Törmään vähän väliä somessa postauksiin ja mainoksiin, joissa tuotteita markkinoidaan virheellisillä väittämillä tai raaka-aineista esitetään tietoa, joka ei pidä paikkaansa. Kokosin tähän postaukseen kosmetiikan yleisimmät raaka-ainemyytit.
Mielessäni on hautunut jo pitkään postaussarja aiheesta kosmetiikan yleisimmät raaka-ainemyytit, sillä vähän väliä tulee törmättyä somessa postauksiin ja mainoksiin, joissa tuotteita markkinoidaan virheellisillä väittämillä tai raaka-aineista esitetään tietoa, joka ei pidä paikkaansa tai jonka kirjoittaja on selkeästi ymmärtänyt väärin ehkä puutteellisten pohjatietojen vuoksi. Päätin vihdoin tarttua tuumasta toimeen ja kirjoittaa tämän jutun auki. Tarkistutin tekstini Laponie of Scandinavian kemistillä ja tutkimus- ja kehitysjohtaja Jaana Ailuksella siltä varalta, ettei tekstiini jää kemiallisesti virheellisiä termejä tai faktoja.
Tämän kirjoituksen tarkoitus on toimia positiivisessa hengessä virheellisten väittämien oikaisuun. Tarkoitus ei ole osoitella sormella kenenkään virheitä, tietämättömyyttä tai nostaa itseäni tietäjän rooliin – olen myös itse oman työurani aikana ymmärtänyt asioita joskus virheellisesti. Siksi on hyvä, että uteliaisuus ja tiedonjano pysyvät yllä, koska oppimista on näissäkin asioissa valtavan paljon. Toimikoot tämä postaus siis hyödyllisenä tietopläjäyksenä niille, jotka ovat kiinnostuneita kosmetiikasta tai kenties työskentelevät sen parissa.
Yleisimmät raaka-ainemyytit kosmetiikassa TOP 8:
1. Vedetön kosmetiikka
Olen törmännyt ihonhoitobrändien mainoksiin, joissa sanotaan ”No added water”, mutta samalla kuitenkin markkinoidaan kasvovettä ja kosteusvoidetta. Lisäksi olen törmännyt väittämiin, missä tuotteita mainostetaan vedettömänä kosmetiikkana, vaikka markkinoidaan hoitonesteitä, sheet maskeja ja erilaisia kosteusvoiteita. Mikään näistä edellä mainituista tuoteryhmistä ei voi olla vedetön. Kasvovesi, hoitoneste ja kosteusvoide sisältävät aina vettä.
Vedetöntä kosmetiikkaa voivat olla ainoastaan pelkkiä rasvaliukoisia aineita sisältävät tuotteet, eli öljyt, kuten puhdistusöljy, kasvoöljy tai balmi, eli kiinteässä muodossa oleva öljy. Myös jauhemaiset tuotteet, kuten savet, ovat vedettömiä.
Myytin taustalla on ilmeisesti ajatus siitä, että tuote ei sisällä niin sanotusti puhdistettua vettä (INCI:ssä nimellä Aqua), vaan se on korvattu esim. jollain kukkaisvedellä (kuten ruusuvesi), aloe vera -mehulla tai koivunmahlalla. Nekin sisältävät kuitenkin vettä, eli tuote ei ole tällöin vedetön. Kukkaisvedet syntyvät eteeristen öljyjen tislauksen sivutuotteena, eli ne ovat puhdistettua vettä, johon on liuennut tislauksen yhteydessä eteeristen öljyjen komponentteja. Aloe vera mehu on puolestaan puhdistettua vettä, johon on sekoitettu pakastekuivattua aloe vera -jauhetta, jolloin INCI-nimeksi tulee Aloe Barbadensis Leaf Juice. Myös koivunmahla sisältää luontaisesti enimmäkseen vettä.
Myytin taustalla saattaa olla myös virheellinen käsitys siitä, että vesi on iholle hyödytöntä. Puhdistetun veden korvaaminen esim. kukkaisvedellä tuo tuotteeseen lisää hoitavia komponentteja, mutta se ei automaattisesti tee tällaisesta tuotteesta tehokkaampaa, vaan raaka-aineiden muodostama kokonaisuus ja aktiivisten aineiden pitoisuudet sekä vahvuus ratkaisevat. Jokin puhdistettua vettä sisältävä tuote saattaa sisältää esimerkiksi huikean määrän jotain laadukasta kasviuutetta, kun taas kukkaisvesipohjainen seerumi saattaakin sisältää aktiiviaineita vain vähän. Myös kasviuutteiden laaduissa on eroja: ne uutetaan usein glyseriiniin, veteen, alkoholiin tai veden ja glyseriinin yhdistelmään. Ratkaisevaa on kiintoaineen määrä uutteessa, sekä itse kasvin laatu ja uuttoprosessi. Suuri määrä jotain aktiiviainetta ei myöskään ole automaattisesti optimaalista, sillä joidenkin raaka-aineiden kohdalla vähemmän on enemmän.
Lopuksi vielä se tärkeä seikka, että vesi on ihonhoidossa äärimmäisen tärkeää, koska iho tarvitsee vettä ja rasvoja voidakseen hyvin. Et siis suinkaan halua käyttää pelkästään tuotteita, jotka eivät sisällä vettä!
2. Kasviperäinen retinoli
Bakuchiolista on tullut viime vuosina kovaa vauhtia hypetetty trendiraaka-aine, jota mainostetaan ”kasviperäisenä retinolina”. Tämä väittämä on virheellinen, sillä kasviperäistä retinolia ei ole olemassa, vaan se valmistetaan synteettisesti. Retinolin käyttöä ei ole sallittu sertifioidussa luonnonkosmetiikassa – kenties juuri tästä syystä sille on koitettu löytää kasviperäistä korviketta, mutta samalla on valitettavasti ajauduttu johtamaan kuluttajia harhaan.
Myytin takana kasviperäisestä retinolista on ilmeisesti pari bakuchiolista tehtyä tutkimusta, joissa sillä on todettu olevan retinolin kaltaisia vaikutuksia – on kuitenkin virheellistä väittää bakuchiolia kasviperäiseksi retinoliksi, koska se ei ole retinolia, vaan täysin eri aine. On puolestaan ok viitata retinolin kaltaisiin vaikutuksiin.
Miksi retinolia pitäisi korvata kasviperäisellä vaihtoehdolla, sitäkin on hyvä miettiä? Bakuchiol on hellävaraisempi iholle, joka on toki yksi hyvä syy, mutta toisaalta retinol on ekologisempi vaihtoehto, sillä bakuchiol on bakuchi-kasvista valmistetun öljyn komponentti, eli se on eristetty, yksittäinen komponentti ja vaatii kasvin viljelyn. Mustavalkoista vastausta ei ole siis tähänkään asiaan, mutta markkinointiväittämien kanssa kannattaa silti olla tarkkana!
3. C-vitamiinia sisältävä ruusunmarjaöljy
Ruusunmarja on tunnettu huikeasta C-vitamiinipitoisuudestaan, mutta ruusunmarjaöljy ei kuitenkaan tätä vesiliukoista vitamiinia sisällä, koska öljyyn liukenevat vain öljyliukoiset komponentit ja vitamiinit. Vitamiineista ruusunmarjaöljy sisältää A-vitamiinin esiastetta, pääosin betakaroteenia ja trans-retinolihappoa.
Lisäksi ruusunmarjaöljy sisältää lykopeenia, omega-3-, -6- ja -9-rasvahappoja, eli huikean paljon iholle hyvää tekeviä aineita siinä kuitenkin on ja ruusunmarjaöljyä käytetään mm. arpien, ikääntyvän ihon, herkän ihon, aknen ja couperosan hoidossa.
4. Hyaluronihappohype
Hyaluronihappoa on pidetty vuosikausia kosmetiikan tähtiraaka-aineena, koska sillä on loistava kyky sitoa itseensä vettä ja se on kosmetiikassa suosittu humektantti eli kosteuttava aine. Hyaluronihapon ympärille onkin rakentunut hype ja mielikuva siitä, että mitä enemmän sitä tuotteessa on, sen parempi. Onko hyaluronihappo kuitenkaan kaiken hypen arvoinen?
Hyaluronihappo on tunnetuin soluväliaineen sisältämä glykosaminoglykaani (GAG), jonka ansiosta dermiksen soluväliaine on koostumukseltaan sitkasta ja geelimäistä. Sen määrä ihossa vähenee mm. iän tai stressin myötä. Kosmetiikassa käytetty hyaluronihappo on niin suurimolekyylistä, ettei se kuitenkaan pysty läpäisemään epidermistä, ihon ylintä kerrosta, eli dermikseen asti se ei vaikuta, vaan jää ihon pinnalle. Lisäksi käytetään pienimolekyylistä hyaluronihappoa, jonka sanotaan imeytyvän syvemmälle ihoon – dermikseen asti ei sekään kuitenkaan yllä. Pienimolekyylisellä hyaluronihapolla voi myös olla varsinkin herkällä ja kuivalla iholla ikävä sivuvaikutus: se voi ruokkia tulehdusta ihossa ja häiritä mikrobitasapainoa – jos ihosi on pintakuiva siitä huolimatta, että läträät hyaluronihapolla, kokeile mitä tapahtuu, jos jätät sen pois käytöstä. Sama koskee ihon epätasapainotiloja, eli jos hyaluronihappoa sisältävät tuotteet eivät auta, kokeile jättää ne pois.
Hyaluronihapon vaikutuksen sanotaan perustuvan siihen, että se imee itseensä kosteutta ympäristöstä sitoen sitä ihoon. Todellisuudessa hyaluronihappo imee kosteutta itseensä lähimmästä lähteestä, ei siis välttämättä ilmankosteudesta. Erityisesti kuivassa ilmastossa (missä meistä suurin osa elää), se imee kosteutta itseensä ihosta lisäten transepidermaalista kosteudenhaihtumista, joka aiheuttaa ihon pinnan kuivumista. Vesimäisten tuotteiden ja kosteusvoiteiden kanssa käytettynä se imee kosteutta tuotteista tuoden kosteuttavan tunteen ihon pinnalle. On siis tärkeää ymmärtää, että topikaalisesti levitetty hyaluronihappo ei lisää hyaluronihapon määrää ihossa.
Hyaluronihappo on parhaimmillaan maltillisena määränä, jotta se ei kuivata ihoa ja ruoki tulehdusta. Ei ole myöskään tarpeen käyttää montaa tuotetta, jotka sitä sisältävät, koska tällöin määrä kasvaa helposti liian suureksi. Itse olen viime vuosina tykästynyt muihin humektantteihin hyaluronihapon sijasta ja nykyisin suosin mm. betaiinia ja xylitolia sekä glyseriiniä, joka on melkeinpä aliarvostettu klassikkohumektantti. Runsas määrä hyaluronihappoa tuotteessa tuppaa yleensä rullaamaan iholla, varsinkin, jos sitä kerrostaa muiden tuotteiden kanssa. Nämä muut edellä mainitut humektantit eivät sitä puolestaan tee.
Mikä ihan oikeasti lisää hyaluronihapon määrää dermiksessä? Määrää voi toki kasvattaa injektioruiskeilla, mutta luonnollisiakin keinoja löytyy: kosmeettinen gua sha ja sillä tehtävien hitaiden hoito-otteiden luoma jännite sekä paineen vaihtelu stimuloivat löyhässä sidekudoksessa sijaitsevia hermopäätteitä, joka aktivoi parasympaattista hermostoa ja parantaa siten GAG:ien tuotantoa. Kosmetiikan raaka-aineista AHA-hapot vilkastuttavat GAG:ien tuotantoa ihosolujen uusiutumista stimuloimalla. AHA-hapot ovatkin loistava ihon kosteuttaja maltillisella pitoisuudella käytettynä.
5. Säilöntäaineeton kosmetiikka
Säilöntäaineita pidetään usein kosmetiikassa pahiksena. Kriittisesti niihin onkin syytä suhtautua, sillä monet synteettiset säilöntäaineet ovat erittäin voimakkaita ja niillä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia, kuten ihoärsytykset, ihon mikrobiomin epätasapainotilat, joka voi johtaa iho-ongelmiin sekä hormonitoiminnan häiriöt.
Pelkkiä öljyliukoisia aineita sisältävä tuote ei tarvitse säilöntäaineita, koska mikrobit lisääntyvät vedessä. Öljytuotteissa käytetään kuitenkin usein antioksidantteja ehkäisemään öljyjen härskiintymistä. Puhdistusöljyissä ja kasviöljyissä onkin tavallisesti E-vitamiinia (INCI: Tocopherol) juuri tässä tarkoituksessa, mutta toki E-vitamiinilla on myös loistavia ihonhoidollisia vaikutuksia.
Kun tuote sisältää vesiliukoisia aineita, säilöntäaineita on käytettävä lähes poikkeuksetta, jotta tuotteessa ei ala kasvamaan haitallisia mikrobeja – sellaista tuotetta et halua ihollesi levittää, varsinkaan kasvoillesi, josta on suorat reitit kehon sisään suun, silmien ja nenän ympärillä. Esim. kasvovesi, kosteusvoide ja seerumi tarvitsevat siis säilöntäaineen.
Luonnonkosmetiikassa käytetään pääosin mietoja säilöntäaineita, samoja, mitä elintarviketeollisuudessakin. Miedot säilöntäaineet eivät häiritse ihon mikrobitasapainoa, kun ihonhoitorutiini on rakennettu hyvistä tuotteista, jotka tukevat mikrobiomia. Yksi tärkeä seikka on käyttää miedosti happamia sekä ihon hydrolipidikalvolle lempeitä tuotteita – unohda emäksiset tuotteet, saippua ja voimakkaasti vaahtoavat tuotteet.
Hyviä säilöntäaineita luonnonkosmetiikassa ovat esim. Dehydroacetic Acid, Sodium Dehydroacetate, Sodium Levunilate, Sodium Anisate, Benzyl Alcohol ja Benzoic Acid.
Itse tuppaan välttelemään kasvojen iholla Potassium Sorbatea ja Sodium Benzoatea, koska haistan niiden tuoksun todella herkästi. Joillekin herkkäihoisille ne ovat kokemukseni mukaan myös aiheuttaneet jonkin verran ärsytystä. Niiden käytöstä elintarvikkeissa ja vaikutuksesta suolistomikrobiomia heikentävästi löytyy myös tutkimuksia, joten kenties ne eivät ole ihonhoitotuotteissa ihan ykkösratkaisu, vaikkakin säilyvyysmielessä ne ovatkin tehokkaita. Fanaattinen ei kuitenkaan tässäkään asiassa tarvitse olla ja esim. käyttämäni hiusten- ja vartalonhoitotuotteet tai muut satunnaiset tuotteet saattavat näitä aineita sisältää. Kannattaa pitää mielessä, että määrä on tässäkin ratkaisevassa roolissa: matala pitoisuus yksittäisissä tuotteissa tuskin on haitaksi.
Jaana vinkkasi tekstiä tarkistaessaan, että Laponien IG-tilille on tulossa myös juttua kosmetiikan säilöntäaineista. Hänellä on tällä hetkellä meneillään testilaboratoriossaan koe kahdesta eri emulsiosta, joista toinen on säilömätön ja toinen säilötty – testin tulokset paljastetaan Laponien IG-tilillä muutaman viikon kuluttua, joten kannattaa ottaa Laponien IG-tili seurantaan.
6. Emäksinen ihonhoito
Emäksiseen ihonhoitoon ei nykyään törmää enää onneksi kovin usein, mutta nostan aiheen silti esille. Emäksinen ihonhoito perustuu siihen, että iholle käytetään emäksistä, pääosin ruokasoodaa sisältävää tuotetta, jonka pH on 8,5. Tämän sanotaan kiihdyttävän ihon omien happojen tuotantoa, joka sitä kautta tuo kuona-aineita pois ihosta. Tässä on kyllä taatusti perää, nimittäin meidän iho on onneksi niin viisas elin, että se pyrkii jatkuvasti tasapainoon ja sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Terveen ihon pH on hapan, välillä 3,5-5,5 ja jos tasapainoa horjutetaan, se kyllä pyrkii tekemään kaikkensa korjatakseen tilanteen. Se, onko emäksisyys sitten se lempein ja kauaskantoisin keino tähän, onkin sitten eri asia.
Kun ihon pH on tasapainossa, ihon mikrobiomilla on hyvä elinympäristö ja senhän moni jo tietääkin, että mikrobiomin monimuotoisuus on ihon puolustusjärjestelmälle tärkeää. Jos ihon pH nousee yli 7, eli emäksiseksi, ihon entsyymitoiminta, talineritys ja luonnollisen kosteustekijän (Natural Moisturising Factor) tuotanto heikkenevät ja hyvien mikrobien elinympäristö kutistuu, jolloin haitalliset mikrobit valtaavat elintilaa. Ihosta voi tulla tällöin kuiva, karhea ja hilseilevä ja se voi altistua tulehduksille sekä ihottumille. On myös todettu, että aknea aiheuttava bakteeri Propionibacterium acnes ja atopiaa aiheuttava Staphylococcus aureus lisääntyvät emäksisessä ympäristössä.
Ihonhoitotuotteissa kannattaa siis suosia miedosti happamia tuotteita ja vaalia ihon mikrobiomin sekä ihoa suojaavan hydrolipidikalvon tasapainoa. Jos ääripäässä käväisee, kannattaa se tehdä vain hetkellisesti, jotta välttyy ikäviltä sivuvaikutuksilta ja tuhoamasta ihon omaa suojaa. Kannattaa huomioida myös se, että palasaippuat ovat todella emäksisiä, jonka vuoksi niitä ei kannata käyttää varsinkaan kasvojen ihon puhdistamiseen.
7. AHA-hapot ohentavat ihoa
AHA-happojen eli hedelmähappojen väitetään toisinaan ohentavan ihoa, mikä ei pidä paikkaansa. AHA- eli alfahydroksihappoja ovat glykolihappo, maitohappo, mantelihappo, omenahappo, sitruunahappo ja viinihappo. Niistä yleisimmin käytettyjä kosmetiikassa ovat glykolihappo ja maitohappo, useimmiten kuorinnassa tai hoitonesteessä. AHA-hapot stimuloivat ihosolujen uusiutumista sekä kosteuttavat ihoa. Ihosta tulee yleensä silminnähden kirkkaampi, sileämpi ja napakampi. On tyypillistä, että happoihin tottumattomalle ja herkälle iholle AHA-hapot aiheuttavat kuumotusta, pistelevää tunnetta ja punoitusta, mutta se, miten iho reagoi, riippuu ihon kunnon lisäksi käytetystä pitoisuudesta ja tuotteen pH:sta. Ääripää on huono ratkaisu myös AHA-happojen kohdalla.
Väite siitä, että AHA-hapot ohentavat ihoa ei pidä paikkaansa. Ikääntymisen myötä ihon sarveistumisprosessi hidastuu ja ihon sarveiskerros paksuuntuu. Sarveistumisprosessin häiriöitä voi olla myös nuoremmallakin iholla jolloin sarveiskerros voi olla paksuuntunut. AHA-hapot normalisoivat ihon sarveistumisprosessia, jonka myötä liian paksu sarveiskerros ohenee – tämä on siis hyvä asia, koska ihon toiminnot normalisoituvat ja ihon pinnasta tulee joustavampi ja kimmoisampi. Ikääntymisen myötä ihon alempi kerros, dermis, puolestaan ohenee, jolloin iho menettää täyteläisyyttä ja veltostuu. Tutkimusten mukaan AHA-hapot paksuntavat dermistä, vahvistavat kollageeni- ja elastiinisäikeitä sekä lisäävät glykosaminoglykaanien määrää soluväliaineessa, eli parantavat dermiksen kosteuspitoisuutta, jolloin ihosta tulee täyteläisempi ja sileämpi.
AHA-happojen kanssa pitoisuus ratkaisee. Maltillinen pitoisuus 3-10 % välillä on suositeltava määrä. Mitä herkempi iho, sen matalampi pitoisuus ja totuttelu kannattaa aloittaa pikkuhiljaa. 3 % pitoisuudella vaikutus on enemmän kosteuttava, korkeammilla pitoisuuksilla tulee mukaan kuoriva vaikutus. Säännöllisesti happoja käyttävä yleensä huomaa, että iho kaipaa vähemmän kosteutta ja ylipäätään vähemmän tuotteita. On kuitenkin hyvä muistaa, että varsinkin ihon epätasapainotiloissa, herkkyyksissä ja tulehduksellisissa tiloissa, iholle ei kannata käyttää voimakkaasti aktivoivia aineita, eli AHA-hapot ovat tällöin pannassa.
AHA-hapoista glykolihappo on pienimolekyylinen ja imeytyy syvemmälle ihoon ja voi siksi ärsyttää ihoa helpommin. Hyvä vaihtoehto glykolihapolle on suurimolekyylisempi PHA- (eli polyhydroksi-) happo glukonolaktoni, joka voi sopia herkällekin iholle.
Lopuksi vielä sananen AHA-hapoista ja auringosta: AHA-happoja sisältäviä tuotteita voi käyttää myös kesällä ja auringossa oleskellessa, kunhan iholle käyttää aurinkosuojan. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko välttämättä fiksuin ajatus grillata ihoa auringossa ja käyttää samalla korkean pitoisuuden happotuotteita – malttia siis molempiin.
8. Öljytön emulsio
Olen törmännyt muutaman kerran myös markkinointiväittämään, missä mainostetaan öljytöntä emulsiota, mutta INCI:n alkupäässä paistattelee silti öljy – miten tämä on mahdollista?
Vaikka jostain tuotteesta sanottaisiin englanniksi ”non-oily”, se ei tarkoita, että tuote on öljytön, vaan tarkemmin sanottuna ”ei öljyisen tuntuinen”, eli tuotetekstejä kääntäessä englannista suomeksi kannattaa olla tarkkana.
Olen törmännyt suomalaisessa verkkokaupassa väittämään ”öljytön” emulsion kohdalla, josta löytyy Coco-Caprylate/Caprate tai Caprylic/Capric Triglyceride -nimisiä aineita, jotka ovat ns. esteriöljyjä eli hajotettuja kasviöljyjä, siis suomeksi sanottuna öljyjä. Niiden ihotuntuma on vain ohuempi kuin useimmilla kokonaisilla kasviöljyillä, mutta öljytöntä ne eivät suinkaan tuotteesta tee.
Kuvat: Riikka Kantinkoski
Lähteet:
