Minulla ei ole koskaan ollut joogaharjoituksessani gurua, enkä ole tavallaan edes uskollinen vain yhdelle opettajalle. Joogapolullani on ollut muutamia merkittäviä opettajia, mutta en ole koskaan kokenut, että saisin kaiken opin vain yhdeltä opettajalta. Olen oppinut harjoitukseni, kuten guruji eli Pattabhi Jois sitä opetti hänen uskollisille oppilailleen, mutta itse gurujia en koskaan ehtinyt tavata ennen hänen kuolemaansa. Nykyisin KPJAYI:n johtajana Mysoressa toimii gurujin tyttärenpoika Sharath Jois, jonka olen tavannut kerran. En koe kovin suurta hinkua Mysorea kohtaan, mutta jonain päivänä reissu sinne varmasti vielä koittaa.
Vaikka merkittäviä ja minulle tärkeitä opettajia joogapolullani on ollut muutamia, yksi heistä on tehnyt kerta toisensa jälkeen syvän vaikutuksen. Hän on new yorkilainen Eddie Stern, jonka kurssilla olin viime viikolla Helsingin Astangajoogakoululla. Jos asuisin Nykissä, ei olisi epäilystäkään, kenet valitsisin opettajakseni. Eddien tietomäärä joogasta, joogafilosofiasta, anatomiasta, kvanttifysiikasta, ihmisen aivotoiminnasta ja sen yhteydestä astangajoogaharjoitukseen on pysäyttävää. Lisäksi hän on kävelevä sanskritin sanakirja. Eddie on ollut minulle tärkeä opettaja asanaharjoituksessa ja kolme vuotta sitten pahasti kipeytynyt selkäni lähti kuntoutumaan hänen ansiostaan. Häneltä saatu oppi ulottuu kuitenkin paljon syvemmälle, kuin vain asanoihin. Erityisesti tämän kertainen vierailu jätti sydämeeni jäljen, jota en oikein osaa kuvailla. Yksi haaveeni on matkustaa joskus pidemmäksi aikaa Nykiin Eddien salille harjoittelemaan.
Joka vuosi Eddie pitää kurssillaan neljän päivän mittaisen luentokokonaisuuden, joka yleensä nivoo yhteen joogafilosofiaa sekä tieteellistä tutkimusta. Luentojen anti on niin runsasta, että jos siitä kymmenesosan pystyy omaksumaan, on saanut paljon. Tällä kertaa minä sain irti poikkeuksellisen määrän oivalluksia. Varmistuksia asioille, mitä olen oppinut opettajaltani Magnukselta, sekä sille, miten itse opetan asanaharjoitusta oppilailleni. Tuntui, kuin olisin saanut siunauksen niille seikoille, joista olen äärimmäisen tarkka. Koitan nyt sanallistaa saamistani asioista pikkuriikkisen osan teille, toivottavasti saatte jotain irti.
Tällä kertaa Eddien luentokokonaisuus käsitteli parasympaattista ja sympaattista hermostoa sekä erityisesti vagus hermoa. Parasympaattinen hermosto on se, joka rauhoittaa meitä, sympaattinen hermosto puolestaan aktivoi. Näiden kahden pitäisi toimia tasapainossa, mutta nykypäivän menossa parasympaattisen hermoston aktivointi on vieläkin tärkeämpää. Jos sympaattinen hermosto on niskan päällä, olemme stressitilassa. Tämä ilmenee esimerkiksi nukahtamisvaikeuksina, huonoina yöunina ja yliaktiivisuutena (toimimme kuten päättömät kanat). Sympaattinen hermosto saattaa ottaa yliotteen myös joogaharjoituksessa, jolloin emme palaudu harjoituksesta ja kehoon jää tutina päälle sekä saatamme olla päivän mittaan ärtyneitä. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että loppurentoutus on aina vähintään seitsemän minuuttia. Vaikka viiden minuutin kohdalla tuntuisi jo täysin rauhoittuneelta, on tutkittu tosiasia, että sympaattisen hermoston tasaantuminen vie seitsemän minuuttia. Vagus hermo on parasympaattisen hermoston tärkein osa. Se mm. rauhoittaa sydäntä ja hengitystä sekä vaikuttaa oleellisesti ruoansulatusjärjestelmän ja immuunisysteemin toimintaan.
Astangajoogaharjoitus vaikuttaa konkreettisesti hermostoomme. Sisäänhengitys ja taaksetaivukset aktivoivat sympaattista hermostoa ja uloshengitys sekä eteentaivutukset parasympaattista. Tämän vuoksi on tärkeää keskittyä hengitykseen, erityisesti uloshengitykseen ja sen pidennykseen. Harjoituksessa on tärkeää, että sisään- ja uloshengitys ovat yhtä pitkiä, mutta hyvin monella uloshengitys jää liian lyhyeksi. Lisäksi on tärkeää, että hengitys johtaa liikettä. Tähän voit konkreettisesti kiinnittää huomiota aloittamalla sisäänhengityksen ja vasta sekuntia myöhemmin liikkeen (esim. nostamalla kädet ylös suryanamaskarassa). Hengitykseen keskittyminen on myös ainoa tapa pysyä läsnä harjoituksessa, jolloin jooga pääsee aidosti tapahtumaan. Joogan prosessiin kuuluu, että mieli lähtee harhailemaan, mutta se palautetaan takaisin hengitykseen. Vasta tällöin harjoitus vaikuttaa meihin syvästi rauhoittaen ja vapauttaen.
Jotta hengitys johtaisi liikettä, eteentaivutukset on hyvä tehdä rintakehä johtaen. Ja tästä pääsemmekin lempiaiheeseeni, nimittäin pään asentoon. Hyvin monella edistyneelläkin joogilla leuka johtaa liikettä ja kaula on työntynyt eteen (tämä aiheuttaa yli 10 kilon kuormituksen niskan- ja hartianseudulle). Sisäänhengityksessä selkärankaa pidennettäessä moni nostaa leuan ylös ja eteentaivutuksessa selkä vedetään hyvin litteäksi (jopa notkolle) ja pää on ylhäällä. Tämä ensinnäkin katkaisee selän linjan ja pidennyksen, heikentää keskivartalon tukea ja on hyvin yleinen syy alaselkäkipuihin, mutta sillä on muitakin vaikutuksia. Parasympaattinen hermosto nimittäin sijaitsee niskan sekä ristiluun alueella ja niihin alueisiin haluamme nimenomaan tehdä lisää tilaa. Pään pitäminen ylhäällä ei lisää tilaa, vaan päinvastoin ja lisäksi se katkaisee energian kulun. Jos katsot Pattabhi Joisin gurun, Krishnamacharyan kuvia eteentaivutuksista sekä Sharathin asanajulistetta, pää on molemmissa alhaalla ja selkä jopa hieman pyöreä. Tällöin selkäranka pääsee pitenemään koko matkalta, parasympaattinen hermosto saa tilaa ja se vaikuttaa rauhoittavasti. Sympaattinen hermosto sijaitsee puolestaan selkärangassa, joka selittääkin hyvin, miksi monella kakkossarjaa aloittavalla meinaa lähteä aluksi yöunet: sarjassa on paljon voimakkaita taaksetaivutuksia. Joillakin supernotkeilla sekä keskivartalon lihaksiston voimakkaasti hallitsevilla tapauksilla pään asennolla ei ole juurikaan väliä: jos asana on mukava ja helppo pää alhaalla ja taivutus ei siitä juurikaan voi enää pidentyä, niin katseen ja leuan voi kääntää eteen.
Jos harjoituksesta ei palaudu kunnolla ja kärsii päivän aikana tutinasta, väsymyksestä ja ärtymyksestä, on syytä tarkastella omaa harjoitusta ja energiaa, jota siihen kuluttaa. Harjoituksen keventämiseen on kymmeniä eri tapoja. Väkisin puskeminen ja suorittaminen estävät joogaa tapahtumasta. Paradoksaalista tässä on kuitenkin se, että harjoituksen eteen joutuu myös ponnistelemaan välillä. Löytääksesi tästä itsellesi kultaisen keskitien, kannattaa keskustella oman opettajan kanssa.
Vielä muutamia asanoihin liittyviä perusseikkoja, joista Eddie puhui ja joista minun mielestäni puhutaan liian vähän. Ensimmäinen koskee aurinkotervehdyksiä eli suryanamaskaroita. Sisäänhengityksellä, kun kädet nostetaan ylös, lantio pysyy paikoillaan. Se ei työnny eteen, eikä selkään saa tulla notkoa. Myöskään kylkiluut eivät työnny eteen. Tässä kohtaa selän notko ja lantion työntäminen eteen ovat yksi yleisin alaselkäkipujen aiheuttaja allekirjoittaneen omat edesmenneet selkävaivat mukaan lukien. Ensimmäisessä vinyasassa (jossa kädet nostetaan ylös) notko käännetään selästä pois (käännä häpyluuta eteen ja ylös, jos et muuten saa ajatuksesta kiinni), selkärankaa pidennetään voimakkaasti ja alavatsa vetäytyy automaattisesti sisään sen seurauksena. Tällöin uddiyana bandha on käytössä oikein. Uloshengityksessä selkään tulee pienen pieni kaari luonnollisesti, mutta eteentaivutusta ei tehdä notkoselällä, mula bandhan tarkoitus on pitää lantio alhaalla. Tämän liikeradan ja bandhojen käytön kun saa vietyä koko harjoitukseen, alaselkäkipujen pitäisi pysyä poissa.
Eddie antoi myös padmasanaan hyvät neuvot, sillä hyvin moni tekee tämän asanan notkoselällä. Sisäänhengityksellä aktivoidaan uddiyana bandhaa, vatsa vetäytyy sisään, selkäranka pitenee ja pysyy suorana. Uloshengityksellä aktivoidaan mula bandhaa supistamalla ja nostamalla peräaukkoa kohti napaa, jolla pidetään selkäranka suorassa sekä pidennettynä. Selkään ei siis tule notkoa ollenkaan tai juuri lainkaan.
Tässä hyvin hyvin pähkinänkuoressa tämän vuoden kurssista saamani asiat ja varmistukset. Kaikista syvintä antia en osaa pukea sanoiksi. En voi kuin todeta, että harjoitus, jota teemme on uskomaton, sillä sen vaikutukset ulottuvat melkeinpä ymmärrykseni tuolle puolen.
Näitä ja muitakin kokemuksiani jaan astangajoogakursseillani, joita on tulevana syksynä tarjolla kolmea erilaista aloittelijoille, alkeisjatkotasolle sekä oma ryhmä miehille. Lisätietoa kursseista sekä ilmoittautumisohjeet löydät täältä.
Oliko joku teistä Eddien kurssilla ja millaiset fiilikset itsellesi jäivät?
Kuvat Denis Vinokur
