Punavuorelainen penthouse muuttui viime viikolla sairaskodiksi, kun perheen karvajalka sai äkillisen komplikaation hammaskaluston huollon jälkeen. Hänet kiikutettiin tiputukseen ja happikaappiin eläinlääkäriasemalle, josta kotiuduttuaan urhea pikku taistelija eli vuorokauden ajan kriittisiä hetkiä.
Olen tämän kissaolennon kanssa eläessäni oppinut luottamaan hänen hoidon suhteen intuitiooni sekä kissaan itseensä. Tämän kertainen tilanne vahvisti jälleen luottamustani. Olen saanut eläinlääkäristä paljon apua tutkimuksiin ja erilaisten näytteiden ottoon, mutta muuten tukeudun lääkinnässä ja ruokavalion suunnittelussa täysin eläinten luontaishoitajaan ja homeopatiaan.
Ilman osaavaa ja kokonaisuuden huomioivaa homeopaattia olisi kissaherra nyt todennäköisesti paremmilla hiiriapajilla kissojen taivaassa. Olen ikuisesti kiitollinen ihanalle ja ammattitaitoiselle homeopaatillemme. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun homeopaattiset lääkkeet ovat Rompelon parantaneet siinä missä synteettiset lääkkeet ovat pahentaneet tilannetta (tai jopa aiheuttaneet sen) ja diagnoosit ovat menneet metsään – juuri sen vuoksi, että ne on tehty vain yhden oireen perusteella.
Juuri nyt tunnen olevani etuoikeutettu, että tämä rakas olento jaksoi taistella ja jäi vielä luokseni. Homeopaattini sanoi uskovansa, että eläimet ovat tulleet tänne opettamaan meitä ja kun heidän tehtävänsä on suoritettu, ne lähtevät pois. Rompulla on siis selkeästi vielä opetettavaa minulle.
Sydämeni meinasi pakahtua, kun katselin syvässä unessa onnellisen näköisenä kuorsaavaa kissaherraa. Lempipaikallaan, omimalleen Balmuirin mohairpeitolle käpertyneenä.
Oletteko te hoitaneet lemmikkejänne homeopatialla?
Kuvat Katja Kokko