Postaus sisältää affiliate-linkkejä
Nyt on luvassa kilometrin mittainen postaus, jota olette toivoneet ylivoimaisesti eniten sitten naismuistiin eli ketogeeninen ruokavalio.
Ennen kuin menen itse aiheeseen, niin sanon, että kun nämä ruokavaliohommelit tuntuvat aiheuttavan joillekin (onneksi vain erittäin erittäin harvalle teistä tai tähän blogiin eksyvistä) henkilökohtaisen tarpeen pelastaa minut ja terveyteni ikuiselta kadotukselta tai ottavat verenpaineen päälle niin, että on tarpeen raottaa sanallisen jäteastian kantta, taikka laukaisevat muuten vain väkevän vastareaktion, niin pyydän ystävällisesti kanavoimaan tällaisten reaktioiden synnyttämät kommentit vaikka lenkkipolulle blogini sijaan. Ja sitten vielä disclaimer: en ole ravintoasiantuntija, joten minulla ei ole pätevyyttä neuvoa ketään missään terveyteen liittyvissä asioissa. Eli jos olet kiinnostunut ketogeenisesta ruokavaliosta ja sinulla on joku sairaus tai terveysongelma, niin minulle ei kannata esittää niitä koskien kysymyksiä, vaan jollekin oikealle ammattilaiselle. Minä kerron tässä postauksessa ainoastaan omat kokemukseni ketogeenisesta ruokavaliosta. Jutun lopusta löydät muutaman vinkin oikeasti pätevästä henkilöstä, jolta voit etsiä aiheesta tietoa enemmän.
Suurin osa ihmisistä ryhtyy ketolle tietoisella päätöksellä, mutta minullehan kävi aivan päinvastoin, kuten olenkin muutamassa postauksessa kertonut. Pitkin viime vuotta tuli seurattua keskustelua ketosta ja lueskeltua siitä jonkun verran, mutta niin syvälle oli meikäläiseenkin iskostettu tyydyttyneellä rasvalla ja punaisella lihalla pelottelu, että ajatus ketosta ei tuntunut olevan minun juttuni. Sen sijaan tajusin kyllä, että hiilareiden vähentäminen olisi paikallaan. Tässä yleensä mennään metsään ns. vähähiilihydraattisella ruokavaliolla eli VHH:lla, koska jos jotain vähennetään niin jotainhan täytyy lisätä. Minä olisin entisellä logiikallani lisännyt proteiinin määrää, joka ei ketolla suinkaan mene näin. Keto ei siis ole missään nimessä mikään proteiinidieetti eikä mikään lihadieetti, vaan pääosa energiasta tulee rasvasta (n. 70 %), proteiinin määrä on hyvin kohtuullinen (20 %) ja hiilarien määrä minimaalinen (10 %, max. 20 g).
Palataan hetkeksi minun elämässäni aikaan ennen ketoa, ayurvedaan, koska olen saanut tästä paljon kyselyitä. Ayurvedahan on ollut monta vuotta (ja on edelleen) minulle lähellä sydäntä ja viime vuoden alun söinkin ayurvedisen pitta-ruokavalion mukaan. Olen saanut lukuisia kyselyitä, että mitä ajattelen siitä nyt, joten valaistaan ensin tätä asiaa.
Pitta-ruokavalio auttoi minua moniin ongelmiin, eritoten refluksiin, närästykseen, vatsan toimintaan ja sen herkkyyteen. Se sai oloni aluksi keventyneeksi ja virkeäksi. Pitta-ruokavalion suurin anti oli itselleni se, että olen herkkä happamille ja tulisille ruoka-aineille ja voin paljon paremmin, kun rajoitan niiden käyttöä voimakkaasti – ja noudatan tätä edelleen, vaikka keton ansiosta kroppani ei ole moksiskaan esimerkiksi tulisesta kimchistä nykyisin, kunhan en lapa menemään sitä päivittäin.
Yksi merkittävin muutos minkä tein pittaillessani oli kananmunien pois jättäminen. Olin syönyt munia usean vuoden ajan päivittäin aamiaiseksi. On luonnollista, että jossain vaiheessa tulee ellotus, jos ei ikinä muuta mitään. Minulla sattui olemaan tuo ellotus juuri silloin, kun kävin ayurveda-konsultaatiossa. Pittalle ei suositella munia, joten jätin ne suosituksesta pois, mutta huomautan tässä välissä, että en ollut koskaan kokenut niiden aiheuttavan minulle mitään ongelmia vatsan tai närästyksen kanssa. Jätin ne kuitenkin pois hyvin pitkäksi aikaa ja millä sitten korvasin ne? Hiilareilla. Pudotin siis pois loistavan aminohappojen ja rasvojen lähteen ja otin tilalle hiilaria.
Aluksi kaikki meni hyvin, mutta kesällä 2017 voin todella huonosti, paljon huonommin kuin aikaa ennen ayurvedaa. Olin turvonnut joka puolelta ja aamulla peilistä katsoivat elähtäneet kasvot ja punaiset silmät. Ihoon tuli tavallista enemmän näppyjä. Minulle kasvot ja silmät ovat aina olleet yksi merkittävin terveyteni ja hyvinvointini mittari. Olin kroonisesti väsynyt ja energiatasoni maanraossa. Syytin kaikesta liikaa työmäärää, vaikka todellisuudessa minulla oli täysin kohtuullinen määrä töitä – mutta superväsyneenä sekin on liikaa. Näin ja tunsin etten voi hyvin. Ja nyt siis tähän väliin teen selväksi, että syy ei ollut ayurvedan. Ei pitta-ruokavaliolla käsketä syömään paljon hiilareita. Kyllä ketoilla voi varmasti ayurvedankin mukaisesti ja suositus on joka tapauksessa noudattaa oman kehotyypin ruokavaliota 80 %:sti ja ongelmien tasapainotuttua ei tarvitse olla niinkään tarkka. Eli ei syy ollut ayrvedassa, vaan siinä, että noudatin ulkopuolelta tullutta ohjetta sen sijaan, että olisin kuunnellut kehoani. Kenties hetkellinen munatauko olisi vienyt ellotuksen pois, jonka jälkeen ne olisivat taas maistuneet. Ei kukaan käskenyt syödä lisää hiilareita, vaan tein sen ihan itse. Söin joka aamu kaurapuuroa tai kitcharia. Rasvojen määrä väheni minimiin, joten kroppani kävi ihan täysin glukoosista, mikä aiheutti myös jäätävän koukun jatkuvaan parin kolmen tunnin välein naposteluun, koska verensokeri ei pysynyt tasaisena. Nyt jälkikäteen näen selkeästi mistä väsymykseni ja huono olo oikein johtui: kehossani oli piilevä tulehdus ja se oli taatusti ollut siellä pitkään.
Munat palautin ruokavalioon muistaakseni viime syksyn lopussa, kun luin enemmän juttuja ketosta, mutta liha ja runsas rasva tuntuivat silti vielä asioilta, joihin en joka päivä lähtisi. Mielikuvani ketosta oli suurin piirtein sitä luokkaa, että siinä syödään pekonia, munia ja voita jäätäviä määriä ja kasviksia ei tyyliin lainkaan. Yli 70 % makroista rasvasta tuntui utopistiselta, koska en osannut käsittää mitä se käytännössä tarkottaisi. En ollut tuolloin vielä todella perehtynyt mitä ketoruokavalio ihan oikeasti käsittää ja millaisia vaikutuksia ketoosilla oikein on. Rasvakahvi oli minulle kuitenkin tuttu juttu jo vuosien takaa – siis teoriassa, en ollut sitäkään kokeillut kuin muutaman kerran edesmenneessä Date & Kalessa. Viime syksyn I Love Me -messuilla maistoin sitten Tomi Kokon valmistamaa Five AM Coffeeta ja voin oikeastaan sanoa, että se yksi pieni kahviannos muutti kaiken. Minulle tuli siitä niin hyvä olo, että marssin heti seuraavalla viikolla kauppaan ostamaan rasvakahviainekset ja siitä lähtien olen surauttanut rasvakahvin joka ikinen aamu reissuja lukuunottamatta.
Rasvakahvi johdatti minut pätkäpaaston maailmaan, koska sen ansiosta pystyin jättää aamiaisen syömättä. Aamupalaa ei vaan tehnyt mieli rasvakahvin jälkeen. Rasvasta saa energiaa, mutta se ei nosta verensokeria, kuten hiilarit ja proteiini tekevät. Tämä oli itselleni, entiselle aamupalafanaatikolle, mullistavaa. Oloni oli loistava aamusta lähtien läpi aamupäivän – aina siihen asti, kunnes söin päivän ensimmäisen aterian ja energiatasot romahtivat, vaikka työpäivää olisi vielä ollut jäljellä monta tuntia.
Luin ketosta entistä enemmän ja pudottelin pikkuhiljaa hiilareiden määrää ja lisäsin rasvaa mm. kookosöljyn, gheen ja oliiviöljyn muodossa. Vähensin juureksien määrää, joista en ollut koskaan oikein välittänytkään bataattia lukuun ottamatta. Hedelmille ei tarvinnut varsinaisesti sanoa heippaa, koska en ole ikinä kokenut vetoa hedelmiin aivan satunnaisia hetkiä lukuun ottamatta. Maalaisjärkeni mukaan olin jo supervähillä hiilareilla, mutta en ollut kertaakaan oikeasti laskenut makrojakaumaani saatika kaloreiden määrää. Minulle ajatus jostain laskemisesta on tuntunut aina olevan liian vaikeaa ja fanaattista hommaa.
En muista tarkalleen enää elettiinkö maalis- vai jo huhtikuuta, kun oloni alkoi olemaan aivan jäätävän hyvä. Tuntui kuin joku olisi sytyttänyt valot päälle paitsi aivoihini, myös kehoni kaikkiin soluihin. Puhkuin elinvoimaa ja tunsin itseni pikkulapseksi. Ideoita pulpahteli ja minusta tuntui kuin olisin ollut oloni kanssa ”kuin kotona”. Muistan vieläkin erään sunnuntaipäivän, kun istuin metrossa huristelemassa Vuosaaren uimahalliin ja ajattelin, että ”tämä on aitoa hyvinvointia ja tämän soisi jokaisen ihmisen kokevan.” En edelleenkään miettinyt ketoasioita, mutta seurasin tiiviisti ravintoasiantuntija Yazka Loven päivityksiä aiheesta. Ne olivat informatiivisia, innostavia ja resonoivat minulle ns. täysillä.
Kyselin tuolloin Yazkalta hieman tarkemmin ketosta ja hän sai minut ymmärtämään, että hommassa on todellakin tärkeää aluksi laskea makroja, jotta saa oikeasti käsityksen mistä se oma ravinto todella koostuu. Niinpä jaksoin kokonaisen viikon ajan naputella ruokiani aplikaatioon ja totesin, että hiilareita oli edelleen liikaa ketoon nähden ja proteiini jäi hieman vajaaksi. Aplikaation avulla hienosäädin makroja hieman ja olo oli edelleen loistava. Ajattelin kuitenkin, että ketoosiin ”pääseminen” vaatii jotain niin älyttömiä ponnisteluita, etten minä moiseen ryhtyisi. Aihe kuitenkin kiinnosti enemmän ja enemmän. Yhtenä päivänä kävin sitten hakemassa ketolla olevalta ystävältäni lainaan Elviira Krebberin kirjan Parantava Ketoosi ja hänen kanssaan tuli puheeksi hyvä oloni ja suussani maistuva kynsilakanpoistoaineen maku. Hän totesi minulle, että ne on kuule kehon erittämät ketoaineet, mitkä maistuu juuri tuolta, että sinähän olet ketoosissa. Tieto oli itselleni niin mullistava, että päätin tilata Ketonix-mittarin, jolla mitataan hengityksestä ketoaineet – ja ketoosissahan sitä toden totta oltiin, niin sanotusti vahingossa, koska en ollut missään vaiheessa päättänyt ryhtyä ketolle, vaan kokeilin hieman uudenlaisia juttuja ja seurasin kehoni reaktioita. Missään vaiheessa minulla ei ollut huonoa oloa, päänsärkyä tms. vaan oloni oli koko ajan hyvä.
Kun sitten olen tuosta hetkestä lähtien ollut tietoisesti ketolla, aloin myöhemmin saada sydämentykytyksiä iltaisin, mikä vaikeutti nukahtamistani. Meni jo tovi, kun epäilin, että sopiikohan tämä homma sittenkään minulle. En tietenkään tajunnut kysyä keneltäkään tästä asiasta, mutta onneksi eräässä Facebook-ryhmässä joku muu kärsi samasta vaivasta ja siihen vastaus oli alhaiset elektrolyyttitasot. Nakkasin välittömästi veden sekaan teelusikallisen puhdistamatonta suolaa ja nukuin seuraavana yönä kuin pieni lapsi. Elektrolyyttien tärkeydestä ketolla puhuvat kaikki, mutta en ollut todellakaan tajunnut, että määrä on oikeasti noin huikea. Sille selityksenä on siis se, että ketolla munuaiset poistavat kehosta huomattavasti runsaammin mineraaleja kuin ns. normaalisti, minkä vuoksi niitä täytyy tankata enemmän. Lisäksi ketoosi on muutenkin diureettinen, eli se poistaa kehosta nestettä.
Minulla ei ole mitään hajua paljonko painoin ennen ketoa ja paljonko söin kaloreita. Missään vaiheessa ketolla en ole myöskään rajoittanut kaloreita vaan syön aina niin paljon, että olen kylläinen. Söin pitkään 1800-2000 kaloria päivässä ja kyllä se edelleenkin tuota määrää lähentelee. Eli melko paljon, esimerkiksi kaikki aplikaatiot ehdottavat paljon pienempää määrää, mutta olen aina syönyt niiden yli. Olen kokenut tärkeäksi ja myöskin lukenut, että varsinkin aluksia kalorien kyttääminen johtaa helposti energiavajeeseen. Ja jos tarkoituksena on painonpudotus, se tyssää sitten siihen. Runsaasta kalorimäärästä huolimatta vyötäröltäni on siis lähtenyt senttejä niin jäätävä määrä, että suurin osa vanhoista housuistani putoaa päältä ja ole joutunut myymään vaatteitani (ja itselläni ei tosiaan tavoitteena ollut mikään painonpudotus, vaan saada elinvoima takaisin). Aamuisin peilistä katsovat kirkkaat silmät, joiden valkuainen on oikeasti valkoinen punaisen sijasta eikä kasvojen turvotuksesta ole tietoakaan (jollei minua herätä kello viideltä) ja turvotus sekä pöhötys on kauttaaltaan kadonnut koko kropasta. Lisäksi kasvojen iho ja koko kroppa on kiinteytynyt ja ihon on siloittunut entisestään (nippelitietona muuten pakko kertoa, että ketoosissa kehossa ei muodostu läheskään yhtä paljon vapaita radikaaleja ja se vaikutus näkyy myös ihossa!). Vatsani toimii paremmin kuin ikinä ja kestän nykyään isompia määriä happamia ja jopa tulisia ruokia, vaikka kaksin käsin en voi niitä edelleenkään latoa menemään. En enää tunne sanaa nälkäkiukku ja pystyn paastota pitkiäkin aikoja. Jos ruokaa ei ole saatavilla, en saa enää paniikkia, koska tiedän, että voin paastota, kunhan saan vain vettä, jossa on laadukasta suolaa.
Ennen koin iltaisin hirveää tarvetta napostella jotain. Pidinkin itseäni tunnesyöjänä, mutta en ollut aiheesta niin kiinnostunut, että olisin alkanut suorittaa tästä jotain sisäistä tutkimusta, että mikä tunnepatouma tätä nyt sitten aiheuttaa. Ketolla tuo tarve on kadonnut kokonaan. Aivan kuin tuhka tuuleen. Tajusin, että kyse olikin puhtaasti kemiasta eikä mistään henkisistä ongelmista ja selvittämättömistä lapsuuden traumoista. Kroppani vain huusi glukoosia, mutta ketolla keho käyttää energianlähteenä sen sijaan rasvaa, joten moista reaktiota ei enää tapahdu. En muista milloin olisin viimeksi syönyt karkkia. Tai kunnon voileipää, mihin olin ennen jäätävässä koukussa. En edes haaveile enää moisesta. Keton alussa valmistin jonkun verran ketoherkkuja, kuten ketolettuja ja mantelileipää. Sitten mieliteot niihinkin laantuivat eikä ruoka ja himot ohjaa enää elämääni. On tietenkin luonnollista, että mielitekoja tulee välillä ja viimeksi tällä viikolla olenkin tehnyt mantelileipää ja viime viikolla herkuttelin mascarpone-vaahdolla ja marjoilla. Mutta karkkiin ja voileipiin en ole koskenut, koska ei vaan tee mieli.
Moni kysyy minulta, kuinka kauan aion olla ketolla. En tiedä. En näe tätä minään ”dieettinä”, jolta palataan takaisin johonkin ”normaaliin”. Kyllä tämä tuntuu elämäntavalta. Se ei kuitenkaan tarkoita fanaattisuutta tai ehdottomuutta. En todellakaan tee ruokavaliostani ongelmaa. Olin kesäkuussa Italiassa kahden viikon joogaretriitillä, missä oli vegaaninen ruoka. Lähdin sinne avoimin mielin kokeilemaan miltä homma tuntuu. En olisi uskonut, että se olisi vaikeaa, mutta muutaman päivän jälkeen aloin voida todella huonosti. En tullut ruoasta täyteen vaikka vatsani turposi kuin ilmapallo ja maha alkoi mennä sekaisin. Mutta en tehnyt siitä ongelmaa tai numeroa missään vaiheessa – se oli vain kaksi viikkoa elämästäni ja tiesin, että tilanne korjaantuu taas kotona. Jos olen reissussa, valitsen ketoa sen verran kuin mahdollista ja lopussa joustan. Ja tottakai tilaa on myös ns. normiherkuille. Kyllä Sisiliassa tuli syötyä pizzaa, risottoa ja jäätelöä. Ja Ruotsin joogaretriitillä näkkileipää (josta tosin sain välittömästi näkkileipäkrapulanaaman). Ja kummilasteni synttäreillä täytekakkua. Minusta on todella tärkeää olla olematta ruokaniuho, jollei ole jokin oikea allergia tai sairaus. Omassa arjessa valintoja on helppo tehdä, mutta on ihan tervettä olla joustonvaraa ja elää olosuhteiden mukaan. Aluksi ketolla on kuitenkin tärkeää olla tiukempi, jotta homma alkaa toimia. Ja sen olen huomannut myöskin, että jokaisen reissun jälkeen mieliteot ovat jääneet orastavasti päälle, kyllä se glukoosi vaan on niin salakavalasti koukuttavaa kamaa, mutta ketosta on ehtinyt tulla jo elämäntapa, joten on helppoa palata takaisin siihen.
Mitä sitten oikein syön? Mahdollisimman puhdasta luomuruokaa, joka on mahdollisuuksien mukaan lähellä tuotettua ja eettistä. Esimerkiksi tehotuotettu liha ei tule kysymykseenkään kotioloissa. Ostan aina vähintäänkin luomulihaa, mutta suosin ihan ensisijaisesti riistaa ja lähellä tuotettua ruoholla ruokittua luomulihaa. Odotankin jo, että pääsen tilaamaan metsästävältä naapuriltani talveksi riistaa. Lisäksi kuulun ruokaryhmään, jonka kautta ostan eräältä lähitilalta ruoholla ruokittua highlanderin lihaa. Munat ostan aina luomuna ja mielellään niistäkin selvitän tarkemmin kanojen elinoloja, jos mahdollista. Kalassa suosin villikalaa tai luomua, mutta kala on itselleni ehkä se, joka herättää eniten kysymyksiä, että mikä olisi parasta ja puhtainta myrkyistä. Maitotuotteita käytän erittäin vähän. En tarvitse niitä mihinkään, mutta ihan maun vuoksi syön jonkun verran buffala-mozzarellaa ja joskus fetaa tai kovia juustoja, mielellään vuohenmaidosta. Mascarpone-juustosta saa puolestaan täydellisen jälkkärin. Päivittäin käytän gheetä, kirnuvoita, kookosöljyä ja oliiviöljyä. Avokadojen määrää olen hieman vähentänyt, koska olen miettinyt niiden viljelystä johtuvaa vesikatoa. Toisaalta, en käytä mitään hedelmiä enkä mitään viljatuotteita, en siis myöskään gluteenittomia, enkä palkokasveja. Maan alla kasvavia kasviksia en syö lainkaan retiisejä lukuun ottamatta, maan päällisiä senkin edestä: mm. erilaisia kaaleja (parsakaali, lehtikaali, keräkaali, punakaali) päivittäin, parsakaalin ituja, selleriä, fenkolia, salaatteja, runsaasti tuoreita yrttejä ja jonkun verran tomaatteja, kun on niiden kausi. Pähkinöistä syön joskus macadamiapähkinöitä, siemenistä pinjansiemeniä. Mustikoita olen alkanut syömään pitkän tauon jälkeen (smoothieissa ne pistivät vatsani mullin mallin), yleensä pienen kupillisen sellaisenaan iltaisin tai päälle mascarponesta, luomukermasta tai kookoskermasta tehtyä vaahtoa sekä vanilja- ja raakalakritsijauhetta. Tämä mustikkahomma oli jännä, alkoi vain tuntua siltä, että nyt tarvitsee mustikoita. Ja sitten innostuin karpaloista ja puolukoistakin, pieniä määriä pannulle juuri ennen ruoan kippaamista lautaselle. Ennen melko pienetkin määrät tuntuivat liian happamalta.
Syön nykyisin harvemmin kuin ennen, se tulikin jo mainittua, koska ketoosissa tosiaankin verensokeri pysyy tasaisena kun keho käyttää polttoaineena rasvaa. Proteiinikin muuttuu kropassa sokeriksi, jonka vuoksi sitä ei suinkaan ahmita ketolla, mutta on tärkeää tiedostaa oma tarpeensa ja syödä sen mukaan (0,8-1,5 g per lihaskilo, eli ei painokilo). Rasvakahvin lisäksi syön kerran tai kaksi päivässä. On usein päiviä, jolloin kroppa ei tarvitse kuin yhden ison aterian. Joskus puolestaan syön kevyen lounaan, jossa on kaksi löysää kananmunaa ja esimerkiksi avokado sekä parsakaalin ituja ja jotain muuta vihreää. Ja sitten illemmalla syön isomman aterian, esimerkiksi paistan voissa lihaa ja syön sen parsakaalin tai sienen, salaatin, pinaatin ja sellerin kanssa ja lorotan joukkoon reilusti oliiviöljyä. Hiilarit tulevat näistä jo täyteen, mutta juon myös muutaman kerran viikossa lasin kombuchaa ja kesällä tuli juotua kookosvettä. Raakasuklaata syön jonkun verran. Joskus saattaa iskeä suolaisen mässyn himo. Ennen olisin tilannut pizzaa. Nyt nappaan pari siivua salamiin käärittyä juustopalaa niin se on siinä! Ja olo pysyy hyvänä, toisin kuin pizzaövereiden jälkeen. Ketolla syöminen ei ole oikeasti vaikeaa, vaan todella helppoa ja luonnollista.
Keto on herättänyt miettimään myös sellaisia asioita, että jos syö lihaa, olisi tärkeää opetella syömään eläimen kaikki osat, myös sisäelimiä. Tämä on ollut itselleni aina vierasta lapsuuden maksapihvirakkautta lukuun ottamatta, mutta toivoisin, että pystyisin opettelemaan tähän. Sisäelimet ovat ensinnäkin terveellisiä, mutta on myös ekologista hyödyntää eläin kokonaan. Lisäksi minulla on to do -listalla valmistaa itse luulientä, joka ei ole vaikeaa, mutta aikaavievää kylläkin. Luuliemi on loistava elektrolyyttien ja kollageenin lähde.
Ravintolisistä käytän päivittäin Enzymedican Lypo Gold -entsyymejä (tärkeää, että kroppa pilkkoo rasvat kunnolla), Puhdistamon suolahappoa, kalanmaksaöljyä (nyt menossa testiin Nordic Naturals Arctic Cod Liver Oil, kertokaa ihmeessä jos teillä on hyviä suosituksia laadukkaista kalanMAKSAöljyistä), Puhdistamon Tripla Magnesiumia (tai vaihtoehtoisesti ostan erikseen magnesiummalaattia ja -glysinaattia), nestemäistä silicaa (kuurina), Puhdistamon Sport-kollageenia ja Biomedin luulientä (luuliemen sekoitan kuumaan veteen ja maustan Herbamarella sekä kurkumalla). Lisäksi käytän päivittäin Neal’s Yard Remediesin viherjauhetta ja nyt olen testaillut hieman lääkinnällisiä sieniä ihan vain mielenkiinnon vuoksi, tällä hetkellä käytössä on reishi eli lakkakääpä, jota sekoitan aamuisin rasvakahviin ja kurkumalatteen tai raakakaakaojuomaan (mitä juon joskus iltaisin). Kurkuma on muutenkin käytössä lähes päivittäin, josta sekoitan aamujuoman edelleen veden, omenasiiderietikan, sitruunan, neilikan, kanelin, mustapippurin ja oliiviöljyn kanssa. Olen tosi kiinnostunut erilaisista ärtsynkin makuisista terveysjuomista joko shottina (jolloin ne saa maistua miltä vaan) tai mantelimaitoon tehtynä päiväkahvin korvikkeena.
Aamulla kuitenkin ihan ensimmäinen asia mitä teen, on aamuvesi. Siihen tulee huoneenlämpöistä suodatettua vettä (muutenkin vesi on tärkeää aina juoda huoneenlämpöisenä), suolaa, joskus sitruunaa ja hieman viininkiveä (jossa on reippaasti kaliumia). Tovin päästä juon toisen setin vettä, johon sekoitan amlaa, missä on puolestaan runsaasti C-vitamiinia.
Tämä postaus ei lopu varmaan ikinä, mutta se pitää vielä sanoa, että keto on ensimmäinen ”erikoisruokavalio” ikinä, kun minun ei ole tarvinnut miettiä, että mitäköhän tässä voi syödä. Kaikki tuntuu täysin luonnolliselta. Lisäksi en ole potenut kertaakaan nälkää, vaan syömisen jälkeen on aina kylläinen olo. Ennen kaikkea on sellainen olo, että ruoka on herkullista ja tyydyttävää eikä siitä jää mitään himoa tai jonkun asian tarvetta päälle. Ja kaiken lisäksi se saa voimaan minut hyvin – näin todella kuuluisi olla.
Saan ketosta energiaa, jaksan urheilla loistavasti, kestävyyttä on hyvin, pää toimii kirkkaasti, nukun kuin tukki ja olen kivempi ihminen, koska minua ei väsytä tai vituta. Iso juttu on myös se, että siinä missä ennen kärsin yli kaksi viikkoa ennen kuukautisia todella kipeistä rinnoista ja kuukautiset olivat runsaat ja melko kivuliaat, nykyisin kuukautiset alkavat täysin yhtäkkiä varoittamatta lainkaan ennakoon (ja ne ovat säännölliset). Kipuja ei ole lainkaan ja vuotokin on jossain niukan ja normaalin välimaastossa. Mutta melko voimakkaasti reaktio kehosta tulee, jos ketolta humpsahtaa pois: kesäkuun vegaanijoogaretriitin jälkeen menkkani olivat jäätävät kivuliaat ja runsaat.
Itse en olisi osannut tälle tielle lähteä, joten kiitos kuuluu näille huikeille tyypeille, joilta löytyy aiheesta paljon lisätietoa ja annettavaa: Yazka Love, jolla on vastaanotto Astris Lääkärikeskuksessa (eri toten Yazka!!), Sami Sundvik, Olli Sovijärvi, Tomi Kokko, Anni Sirviö (Annilla on Ketokickstart-niminen valmennus) ja Antti Heikkilä. Ja vinkattakoon, että Antti Heikkilältä on juuri ilmestynyt kirja Lääkkeetön elämä, jossa on oleelliset asiat ketosta, sekä loistavia arjen ruokareseptejä. Ketosta löytyy kyllä niin paljon tietoa ja tutkimuksia kuin jaksaa kaivaa, mutta näiden tyyppien hommeleita ja linkkaamia juttuja seuraamalla pääsee jo erittäin pitkälle.
Tässä oli kai kaikki tällä erää, mitä aiheesta on sanottavana. Onnittelut, jos jaksoit lukea tähän saakka. Minulta on pyydetty myös paljon reseptejä ketoruokavaliosta ja jaankin Instastooreissani välillä inspiraatiota kokkailuun. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa koota reseptejä yhteen, mutta vielä siihen ei ole ollut aikaa.
Keto on levinnyt viime kuukausien aikana myös ystäväpiirissäni ja oman postauksensa aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Muslan Kirsikka. Lisäksi suosittelen lukemaan Hannamari Rahkosen kirjoituksen raudanpuuteanemiasta sekä ketogeenisestä ruokavaliosta. Hannamari on parantunut lukuisista terveysongelmista keton avulla. Parasta oli kuitenkin se, kun sain puhelimeeni yhtenä päivänä tekstiviestin äidiltä (en ollut siis kertaakaan edes vihjannut vanhemmilleni ketosta): ”Voisitko lähettää meille sähköpostiin ketoosiruokavalioreseptejä?” Mikäpä voisi tehdä onnellisemmaksi kuin se, että maailman rakkaimmat tyypit haluavat parantaa omaa terveyttä ja hyvinvointia?
Olisi ollut tosi ihanaa kuvittaa tämä juttu herkullisilla ruokakuvilla, mutta en koskaan jaksa kuvata ruokiani tai ainakaan stailata niitä mitenkään hienosti (siksi suttuiset Instastoorit on niille hyvä paikka), tai jollain superurheilullisilla hyvinvointikuvilla, mutta ei mulla ole sellaisiakaan. Siksi tässä kilometrin mittaisessa postauksessa on nyt vain kännykkäräpsyt minun ja Kirsikan kokkailuista, mitä syötiin kesällä Kirsikan mökillä Suomen Sisiliassa eli Kemiönsaaressa, ja niitäkin löytyi kokonaiset kolme kappaletta. Tärkeämpää oli vain nyt saada tämä juttu ulos, koska vihdoin ja viimein minulla oli aikaa keskittyä tämän kirjoittamiseen.
Vastaan tosi mielelläni semmoisiin kysymyksiin, jotka koskevat lautaseni sisältöä, oloani tai kokemuksiani, mutta pliis kysykää ne terveyteen liittyvät kysymykset ammattilaiselta!
