5

Etnan valloitus

Katja Kokko | 4.6.2016

DSC_0029

Teimme eilen retken Etnalle, Sisilian korkeimmalle tulivuorelle. Sanotaan, että jos ei ole käynyt Etnalla, ei ole nähnyt Sisiliaa. Allekirjoitan väitteen täysin. Kokemus oli henkeäsalpaava, sananmukaisesti. Mitkään kuvat eivät tee oikeutta maisemille, joita näimme, eikä varsinkaan sille tunteelle, mikä niitä katsellessa valtasi koko kehon.

etna1

Matkustimme ihan ylös saakka, kolmeen kilometriin. Pilvien yläpuolella oli niin kova tuuli, että varustukseni ei riittänyt ylimmille kraatereille kiipeämiseen, mutta kiipesin yhdelle alemmista kraatereista. Ilma oli niin ohutta, että jouduin etenemään kilpikonnan vauhtia ja pystyin kuulemaan oman hengitykseni pihinän edetessäni humisevassa tuulessa.

Olen koko elämäni pohtinut, miltäköhän tulivuoren kraaterissa näyttää, joten minun oli pakko päästä kipuamaan semmoisen reunalle. Olin kuvitellut, ettei niin lähelle voi mennä, mutta kraaterit pääsikin kiertämään ympäri. Alas olisi voinut vaikka tippua, sillä niitä kiertävä polku oli vain pari metriä leveä ja tuuli niin voimakas, että luulin paiskautuvani sen mukana alas. Äiti oli jäänyt evästauolle ja meikätytöltä meni pupu pöksyyn – käännyin puolessa välissä takaisin, sillä tuuli vain yltyi ja laavahiekka oli niin hötöistä ja kevyttä, että tuntui kuin jalat olisivat lähteneet luisumaan sen mukana.

etna2

Nökötin kraaterin reunalla ja tuijotin ylös Etnalle, joka hengitti savua. Tunsin itseni pieneksi ja mitättömäksi ja koitin ymmärtää näkemääni. Yhtäkkiä laavakokkareiden takaa jolkotteli vastaan koira. Se taisi olla jonkun retkeilijän eikä ollut moksiskaan noissa korkeuksissa hujuttavasta viimasta.

Maisemat olivat upeat myös Etnan juurella, sillä luonto on todella vehreää ja hedelmällistä. Saimme ajella kiemurtelevia vuoristoteitä, joiden päälle vihreät puut muodostivat puistomaisia tunneleita. Etnan rinteillä on paljon viiniviljelmiä, joilla olisi mielenkiintoista vierailla, mutta saattaa olla, että loppuloman käytämme jonninjoutavaan maleksimiseen ja auringossa loikoiluun.

Onko joku teistä käynyt Etnalla?

etna3

Kuvat Katja Kokko

/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Jossy sanoo:

    Oijoi, tuli muistot mieleen Etnalta. Silloin se oli osin aktiivisena ja iltaisin hotellilta näki laavavirran.

    Käytiin toisellakin tulivuorella, saarikierroksella. Oli ne vaan jotenkin jänniä.

    Sekin jäi mieleen, että punaviini tulivuoren rinteillä sijaitsevalta viinitilalta oli hyvin erityisen makuista, voimakasta.

  2. Tiinatuulia sanoo:

    Oi miten upeaa! Suunnittelemme avomiehen kanssa reppureissua elokuulle, ja tässäpä olisi yksi ihana kohde! Tarvitseeko kiipeämisestä maksaa pääsymaksu tmv, vai onko ihan ”ilmainen” kokemus? 🙂

    • Kyllä kiipeäminen on ihan ilmaista, mutta kapuamista on sen verran monta kilometriä, että kaapelihissikyyti on varmasti tarpeen, sillä senkin jälkeen kiipeämistä riittää tuntikausiksi. Eli hissi maksaa.

  3. ForestZ sanoo:

    Oi Etna! <3 15 vuotta sitten Sisilia jätti minuun lähtemättömän jäljen. Säännöllisin väliajoin palailen vieläkin Sisilian tunnelmiin ja haaveilen muuttavani sinne johonkin pieneen vuoristo- tai rantakylään.

    Etnasta tulee jylhien maisemien ja pienuuden kokemusten lisäksi mieleen "laavahiekkaa" vasten piirtyvät leppäkertut. Niitä oli valtavasti. Ja iltaisin/öisin Taorminassa hotellin parvekkeelta, pääskysten lennellessä ympärillä, ihailtiin Etnan rinnettä valuvaa laavaa.

    Erinäisten sattumusten kautta saatiin päiväksi auto käyttöömme ja sen kummempia suunnittelematta lähdettiin vain ajelemaan. Asenteella "päädytään minne päädytään". Kiemuraiset tiet johdattivat meidät Tindarin kreikkalaiseen teatteriin. Seurana ainoastaan komeat maisemat, joku koira, tuulensuhina ja jostain läheltä kantautuva vuohien kauloissa roikkuvien kellojen kalke. Jonkinlainen niin omituisen täydellinen ja läsnäoleva tunnelma, että sen muistaa vieläkin kuin eilisen päivän ja tuohon hetkeen huomaa joskus palaavansa kun elämä tuntuu tarkoituksettomalta mössöltä ja kaaokselta. Koskaan ei tiedä mitä kaunista ja hyvää seuraavan mutkan takana odottaakaan. Kaiken pinnan ja sälän alla kaikki on hyvin. 🙂

    Eli joo. Sisilia. <3 Jätti jälkensä ja saa nyt 15 vuoden jälkeenkin minut uskaltautumaan kommentoimaan ja samalla kiittämään inspiroivasta ja rauhallista mieltä tuovasta blogista. Olen jo kymmenisen vuotta käyttänyt luonnonkosmetiikkaa, mutta jotenkin silti tyytynyt osaani ikuisesti huonoihoisena. Jymähtänyt lähinnä yhteen merkkiin, uskaltautumatta kokeilemaan jotain uutta, itselleni sopivampaa. Pelkona ihoni räjähtäminen tai jotain muuta vastaavaa. Siirryin pari vuotta sitten terveyssyistä paleoruokavalioon, mikä vaikutti valtavasti myös ihoni kuntoon. Reilu vuosi sitten innostuin sinun inspiroimanasi myös vähän uudistamaan ihonhoitorutiinejani ja kokeilemaan uusia tuotteita ja nyt 40-vuotiaana on aika jees sanoa, että ihoni ei ole voinut näin hyvin vuosiin. Ehkä joskus muinaisella 80-luvulla. 😉 Olet ollut osaltasi vaikuttamassa siihen, että osaan nyt nauttia ihostani, että se ei ole ainoastaan riesa ja hankala, osaan helliä ja arvostaa sitä (eli itseäni) paremmin kuin ennen. Olin jo kuvitellut ymmärtäväni mitä tarkoittaa, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Ehkä olin jo kuvitellut tietäväni kuka ja millainen olen. Tästä voisi jatkaa ainakin novellin verran ja hyvinkin syvällisesti ja rivien väleissä on niin paljon, mutta nyt ISO kiitos ja SUURI rutistus! Elämä on ihanan ihmeellistä.

    Taianomaisia ja ikimuistoisia hetkiä Sisiliaan!

    Ps. Onneksi tänä keväänä lähikaupasta on löytynyt supermehukkaita "etnalaisia" veriappelsiineja. On tullu syötyä "muutama". 😉

    • Äitini luki minulle eilen illalla tätä kommenttia ja kyllä valui kyyneleet silmistäni <3 Sinullakin on ollut täydellinen reissu Sisiliaan ja mahtavaa, että näitte Etnan rinteiltä valuvan laavan. Olisinpa itsekin päässyt näkemään sen! Ehkä tänään on vielä toivoa, kun illalla lähdetään bussilla Cataniaan. Etna on kuulemma ollut aktiivisena pari viikkoa sitten ja laavaa oli valunut rinteitä pitkin. Erityisesti sydäntä lämmittää kuulla, että olet uskaltautunut uudistamaan ihonhoitorutiineja ja sen myötä tehnyt uusia oivalluksia. Ihonhoito ei todellakaan pelkkää pintaa, sen kun mahdollisimman moni oivaltaisi 🙂

      Veriappelsiinit ovat joka keväistä herkkua! 🙂