Askel epämukavuusalueelle on nyt virallisesti otettu: olen poseerannut pakkasessa ilman takkia asukuvaa varten! Oh dear, mihin olen oikein ryhtynyt?
Tämä asukokonaisuus on kuitenkin kiva esitellä, sillä siinä yhdistyy monta lempiasiaa. Huomaatteko ensimmäisenä jotain uutta? Uusi neule! Niitä on jopa kaksin kappalein, mutta esittelyyn pääsi tällä kertaa tämä Sofinah shopista ostamani ranskalaisen Le Mont Saint Michelin alpakkavillaneule. Satuin tekemään lempiputiikkiini täsmäiskun viime viikolla Late Night Shopping -alen aikaan ja neule irtosi huomattavasti normaalia edullisemmin. Olin koko syksyn ihaillut tätä yksilöä Sofinahin ikkunassa, mutta ajattelin sen olevan liian tyttömäinen. Nyt en voi ymmärtää, mistä tämä päähän pinttymä oli peräisin. Olen vetänyt neuleen ylleni joka ikinen päivä sen ostettuani ja on muuten lämmin! Toisen neuleen sain vanhemmilta etukäteisjoululahjaksi, mutta säästetään tuon ihanuuden esittely tuonnemmaksi.
Kellohelmaiset hameet kuuluvat lempiasioihini, erityisesti lyhyessä mitassa. Tämä hame on Ralph Laurenin ja se on peräisin siltä samaiselta Stokkan alen tyhjennyskeikalta, mistä kerroin kesällä. Taisin maksaa hameesta viitisenkymppiä ja se oli varsinainen täsmälöytö, sillä edellinen lempihameeni oli jo hieman nuhjaantunut. Täydellinen malli ei pääse näissä kuvissa aivan oikeuksiinsa.
Takki on muutaman vuoden takainen investointi Samujilta. En ole koskaan omistanut yhtä lämmintä talvitakkia. Olen viettänyt yhden uuden vuoden ulkona hihaton toppi takin alla, enkä palellut lainkaan. Tämmöiset investoinnit kestävät vuosikausia hyvänä, mitä todennäköisimmin äidiltä tyttärelle, jos nyt joskus sattuisin semmoisen maailmaan putkauttamaan. Mustan takin rinnalle on haaveissani Samujilta kaksi muutakin kaunokaista, kuten tämä harmaa pörrötakki sekä syötävän värinen mintunvihreä ihanuus. Ollapa muhkea lompakko, sillä Samujin takit eivät todellakaan ole edullisia, mutta joka ikisen sentin arvoisia kylläkin.
Olen pysynyt koko syksyn ja talven (jos tätä harmautta nyt voi talveksi sanoa) lämpimänä ja Samujin takin lisäksi siitä kuuluu kiitos elämäni ensimmäiselle kunnon villahuiville, jonka ostin Beamista neuleenmetsästysreissulla alkusyksyllä. Yleensä villahuivit ovat myös investointi, mutta tällä FWSS:n kamelinvärisellä kaunokaisella oli hintaa vain vähän reilu satku – villahuiviksi siis edullinen. Huivin myötä minulle aukeni kokonainen uusi maailma syys- ja talvipukeutumiseen, sillä en ollut voinut kuvitellakaan, miten lämmin tämmöinen huivi on. Tuntuu kuin olisin pukeutunut kahteen tuulen pitävään takkiin ja leutoina päivinä voin kulkea huivin ansiosta takki auki.
Mitäpä sanoisin tuosta shopping bagista? Uskotteko, kun kerron, että tässä on ainoa laukku, jonka omistan? Siis todellakin AI-NO-A. Minulla on laukkujen suhteen kummallinen fiksaatio: en halua omistaa montaa laukkua, sillä käytän lähes aina samaa (ja nyt ei ole vaihtoehtojakaan). Tosin, haluaisin omistaa ehkä yhden tai kaksi isoa laukkua, jonkun hieman pienemmän olkalaukun sekä minikokoisen iltakelpoisen yksilön. Olen kuitenkin äärimmäisen nirso laukkujen suhteen. Hyvässä laukussa pitää olla jotain erityistä ja sen täytyy kestää vuosikymmeniä. Koska en vielä tähän päivään mennessä ole investoinut mihinkään unelmien laukkuun, hankin viime talvena berliiniläiseltä Zign-merkiltä tämän shopping bagin silkasta käytännön syystä: sinne mahtuu MacBook. Laukku on todella kestävää ja laadukasta nahkaa ja päivittäisestä käytöstä huolimatta kuin uusi. En osaa tarkkaan sanoa, millaisia unelmieni laukut ovat. Kenties konjakin värinen Samujin Tori? Pikkulaukku Pradalta olisi myös ihana.
Ja sitten pääsemmekin noihin kenkiin, joiden tarina on jokseenkin surkuhupaisa. Tiedoksi kaikille, jotka ikinä harkitsette näiden Acnen Jodhpurien ostamista: kiertäkää ne kaukaa! Nämä kengät ovat aiheuttaneet itselleni paitsi elämäni kamalimmat rakot, myös silkkaa rahan tuhlausta suutarille. Kengät on suunniteltu todella huonosti. Niiden kärki ei nouse tippaakaan ylöspäin, jonka vuoksi kenkä kuluu kärjestään pilalle jatkuvasti. Se paitsi näyttää rumalta, saa myös nahkaviilupohjan viilut irtoamaan toisistaan. Kun kengät olivat jalassani kolmatta kertaa, pohjat kirjaimellisesti irtosivat, kun kärjistä pääsi viilujen väliin kosteutta. Olen kiikuttanut näitä kenkiä suutarille ties kuinka monta kertaa talvessa ja onnekseni Kaivopihalla on universumin paras suutari Aladdin, joka osaa korjata kengät niin, että ne kestävät joten kuten normaalia käyttöä. Kärkien nopeaa kulumista ei paraskaan suutari pysty silti estämään pohjan jäykkyyden ja mallin huonon suunnittelun vuoksi. Olisin aikanaan voinut reklamoida nämä valmistajalle ja saanut varmasti rahani takaisin, mutta kiikutin niitä itsepintaisesti kenkätohtorille. Haavelistallani ovat parit ihanat nilkkurit, mutta kuten laukkujen ja takkienkin kohdalla, ne ovat investointi, joten toistaiseksi jatkan myrskyisää suhdettani Acnen kanssa, kyllä ne sentään hyvältä näyttävät ja ovat tuskaisan alun jälkeen ihan hyvät jalassakin. Kuvissa se näy, mutta kenkien takaosa on mokkaa ja varren ympäri menee solki.
Mitäpä on tämä asu mieleenne? Onko teillä unelmien laukkua tai kenkiä?
Kuvat Cindy Riera
