Blogini tyylipostaukset on täten julistettu alkaneeksi! Kuten tiedätte, olen ihminen, joka elää ja hengittää estetiikasta. Kauneus ilmenee mielestäni kaikkialla omalla tavallaan – niin luonnossa, autenttisessa intialaisella kylässä, pariisilaisessa katukuvassa kuin tyylissäkin.
Suhtaudun tyyliasioihin varsin intohimoisesti ja minulla on vahva oma näkemys kauniista tyylistä. Inspiroidun monien erilaisten ihmisten pukeutumisesta vaikka itse pukeudun melko värittömästi ja koruttomasti.
Minulle tyylikysymyset ovat erityisesti tunnetila. Pukeutumiseni ilmentää täysin sen hetkistä sisäistä olotilaani. Koko intiaanikesän vietin lähestulkoon samoissa vaatteissa: farkkushortseissa, valkoisessa hihattomassa topissa ja sandaaleissa. Tuo kesäpummilook kuvasti rentoa ja huoletonta olemustani, joka halusi nauttia kesäpäivistä täysin ilman aikatauluja lorvaillen. Viileämpinä iltoina shortsit vaihtuivat maailman ihanimpiin farkkuihin, jotka kirjaimellisesti meinaavat hajota päälleni, mutta ovat niin mukavat, että niissä voisi vaikka nukkua. Toisin kuin viime kesänä, ajatus korkokengistä tuntui aivan täysin mahdottomalta enkä juurikaan jaksanut uhrata tyylikysymyksille ajatuksia – paitsi sen verran, että vaatteissa täytyi voida hengittää.
Suurin intohimoni kohde ovat liehuvat lahkeet ja kauniisti laskeutuvat ilmavat materiaalit. Sekin kertonee keveydestä tai ainakin sen kaipuusta. Olen kehotyypiltäni kuuma pitta, joten liehuvat ja ilmavat materiaalit tyynnyttävät tulta, jos nyt näin voisi tyyliasioissa tulkita. En seuraa huippumuotia kovinkaan aktiivisesti, mutta inspiroidun ehdottomasti vahvoista näkemyksistä ja tarinoista ja esimerkiksi Coco Chanel on minulle valtavan suuri inspiraation lähde.
Nähtäväksi jää kuinka aktiivisesti tyylipostauksia tullaan näkemään, sillä en halua esitellä teille perinteisiä, näivettyneitä asupostauksia (huonolaatuisia tyyliselfieitä on tarjolla satunnaisesti Instagramissani) vaan tarjota laadukasta ja mielenkiintoista sisältöä. Siihen hommaan tarvitaan kuvaajaa, mutta antaa asian muotoutua ajan myötä semmoiseksi kuin on tarkoitus.
Näin alkajaisiksi haluan esitellä teille upean ja inspiroivan kaunottaren, joka tulee taatusti tekemään vielä Chanelit mielettömillä luomuksillaan. Hän on Irene Kostas, Onar-ekoturkisbrändin perustaja ja luoja.
Irene on vanha tuttuni ja törmäsin häneen pitkästä aikaa Supermoodin lanseerausbileissä. Puoliksi kreikkalainen kaunotar työskenteli vuosia maailmaa hyvää vauhtia valloittavan Minna Parikan leivissä. Luovana ja intohimoisesti muotiin ja tyyliin suhtautuvana ihmisenä Irenellä kuitenkin hautui pitkään idea oman kestävän design- tai muotibrändin luomisesta, jonka lähtökohtana olisi perustaa tuotanto olemassaolevien resurssien varaan ja presentoida perinteiset luonnonmateriaalit ja käsityöläisyys modernissa kontekstissa.
Turkkurin tyttärenä häntä kiinnosti materiaalina turkis, mutta eettisenä ja ekologisena versiona. Ekoturkisten suosiohan on tällä hetkellä melkoisessa kasvussa. Kun Irene sai tietää, että hänellä olisi mahdollisuus päästä pr-toimisto Spaltin nuorten suunnittelijoiden ohjelmaan, se sinetöi hänen päätöksensä Onarin (kreikan kielellä sana tarkoittaa unta) lanseeraamisesta syksyksi 2014. Puolessa vuodessa kunnianhimoinen kaunotar pystytty brändin sekä suunnitteli ja valmistutti ensimmäisen mallistonsa, joka näki päivänvalon toukokuussa 2014.
Onarissa nivoutuu yhteen Irenen esteettisen universumin ja arvojen palaset: Lähi-Itä meets skandi-cool- estetiikka toteutettuna käsin, lähellä ja eettisistä luonnonmateriaaleista.
Irene käyttää turkiksissaan ja nahkatuotteissaan ainoastaan lihateollisuuden sivutuotetta tai turkisteollisuuden hukkapaloja (esimerkiksi laman aikana konkurssiin menneiden turkisliikkeiden varastoa. Hukkapaloilla tarkoitetaan sekä näitä että esim. vanhojen turkistakkien muodistamisesta aiheutuvaa ylijäämää.). Kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa sekä Kreikassa. Isä on jättänyt omat turkkurin bisneksensä hetkeksi taka-alalle ja työstää malleja vain Onarille. Kreikan päässä puolestaan sukulaisten naapurikylässä ommellaan merkin Stott-nahkareppuja. Merinovillaneuleet ompelee Irenelle omaa merkkiäkin pyörittänyt Jenni Alava.
Irene edustaa minulle yhtä tyylikkäimmistä naisista, jonka olen koskaan tavannut. Irenen tyylitaju on pettämätön ja siksi osasinkin odottaa Onarin tuotteiden olevan jotain, jolla ei todellakaan jäätäisi tekemään nappikauppaa Suomen markkinoille. Silti malliston nähtyäni haukoin henkeäni iho kananlihalla – Onarin markkinat tulevat ehdottomasti olemaan kansainväliset ja povaan brändin tekevän vähintäänkin gTiet jollei Chaneleita. On vain ajan kysymys, kun jokin Irenen luomuksista tullaan näkemään jollain superjulkkiksella, punaisella matolla tai maailman kuuluisimpien muotilehtien sivuilla.
Jos itse saisin kotiuttaa jotain merkiltä tulevaksi syksyksi, olisi listallani ehdottomasti tämä harmaa, pörröinen turkiskaulus, kunnon karvahattu tai huppu paukkupakkasiin, valkoinen nahkareppu tavaroille, jotka eivät mahdu ainoaan laukkuuni ja musta, ajaton clutch kaikkiin niihin tilaisuuksiin, joihin ainoa laukkuni on liian nuhjuinen. Aivan ihania kaikki, vai mitä tuumitte?
Mikä on sinun suosikkisi ja mitä mieltä olet ekoturkiksista?
Onarin tuotteita voi tällä hetkellä ostaa mm. merkin omasta verkkokaupasta sekä My O My:n kivijalkamyymälästä.
Kuvat Onarstudios
