Kävi selväksi noin kahdessa tunnissa, että uusiin farkkuihin törsääminen oli yksi parhaimmista sijoituksista, mitä olen koskaan vaatekaappini suhteen tehnyt. Farkut ovat olleet jalassani vähintään joka toinen päivä. Oloni on melkein uudesti syntynyt, sillä tuntuu kuin olisin vihdoin 34 ikävuoteen mennessä löytänyt oman itseni pukeutumisessa. Miksiköhän sitä on vuosia tunkenut itseään pillifarkkuihin ja ylipäätään farkkuihin, kun olo on aina jäänyt sellaiseksi, että jotain puuttuu? Tuntuu suorastaan suurelta oivallukselta tajuta, että olen janonnut pukeutumiseeni huomattavan paljon enemmän naisellisuutta, mutta jostain kumman syystä olenkin vain piilottanut sitä. Minulle, jolle estetiikka ja kauneus ovat todella tärkeitä asioita, oman tyyli-identiteetin vahvistuminen tuntuu hyvin voimauttavalta. En usko, että silloin on kyse pelkästä pinnasta vaan siitä, että myös omassa sisimmässä on löytänyt jotain tärkeää ja on vahvemmin linjassa itsensä kanssa.
Rejina Pyon farkuissa on juuri sitä kaipaamaani naisellisuutta. Muut farkkuni saavat jäädä nyt kaapin perukoille odottamaan päivän valoa. Lupaan laittaa ne kaikki myyntiin, jos en vuoteen käytä yhtäkään paria. Nämä farkut ovat täysin poikkeus, että koko denim ylipäätään kiinnostaa tällä hetkellä, sillä vaatekaappiini on muuttanut kesän aikana montakin uutta liehuvaa ja eleganttia housuparia. Lupaan esitellä niitä myöhemmin, jos syksyiset tyylifiilistelyt kiinnostavat teitä.
Nuden väristen nahkatossujen aika alkaa olla kohta ohi, nekin olivat yksi parhaista sijoituksista tänä kesänä ja ovat olleet käytössä lähes joka päivä. Tossut ovat Martinianon, joita myydään lempikenkäkaupassani Mino Shoesissa Kluuvikadulla ja verkkokaupassa. Tossuista on kuulemma tulossa viininpunaiset kiiltonahkaversiot. Koitan unohtaa tämän tiedon ja muistuttaa itseäni, että loppuvuodesta on maksettava tuplasti enemmän veroja, kuin vuoden alussa ennakoin.
Mutta katsokaas korviani! Ei siis noita pisamia, vaan kultahippuja! Ne ovat lapin kultaa, jonka vanhempani ovat kaivaneet Lemmenjoelta Inarista. Yksi isompi hippu odottaa vielä kaulakoruun pääsemistä. En ollut pitänyt korviksia melkein kuuteen vuoteen, mutta äidin teettämät hiput ovat varmaan kauneimmat korvikset, mitä olen koskaan nähnyt. Ja se, että ne ovat lapin kultaa ja vanhempieni omin kätösin kaivamat tekevät niistä vieläkin ihanammat. Siispä kokeilin menisivätkö korut vielä rei’istä läpi ja meniväthän ne. Sen jälkeen en olekaan ottanut niitä pois missään muualla paitsi Stadikalla. Olen vakuuttunut, että kultahiput korvissani tuovat minulle onnea.
Viikonloppuna on luvassa blogiin vaikka mitä ihanaa. Inke tarjoilee huomenna purkkinurkassa vaaleanpunaista kuohuvaa ja erittäin kiinnostavia ja himottavia purnukoita eräältä jenkkisarjalta, joka vilahti muutama viikko sitten Instastooreissani ja sunnuntaina paljastan teille erään uuden meikkisarjan, jonka meikkivoidevalikoima on valtavat ja sarjalta löytyy kaikkiaan yli 700 tuotetta. Joten pysykäähän kanavalla myös viikonloppuna!
Millaisia koruja te käytätte ja mikä on lempikorumerkkinne?
Kuvat Mikko Rasila