11

Onar – turkiksia eettisistä luonnonmateriaaleista

Katja Kokko | 25.8.2014

14220053546_3ae2b9a590_k

Blogini tyylipostaukset on täten julistettu alkaneeksi! Kuten tiedätte, olen ihminen, joka elää ja hengittää estetiikasta. Kauneus ilmenee mielestäni kaikkialla omalla tavallaan – niin luonnossa, autenttisessa intialaisella kylässä, pariisilaisessa katukuvassa kuin tyylissäkin.

Suhtaudun tyyliasioihin varsin intohimoisesti ja minulla on vahva oma näkemys kauniista tyylistä. Inspiroidun monien erilaisten ihmisten pukeutumisesta vaikka itse pukeudun melko värittömästi ja koruttomasti.

Minulle tyylikysymyset ovat erityisesti tunnetila. Pukeutumiseni ilmentää täysin sen hetkistä sisäistä olotilaani. Koko intiaanikesän vietin lähestulkoon samoissa vaatteissa: farkkushortseissa, valkoisessa hihattomassa topissa ja sandaaleissa. Tuo kesäpummilook kuvasti rentoa ja huoletonta olemustani, joka halusi nauttia kesäpäivistä täysin ilman aikatauluja lorvaillen. Viileämpinä iltoina shortsit vaihtuivat maailman ihanimpiin farkkuihin, jotka kirjaimellisesti meinaavat hajota päälleni, mutta ovat niin mukavat, että niissä voisi vaikka nukkua. Toisin kuin viime kesänä, ajatus korkokengistä tuntui aivan täysin mahdottomalta enkä juurikaan jaksanut uhrata tyylikysymyksille ajatuksia – paitsi sen verran, että vaatteissa täytyi voida hengittää.

14243855914_49f6d7daa5_k

Suurin intohimoni kohde ovat liehuvat lahkeet ja kauniisti laskeutuvat ilmavat materiaalit. Sekin kertonee keveydestä tai ainakin sen kaipuusta. Olen kehotyypiltäni kuuma pitta, joten liehuvat ja ilmavat materiaalit tyynnyttävät tulta, jos nyt näin voisi tyyliasioissa tulkita. En seuraa huippumuotia kovinkaan aktiivisesti, mutta inspiroidun ehdottomasti vahvoista näkemyksistä ja tarinoista ja esimerkiksi Coco Chanel on minulle valtavan suuri inspiraation lähde.

Nähtäväksi jää kuinka aktiivisesti tyylipostauksia tullaan näkemään, sillä en halua esitellä teille perinteisiä, näivettyneitä asupostauksia (huonolaatuisia tyyliselfieitä on tarjolla satunnaisesti Instagramissani) vaan tarjota laadukasta ja mielenkiintoista sisältöä. Siihen hommaan tarvitaan kuvaajaa, mutta antaa asian muotoutua ajan myötä semmoiseksi kuin on tarkoitus.

14057517479_c8828fbdb5_k

Näin alkajaisiksi haluan esitellä teille upean ja inspiroivan kaunottaren, joka tulee taatusti tekemään vielä Chanelit mielettömillä luomuksillaan. Hän on Irene Kostas, Onar-ekoturkisbrändin perustaja ja luoja.

Irene on vanha tuttuni ja törmäsin häneen pitkästä aikaa Supermoodin lanseerausbileissä. Puoliksi kreikkalainen kaunotar työskenteli vuosia maailmaa hyvää vauhtia valloittavan Minna Parikan leivissä. Luovana ja intohimoisesti muotiin ja tyyliin suhtautuvana ihmisenä Irenellä kuitenkin hautui pitkään idea oman kestävän design- tai muotibrändin luomisesta, jonka lähtökohtana olisi perustaa tuotanto olemassaolevien resurssien varaan ja presentoida perinteiset luonnonmateriaalit ja käsityöläisyys modernissa kontekstissa.

14240922722_f18d7ea2df_k

Turkkurin tyttärenä häntä kiinnosti materiaalina turkis, mutta eettisenä ja ekologisena versiona. Ekoturkisten suosiohan on tällä hetkellä melkoisessa kasvussa. Kun Irene sai tietää, että hänellä olisi mahdollisuus päästä pr-toimisto Spaltin nuorten suunnittelijoiden ohjelmaan, se sinetöi hänen päätöksensä Onarin (kreikan kielellä sana tarkoittaa unta) lanseeraamisesta syksyksi 2014. Puolessa vuodessa kunnianhimoinen kaunotar pystytty brändin sekä suunnitteli ja valmistutti ensimmäisen mallistonsa, joka näki päivänvalon toukokuussa 2014.

Onarissa nivoutuu yhteen Irenen esteettisen universumin ja arvojen palaset: Lähi-Itä meets skandi-cool- estetiikka toteutettuna käsin, lähellä ja eettisistä luonnonmateriaaleista. 

14239836631_2f359e6919_k

Irene käyttää turkiksissaan ja nahkatuotteissaan ainoastaan lihateollisuuden sivutuotetta tai turkisteollisuuden hukkapaloja (esimerkiksi laman aikana konkurssiin menneiden turkisliikkeiden varastoa. Hukkapaloilla tarkoitetaan sekä näitä että esim. vanhojen turkistakkien muodistamisesta aiheutuvaa ylijäämää.). Kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa sekä Kreikassa. Isä on jättänyt omat turkkurin bisneksensä hetkeksi taka-alalle ja työstää malleja vain Onarille. Kreikan päässä puolestaan sukulaisten naapurikylässä ommellaan merkin Stott-nahkareppuja. Merinovillaneuleet ompelee Irenelle omaa merkkiäkin pyörittänyt Jenni Alava.

Irene edustaa minulle yhtä tyylikkäimmistä naisista, jonka olen koskaan tavannut. Irenen tyylitaju on pettämätön ja siksi osasinkin odottaa Onarin tuotteiden olevan jotain, jolla ei todellakaan jäätäisi tekemään nappikauppaa Suomen markkinoille. Silti malliston nähtyäni haukoin henkeäni iho kananlihalla – Onarin markkinat tulevat ehdottomasti olemaan kansainväliset ja povaan brändin tekevän vähintäänkin gTiet jollei Chaneleita. On vain ajan kysymys, kun jokin Irenen luomuksista tullaan näkemään jollain superjulkkiksella, punaisella matolla tai maailman kuuluisimpien muotilehtien sivuilla.

14263398033_9e149f17e0_k14681235304_9df747c00f_k14954469276_2d3265408a_k

Jos itse saisin kotiuttaa jotain merkiltä tulevaksi syksyksi, olisi listallani ehdottomasti tämä harmaa, pörröinen turkiskaulus, kunnon karvahattu tai huppu paukkupakkasiin, valkoinen nahkareppu tavaroille, jotka eivät mahdu ainoaan laukkuuni ja musta, ajaton clutch kaikkiin niihin tilaisuuksiin, joihin ainoa laukkuni on liian nuhjuinen. Aivan ihania kaikki, vai mitä tuumitte?

Mikä on sinun suosikkisi ja mitä mieltä olet ekoturkiksista?

Onarin tuotteita voi tällä hetkellä ostaa mm. merkin omasta verkkokaupasta sekä My O My:n kivijalkamyymälästä.

14243201945_087e31977e_k

Kuvat Onarstudios

/ / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Kaisa sanoo:

    Moikka

    Itse en henkilökohtaisesti turkiksista välitä, mutta ajatus eettisestää ja ekologisestakin turkiksesta on kiinnostava. Hienoa, että tekijä käyttää lihateollisuuden ja turkisteollisuuden ylijäämiä, nerokasta ja todellakin eettistä ja ekologista.

    Noista tuotteista reppu on ehdoton suosikkini. Valkoinen on tyylikäs, mutta suosikki silti turvallinen musta. Hinta on melko kova, mutta jos tuote todellakin tehdään käsityönä kreikassa, niin avot, on sitten varmaankin aika iku kamaa 🙂

    • Hinta on tottakai suht korkea, mutta kyllä itse maksaisin sen hyvillä mielin kun toiminta on näin läpinäkyvää ja eettistä. Heh, parantumattomana koheltajana uhmaisin silti luonnonlakeja ja valitsisin valkoisen repun 😀

  2. Paula Kantis sanoo:

    No olipa kiinnostavaa luettavaa. Eettinen asia kiinnostaa aina ja toivonkin kovasti onnea ja potkua suunnitelmille 🙂 Kauniitakin ovat!!

  3. Kauniita ovat. Irenellä on erinomainen maku. 🙂 Mutta ovatko Onarin tuotteet todella eettisiä? Kierrätysmateriaalia, kyllä, koska ovat teollisuuden ylijäämäpaloista ja vanhasta varastosta tehtyä. Ekologista, koska kierrätettyä ja lähituotantoa. Mutta eettistä, en sanoisi. Käytetyt turkiksethan ovat tarhattujen eläimien turkkeja. Ainoa eettinen turkistuotanto, mitä tiedän, on villiturkikset. Käytän itse aitoja second hand turkkeja, koska feikkiturkit eivät kestävyydellään ja lämmöneristysominaisuuksiltaan ole minua vakuuttaneet. Nekin ovat kierrätettyä ja laadukasta materiaalia (pitkäkestoisia käytössä), eli tavallaan ekologista muotia, mutta eivät eettisiä. Sori kun olen tällainen termipoliisi, mutta näiden kanssa on oltava mun mielestä tarkkana, ettei lukijalle tule väärä kuva tuotteesta.

    • Kiitos kommentistasi Outi. Mielestäni Onarin turkikset ovat eettisiä, vaikka lihantuotanto ja turkistarhaus eivät sitä ole. Näen itse asian samalla tavalla, kuin vaikkapa vanhoista H&M:n vaatteista tuunatun kierrätysmuodin, vaikka ks. brändin vaatteiden tuotanto ei ole eettistä. Mielestäni en ole antanut lukijoille väärää kuvaa tuotteesta, sillä olen kertonut, mistä Onarin turkikset valmistetaan. Kuluttaja voi sitten itse harkita, onko tuote hänelle eettinen vai ei. Olen kanssasi samaa mieltä, että villiturkikset ovat kaikista eettisimpiä.

  4. nyt kyllä särähti ja pahoin. turkikset ei _koskaan_ ole eettisiä. kenenkään ei nykypäivänä tarvitsisi kuolla _vaatteen_ takia. HUH!

    • Niin, Onarin asusteissahan näin ei olekaan. Eläin ei ole kuollut vaatteen tai asusteen takia Onarin toimesta. He eivät käytä MITÄÄN tarhattua. Nähdäkseni esim. konkurssiin menneiden turkisliikkeiden ylijäämävarastoiden uudelleen työstämisessä asusteeksi ei ole mitään epäeettistä kuin ei myöskään lihateollisuuden ylijäämissäkään.

  5. Kristiina sanoo:

    Tämä ei ole ihan yksinkertainen asia. Eihän turkis muutu tarhaamattomaksi, jos se siirretään seuraavalle käyttäjälle? Kyllä se on edelleen tarhattua turkista. Kyse on silloin vain kierrätyksestä. se on tietysti sinänsä hyvä asia. Kyse on raaka-aineen alkuperästä. Tässä alkuperä on eettisesti kyseenalainen lihateollisuus ja turkistarhaus. Kysehän on myös bisneksestä. Jos Onar tekee bisnestä näillä tuotteilla ja menestyy, hän tarvitsee lisää raaka-ainetta. Hän ostaa sen jostain. Jos hän ostaa tarhattua turkista ja tehotuotetun lihan sivutuotteena syntynyttä turkista, hän osaltaan pitää yllä ja edistää näiden bisnestä. Ei Onarin tarvitse itse tappaa näitä eläimiä – joku muu on tehnyt sen heidän puolestaan. He maksavat siitä, että joku on nämä ikävät asiat tehnyt. Ei se poista vastuuta. Eikä se poista sitä tosiseikkaa, että eläin on kuollut. Loppujen lopuksi kyse on siitä, millaisen elämän se eläin on saanut elää ja miten se on tapettu, ja onko se eettistä vai ei.

    Olisi mukavaa uskoa, että tässä olisi jotenkin eettiset tuotteet kyseessä, mutta en ymmärrä, miten näin voisi olla. Olen samaa mieltä Outi Pyyn kanssa, että olisi hyvä olla tarkkana termien kanssa, koska kaikki eivät ajattele asiaa yhtään pidemmälle, ja asiasta syntyy helposti väärä mielikuva. Kierrätys on hyvä asia, samoin hukkapalojen käyttö ehkä ekologista (tosin se osaltaan pitää yllä ko. bisnestä eli ei niin ekologista). Mutta eettistä?

    Jos minä saisin yksityisenä ihmisenä sattumalta käsiini turkishukkapaloja ja tekisin niistä itselleni takin, se olisi mahdollisesti järkevää ja ekologista (mutta ei sen eettisempää kuin muukaan tarhattu turkis). Mutta kun alan ostaa raaka-ainetta ja ryhdyn myymään tuotteita ja saamaan myynnistä voittoa, syntyy kysynnän ja tarjonnan laki. Silloin hyödytän ostoillani jotakuta. Onar voi miettiä, ketä hänen bisneksensä hyödyttää (paitsi häntä itseään). Onko se lihan tehotuotanto ja turkistarhaus?

    Totta kai tämä on parempi vaihtoehto kuin tarhatun turkiksen massatuotantoon perustuva uusi turkisvaate, mutta raja on hiuksenhieno. En itse nimittäisi tätä eettiseksi tai ekologiseksikaan turkikseksi. En pidä tehotuotettua lihaa ekologisena, miten sen sivutuote voisi silloin muutua ekologiseksi? Ekologista olisi lopettaa tehotuotanto ja vähentää lihansyöntiä radikaalisti.

    • Anna J. sanoo:

      Juurikin näin! Ellei hän dyykkaa materiaaleja ilmaiseksi, hän tukee alkuperäistä tuottajaa maksamalla tälle materiaalista, ja näin ollen siis tukee turkis- ja lihateollisuutta.