Palkkasin avukseni sisustussuunnittelijan ennen uuteen kotiin muuttamista, koska halusin varmistua siitä, että uusi koti ylipäätään valmistuu jossain aikataulussa. Kaikki edelliset kotini ovat nimittäin aina jääneet puolitiehen (Kumpulan omaa asuntoani lukuunottamatta, sillä se oli sisustusohjelmassa) ja koko sisustusintoni on lopulta lopahtanut. Toisaalta, yksikään koti ei ole tuntunut yhtä hyvältä ja oikealta kodilta, kuin uusi koti Ullanlinnassa (paitsi Kumpulan kotini, mutta lopulta kasvoin ohi siitäkin). Toinen syy ulkopuolisen avun palkkaamiseen oli yksinkertaisesti se, että saatan helposti tykästyä moniin eri tyyleihin ja tavaroihin, enkä välttämättä osaa hahmottaa kokonaisuuden syntymistä.
Muuttaessani uuteen kotiin joulukuun puolessa välissä visioni oli, että koti olisi kesään mennessä valmis. Aikataulu piti, kiitos Anni Taimiston, joka teki hyvän suunnitelman ja auttoi metsästämään oikeita huonekaluja. Uusi koti on nyt melkein valmis, joten on aika tehdä pieni kurkistus, miltä täällä näyttää tässä vaiheessa.
Taulut ovat ensinnäkin päässeet seinille (yhtä Afrikasta ostettua maalausta lukuun ottamatta), kiitos ystäväni Mikon, jonka lahjoin kahvilla ja pullalla avukseni mallaamaan taulut paikoilleen. Minulle on tärkeää, että mitä ikinä seinilleni laitankin, niillä on jokin merkitys tai tarina. Taideteos, johon rakastun, tai rakkaita valokuvia kehystettynä. Teetin Kaapo Kamun ottamista Aidosti kaunis -kirjani luontokuvista suurennoksia ja vein ne kehystettäväksi Frimodigiin Annankadulle. Kuvat teetin Rajalassa ja se ei maksanut kuin muutaman kympin, kehystys puolestaan 70 euroa per taulu. Halusin kuviin leveät paspartuut ja sirot kultaiset kehykset. Olen käyttänyt Frimodigia lukuisia kertoja, se on yksi Helsingin vanhimmista kehystämöistä ja olen aina ollut todella tyytyväinen palveluun sekä lopputulokseen.
Minulle oli aivan päivänselvää, että teettäisin seinille Kaapon kuvia, sillä ne ovat taideteoksia ja rakkaita minulle. Tulevaisuudessa joku upea maalauskin olisi tervetullut, jos semmoinen tulee vastaan ja pankkitilillä lojuu ylimääräistä rahaa (kiitos ratsastusharrastuksen, en usko sellaista päivää koittavan lähitulevaisuudessa). Taulujen seuraksi metsästin Tori.fistä antiikkisen aurinkopeilin. Näin jotenkin sieluni silmin sen taulujen kaverina. Olen aina rakastanut aurinkopeilejä, mutta yhteenkään edelliseen kotiini se ei olisi sopinut yhtä hyvin kuin tänne.
Lipaston päällä oleva peili herätti jo kyselyitä Instagramin puolella. Se on Normann Copenhagenin ja ostin sen Formverkista kauneusvideoita varten, mutta sehän passaa hyvin myös lipaston päälle.
Viimeisin ja merkittävin uusi tulokas on villamatto suoraan Etiopiasta. Matto on Sera Helsingin ja sillä on niin kaunis tarina, että koko yritys ansaitsee syvällisemmän esittelyn. Tämän tyyliset villamatot ovat tällä hetkellä trendikkäitä, mutta suurin osa matoista valmistetaan kyseenalaisissa tai vaikeasti jäljitettävissä olosuhteissa. Tämä on sen sijaan takuuvarmasti aito hyvän mielen matto. Kuulette Serasta pian lisää.
Mainittakoon vielä kertaalleen, että wieniläistuolit löysin blogin lukijan vinkillä tamperelaisesta Kätkö Vintagesta, jonka ihana omistaja kuskasi ne minulle kotiovelle saakka. Carl Malmstenin sohvan huusimme Annin kanssa Bukowskikselta Ruotsista. Pyöreä lasinen kattovalaisin on löytö Ellokselta. Valkoiset pellavaverhot ovat Lapuan kankureiden Palttina-valoverhot.
Valmista alkaa siis olemaan, melkein. Mitä vielä puuttuu?
– Täydellinen sohvapöytä. Mission impossible! En ole törmännyt vielä yhteenkään täydelliseen yksilöön, paitsi 1600 euroa maksavaan italialaiseen ihanuuteen, mutta olisin hullu, jos maksaisin 1600 euroa sohvapöydästä.
– Uusi sänky. En ole koskaan elämässäni panostanut kunnon sänkyyn ja nykyisessä Ikean runkopatjassa on oikeasti kuoppa keskellä – ei siis hyvä selälle. Sänky on sen sijaan investointi omaan hyvinvointiin, toisin kuin sohvapöytä.
– Sohvatyynyt ja torkkupeitto. Sohva on hieman yksinäisen näköinen ilman tyynyjä ja sitäpaitsi minusta on tullut sohvaperuna, joka loikoilee viikonloppuisin sohvalla sarjoja tölläten, joten tarvitsen ehdottomasti torkkupeiton ja sohvatyynyt maksimoidakseni töllötysnautinnon. Ja lisäksi tarvitsen sen sohvapöydän tietokonetta varten (telkkaria en sentään omista!).
– Seinät ja katto odottavat maalausta, sen olen suunnitellut toteuttavani alkukesästä (tai siis minä en toteuta, vaan remppamies). Maalauksen yhteydessä keittiön lasiset avohyllyt irrotetaan ja tilalle tulee täyspitkät puuhyllyt. Täysin valmista ei täten vielä ole, mutta riittävän valmista, jotta voin järjestää tupaantuliaiset ja kesäjuhlat!
Annin visio uuden kodin tyylistä oli englantilainen kohtaa Tukholman, pienellä, modernilla mummola-twistillä. Mitäs tuumitte, kuinka visio on toteutunut? Alla vielä Annin tekemä moodboard kotia varten.
