Hyvä kahvi ja hyvät kirjat ovat ehdottomasti tärkeä osa hyvää elämää, etenkin allekirjoittaneen blogikrapulapäivinä (= ison jutun ilmestymisen jälkeinen päivä). En ole mikään trendikäs kahvihifistelijä, enkä tiedä kahveista oikeastaan mitään, mutta maistan kyllä oman makuni mukaisen hyvän kahvin. En tiedä millä sanoilla sitä kuvaillaan, mutta tiedän mistä tykkään, kun otan hörpyn hyvästä kahvista. Keitän kahvini mutteripannulla, vaikka kahvihifistelijöiden mielestä sillä on vaikea saada täydellistä kahvia. Mene ja tiedä, mutta jos kahvi on tarpeeksi hyvää, siitä tulee mielestäni herkullista oli pannu mikä tahansa.
Yleensä kahvi tuoksuu paremmalle kuin maistuu. Siksi minulla olikin mennä sumpit väärään kurkkuun, kun ostin vahingossa kahvia, joka paitsi tuoksui mutta myös maistui aivan tajunnan räjäyttävän hyvälle! Iso Roballe avattiin joskus viime vuoden lopussa John’s Coffee Shop niminen kahvila, jossa on myynnissä Johan & Nyströmin kahvit. Olin kerran tulossa tavanomaiselta kauppareissultani, kun muistin unohtaaneeni ostaa kahvia. Satuin seisomaan suoraan John’s Coffeen edessä. Painelin sisään ja sanoin, että tarvitsen kahvia, jotain hyvää. Päädyin ostamaan etiopialaista Guji-nimistä kahvia, koska olin juuri tullut Afrikasta ja Afrikka-vibat olivat vielä vahvasti päällä. Seuraavana aamuna keitin mutteripannulla Gujit ja oli lähellä etten juonut övereitä! Kahvi oli aivan laittoman hyvää. Tarjoilin sitä myös vanhemmilleni ja isäni, joka ei nykyään enää oikein tykkää kahvista, ihastui oitis tähän kahviin. Joten ajattelin vinkata tästä kahvista teillekin, sillä hyvä kahvi tekee aamuista paljon paremman. Viimeksi, kun Guji loppui, ostin Kaffa Roasteryn Go’morron kahvia, joka oli mielestäni hirveän pahaa. Ei ollenkaan hyvän aamun kahvia, vaikka nimi lupasikin toisin. Joten painakaa mieleenne tämä Johan & Nyströmin Guji! Se on kuulemma vaaleaa, maukasta ja makeaa. Minä en siitä tiedä, paitsi että maukasta on!
Kahvihifistelyn lisäksi en ole myöskään kirjahifistelijä. Tiedän Riikka Pulkkisen, Sofi Oksasen (jonka kirjoista en ole lukenut yhtäkään) ja Jane Austenin (katson vain hänen kirjoista tehtyjä elokuvia). Kun lähden lomalle, luen pelkkiä ruotsalaisia dekkareita. Tai siis käyttäisin ehkä mieluummin sanaa ahmin. Kunnon löhölomalla voi menneä helposti kolme dekkaria viikossa. En lue koskaan kotona romaaneja, luen vain ammattikirjallisuutta tai luovuudesta ja yrittäjyydestä kertovia kirjoja. Viime vuoden lopussa teki mieli lukea romaani. Jos koitan valita itse sopivaa kirjaa, valitsen sen kannen perusteella, joka ei yleensä johda kovin hyvään lopputulokseen. Jos kirja ei tempaise mukaansa kymmenen sivun jälkeen, se jää minulta kesken ja nukahdan noin kolmessa sekunnissa yrittäessäni lukea väkisin tylsää kirjaa. Siksi dekkarit on hyviä, aivot narikkaan vaan ja antaa juonen tempaista mukaansa.
No, mieli teki lukea romaani, joten suuntasin Fredan Nide-kirjakauppaan ja ilmoitin etsiväni hyvää romaania, joka vie varmasti mukanaan. Kaupungin ihanimman kirjakaupan omistajanainen esitteli minulle monta eri vaihtoehtoa ja lopulta päädyimme Minna Rytisalon esikoisteokseen Lempi. Minna on äidinkielenopettaja, joka kirjoitti romaaniaan iltaisin tosi pitkään. Tarina on kunnon perhetragedia, joka sijoittuu Lapin sodan aikaan. Voin kertoa, etten olisi kuuna päivänä valinnut itse moista kirjaa. Marraskuisen ankeissa fiiliksissä sota tuntui masentavalta (saan helposti sota-asioista kamalan maailmantuskan). Mutta luotin omistajanaisen suositukseen ja ostin kirjan. Aluksi mukaansa tempaisi vain järisyttävän kaunis kieli, jolla kirja oli kirjoitettu. En ole tainnut koskaan lukea niin kaunista kieltä. Tarina tuntui kuitenkin pikkuisen ankealta ja hitaasti etenevältä. Kirja jäikin tauolle melko pitkäksi aikaa, kunnes tartuin siihen uudelleen tällä viikolla. Mitenköhän tämän nyt sanoisi? Siis ostakaa tai lainatkaa tuo kirja! Se on aivan helvetin hyvä! Tarina yllätti puolessa välissä kuin puskista ja olen ahminut sitä silmät sikkuralla iltaisin, kunnes luomet valahtavat väkisin kiinni. Eilen illalla sain paniikin, etten halua kirjan loppuvan. Tarvitsen heti jotain uutta tilalle. Lampsin tänään jälleen Nide-kauppaan, selostin lukemistaustani (että tykkään ruotsalaisista dekkareista ja Lempi-kirjasta) omistajamiehelle ja että nyt toivon jotain erilaista tarinaa. Hän suositteli minulle Emma Clinen esikoisteosta Tytöt. Kerron myöhemmin pääsinkö kymmentä sivua pidemmälle. Jos tunnistat itsesi yhtä huonoksi lukijaksi kuin minä, mutta tahtoisit kuitenkin lukea, niin lue Lempi. Annan sille kymmenen sivun sertifikaatin.
Hyvän kirjan lukeminen iltaisin on kyllä yhtä ihanaa kuin hyvä kahvi aamuisin. Kahvista puheenollen: tänä aamuna kahvi oli loppu. Mikä katastrofi! Tein puolentoistatunnin astangaharjoituksen ja pikkuisen töitä, ennen kuin sain päivän kofeiiniannokseni (vaikka olen ayurvedisella ruokavaliolla, kahvista en sentään luovu!) vasta lounaalla. Kahvinjuojat kyllä tietävät, että tunne on sama kuin pään ympärille olisi ruuvattu vanne ja joku kiristäisi sitä. Näkökenttäkin tuntuu vähintään neljäsosan suppeammalta, kuin kahvit juoneena. Terveisiä blogini lukijalle Nanna Mikkoselle, joka tulit kiittämään blogistani MATissa juuri kun olin asettumassa kofeiiniannokseni äärelle. Sanasi tuntuivat erityisen hyvältä ja jos en olisi käynyt niin hitailla kahvivajareissani, olisin sanonut, että olet aivan ihanan valovoimainen ja kaunis persoona. Kiitos!
Mikä on teidän suosikkikahvi ja -kirja?
Kuvat Katja Kokko
