvin rakkaat sandaalit.
Upea lierihattu on Samujin. Ostin sen viime kesän lopussa merkin sample salesta. Mieletön löytö, mutta hatun parhaat päivät ovat vasta edessäpäin – ensi kesän Italian matkalla, jota varten olemme avanneet äitini kanssa säästötilin. Reissuun ei huolita miehiä, joten isä ja nelijalkainen kolli saavat jäädä Suomeen.
Ruosteenvärisen topin ostin itselleni kirjailijalahjaksi samana päivänä, kun jätin valmiin käsikirjoituksen kustantajalle. Toppi on myös Samujin ja rakastan sen paksuhkoa ja laadukasta materiaalia, täydellistä mittaa ja mallia sekä kaunista väriä.
Palloshortsit ovat Ralph Laurenin ja niiden ostotapahtumaan liittyy hauska muisto. Olimme serkkuni kanssa (sen, joka on täällä blogissakin nähty) Stokkan alennusmyynneissä. Bongasin sylillisen ihanuuksia, mutta en osannut päättää mitä ostaa ja mitä jättää pois. Tuntui hullulta ostaa kerralla niin paljon. Kärsivällisesti serkkuni rakensi minulle löydöistäni sovituskopissa upeasti toimivia asukokonaisuuksia ja loi minulle täydelliset hyvän mielen perustelut, miksei yhtäkään vaatekappaleista voinut jättää ostamatta. Palloshortsit olivat yhdet näistä löydöistä ja olen rakastanut niitä koko kesän. Ne toimivat joka ikisen omistamani yläosan ja kenkäparini kanssa. Viisas nainen, tuo serkkuni. Seuraavaksi taidan vierailla hänen luonaan Pariisissa.
Sandaalit ovat niin ikään alennusmyyntilöytö Filippa K:lta Gaudetesta kaksi tai kolme vuotta sitten. Olen käyttänyt niitä jokaisena kesänä siitä lähtien sekä jokaisella Thaimaan ja Intian reissulla. Muita sandaaleja en omista kumisten varvastossujen lisäksi. Nyt toisen sandaalin solki uhkaa hajota, mutta elättelen toivoa, että joku taitava suutari osaisi sen vielä korjata. En ole valmis vaihtamaan näitä uusiin, sillä nämä ovat maailman parhaat ja ihanimmat sandaalit. Pohjatkin ovat priimakunnossa, sillä olen huoltanut niitä säännöllisesti.
Aurinkolasit ovat Ray Banin klassikot, Clubmasterit. Olen ostanut ne monta vuotta sitten ja rakastan niiden kerman väristä marmoroitua kehystä aivan suunnattomasti. En ole törmännyt kenelläkään samoihin laseihin. Nämä ovat jo tavaramerkkini, sillä en kaipaa muita aurinkolaseja ja käytän niitä kesällä myös pilvisellä säällä valoherkkien silmieni vuoksi.
Mantra Bandin rannerengas, jonka sisäpuolelle on kaiverrettu teksti ”Peace comes from within” ja Dogearedin siro ranneketju sekä saman merkin chakra-kaulakoru ovat Sofinahista. Ne ovat tällä hetkellä rakkaimmat koruni ja käytössä joka ikinen päivä. Koruissa noudatan samaa vähemmän on enemmän -periaatetta, kuin laukuissa: omistan vain sellaiset, jotka ovat käytössä päivittäin. Sormukset olen ostanut 30-vuotis lahjarahoillani Pariisista pieneltä Corpus Christi -nimiseltä korumerkiltä. En ole sen koommin ollut päivääkään ilman niitä.
Mitäs pidätte virallisesta helleasustani? Mikä teidän luottoasunne on ollut helteillä?
Kuvat Cindy Riera
