Olen aina pitänyt ohuita silkkihuiveja ja lautasliinan kokoisia huiveja silkkana turhuutena ja pelkkinä koristeina. Niiden sijasta olen käärinyt kaulani kookkaisiin ja useimmiten paksuihin huiveihin – ja ollut joka ikinen kevät saman ongelman äärellä: miten pukeutua, kun jättikokoinen kashmir- tai villahuivi on aivan liian kuuma ja tunkkainen, mutta ilman huivia ei vielä tarkene. Koskaan ei ole liian myöhäistä huiviherätykselle.
>>Marimekon syysmalliston oranssi Pieni pioni -kuosi sulautuu täydellisesti näihin valoa tulviviin syyspäiviin ja parhaimmassa väriloistossa olevaan ruskaan.
>>
Tänä syksynä väripaletistani löytyy ruostetta, sinappia ja viininpunaista. Pooloneuleet ja leveät lahkeet kiinnostavat ja yksi syksyn must juttu on myös kynsilakka. Unelmien rakentamiselle löytyy puolestaan aivan erityinen kalenteri eräältä uudelta merkiltä.
>>
Olen haaveillut monta vuotta beigestä trenssistä, mutta olen takkien suhteen vähän samanlainen, kuin laukkujen: montaa ei tarvita. Tänä keväänä musta takki sai kuitenkin luovuttaa paikkansa Marimekon uudelle beigelle trenssille.
>>Uusi Marimekko saa sydämeni lyömään nopeammin. Merkki on vihdoin onnistunut luomaan vaatteisiinsa freesin tuulahduksen, jonka ansiosta voin kokea tämän vahvojen naisten rakentaman brändin myös osaksi omaa elämääni.
>>