Näin linnanjuhlien jälkeen iltapäivälehtien lööpit täyttyvät pohdinnoista kuka oli linnan kaunein ja näyttävin ja kuka puolestaan teki vuoden pahimman tyylimokan. Rakastan itsekin juhlien pukuloistoa ja vaikka tämänkertaiset pohdintani eivät liitykään linnanjuhliin niin mietteeni sattuivat sopivaan ajankohtaan.
Olen jo pitkään pohdiskellut meidän naisten keskinäistä energiaa, sitä kuinka suhtaudumme toisiimme ja kuinka puhumme toisillemme. Haluaisin itse osaltani inspiroida naisia yhdistymään ja auttamaan toisiaan menestymään. Koko maailma on täynnä upeita, luovia, lahjakkaita, aitoja ja kauniita naisia, joilla on toteutettavanaan elämässään vahva oma intohimo, mutta ilman verkoston voimaa menestystä harvoin tulee. Voimme auttaa toisiamme pyytettömästi monilla tasoilla. Aina ei tarvitse tehdä konkreettista yhteistyötä.
Olen aistinut viime aikoina naisten keskuudessa halua luoda yhdessä, mutta samanaikaisesti myös jonkinlaista kilpailua ja kannustuksen puutetta, kenties kateuttakin. Eli toisin sanoen epävarmuutta, jota vain harva uskaltaa näyttää. Juuri tämän vuoksi olisi tärkeää, että kannustaisimme toisiamme, sillä suurimmalla osalla meistä on epävarmuuksia, halusimmepa tuoda niitä esiin tai emme.
Olin perjantaina eräissä juhlissa erään erittäin upean naisystäväni kutsumana. Tapasin hänen ystävättärensä ja jonkin aikaa juteltuamme hän totesi minulle täysin suoraan, että olen todella kaunis ja upea nainen. Menin päästäni pyörälle. Olin nimittäin huomannut koko keskustelumme ajan tuijottavani häntä miettien, että onpa hän kaunis ja upea, mutta se mitä en tehnyt, oli etten sanonut ajatuksiani hänelle ääneen. Hänen sanansa puolestaan suikkaisivat suoraan sydämeeni ja jonnekin syvälle naiseuteni sopukoihin – sanoissa oli uskomaton voima. Kiitin häntä vaikka mieleni olisi tehnyt rutistaa häntä, sillä hän ei ehkä aavistanutkaan miten voimaannuttavalta sanat tuntuivat. Ei sen vuoksi, että hän kehui ulkonäköäni, vaan sen vuoksi, että hänestä kumpusi juuri se aito, naisellinen voima, pyyteetön halu jakaa toiselle hyvää. Myöhemmin minulle selvisi mitä kaikkea hän on saanut elämässään aikaan, auttanut toisia menestymään ja menestynyt itse, tekemättä itsestään koskaan numeroa, mutta epäilemättä oman arvonsa tuntien. Ihailen suunnattomasti tämmöistä aitoutta ja suoruutta. Se on voimaannuttavaa ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Oma aito tekeminen ja luominen kumpuaa aina yhteydestä omaan itseen ja luottamuksesta omaan voimaan. Se ei ole asia, joka tulee ulkopuolelta, mutta koen, että kun on juurtunut omaan voimanlähteeseen ja kokee yhteyden toiseen naiseen, josta kumpuaa samanlainen energia, oma voima kaksinkertaistuu ja se värähtelee voimakkaasti myös ulkopuolelle.
Jatkoimme ystävättäreni kanssa samana iltana vielä toisiin juhliin. Koin jälleen hämmentävän tilanteen. Tuntematon nainen esitti minulle kysymyksen tismalleen näillä sanoilla: ”Kuinka sä olet noin upea?”. Menin uudelleen jauhot suuhun. Otin kohteliaisuuden kiitollisena vastaan ja koin jälleen voimaantumisen aallon suorastaan pyyhkäisevän lävitseni.
Jäin pohtimaan tätä koko seuraavaksi päiväksi. Toivoisin, että me naiset sanoisimme useammin (mieluiten aina) toisillemme ääneen kohteliaisuuksia, joita toisistamme ajattelemme (note to self). Et voi ehkä kuvitellakaan, kuinka suuri vaikutus sanoilla on. Kauniilla ja aidoilla sanoilla ei voi olla mitään negatiivisia vaikutuksia, päinvastoin. Kun sanot nämä sanat toiselle, sanot ne samalla itsellesi.
Olen saanut tämän syksyn aikana uusia, upeita naispuolisia ystäviä ja lähentynyt muutaman kanssa entisestään. Olen saanut voimaa kannatella itseäni entistä vahvemmin, uskoa omaan tekemiseeni entistä lujemmin, sparrausta, inspiraatiota ja intoa tehdä asioita toisella tavalla paremmin ja ennen kaikkea ymmärtänyt kuinka tärkeää on antaa ja sallia näkyä itsestään kaikki puolet, kaikki värit, sillä muuten en ole kokonainen ja ilmennä itseäni täysin aidosti. Olen kiitollinen, että koen yhteenkuuluvuuden tunnetta monen naisen kanssa ja toivon, että kykenisimme verkostoitumaan ja tukemaan toisiamme, pitämään toistemme puolia ja iloitsemaan toistemme menestyksestä vielä entistä enemmän sen sijaan, että suljemme toisemme ulkopuolelle samalla, kun hiljaa ihailemme toisiamme.
Kuvat Katja Kokko
