Olen ollut viime päivinä niin väsynyt, etten herää enää edes kellonsoittoon. Kello saa kilkattaa rauhassa, kunnes sammuu itsestään. Eilen valittelin Marikolle, että kirjoituskanavani ovat aivan tukossa, joka muistutti kuinka hulluna olen painanut töitä viimeiset viikot; ennen Sisiliaa ja Sisilian jälkeen, jonka päätteeksi heittänyt vielä pikku rundin Keski-Suomeenkin – junamatka suuntaansa kolme ja puoli tuntia (eli sama, kuin Sisiliaan lentäisi). Kappas kummaa, että havaittavissa on pientä tukkoisuutta, kun suoritan tällä hetkellä tarkkaan laadittua minuuttiaikataulua. Itsehän ehdin jo melkein huolestua, mihin luovuus ja inspiraatiot ovat kadonneet, mutta nehän ovat jo tainneet pakata laukkunsa ja ottaneet varaslähdön Balille. Kolmen yön kuluttua minäkin hurautan perässä.
Ikävä on jo nyt nelijalkaista kissaherraa. Laskin eilen, että hän on ihmisten iässä 85 vuotta. Se on kiitettävä ikä se. Viisas ja vanha herra. Koskaan ennen minulla ei ole ollut näin kova huoli jättää häntä reissun ajaksi. Viime aikoina olen alkanut tuntea, että yhteinen aikamme ei välttämättä jatku enää kovin pitkään. Viimeiset pari kesää olen tiedostanut, että tämä voi olla se viimeinen. Toivon, että yhteisiä kesiä vielä tulee. Ikävää helpottaa, kun tietää hänen lomailevan lempipaikassaan.
Sain reissuun lainaksi Rimowan klassikkomatkalaukun, kun oma ostopäätösjahkailuni ei johtanut minkään sorttiseen lopputulemaan edes Facebookissa ystävien kanssa käydyn suuren ja intohimoisen matkalaukkukeskustelun myötä. Alumiininen laukku on käytännössä ikuinen ja sinne voi huoletta pakata läppärin ja kameran ja heittää ne ruumaan: rakastan matkustaa kevyillä käsimatkatavaroilla varsinkin pitkillä lennoilla. Tiesittekö, että Rimowan alumiinilaukuissa the juttu ovat juuri kolhut ja naarmut, joita alumiiniin tulee? Minä en tiennyt, mutta kuulemma eBayssa valmiiksi naarmuilla olevat käytetyt laukut maksavat jopa uusia enemmän. Se kenen laukussa on eniten naarmuja, on tietysti coolein (ja eniten maailmaa nähnyt). Onhan tuo laukku nyt aika hemmetin cool ihan ilman naarmujakin nahkakahvoineen.
Olisi paljon ajatuksia, joita haluaisin kirjoittaa blogiin, mutta pääni lyö tyhjää ja väsymys vie voiton. Tulin kuitenkin sanomaan nopean hein. Esittelen vähintään reissukosmetiikka-arsenaalini ennen lähtöä (jonka jälkeen kukaan ei ehkä ihmettele, miksi tarvitsen iskunkestävän matkalaukun) ja huomenna on luvassa jotain kivaa teille, mutta muutoin saattaa olla, että kuulette minusta vasta päiväntasaajan toiselta puolelta. Suunnitelmissani on tehdä hyvin päiväkirjamaisia reissupostauksia, sillä tällä, jos jollain reissulla on minulle henkisesti hyvin suuri merkitys, joten aion rassailla kirjoistuskanavia auki ihan huolella.
Kuvat Katja Kokko
