Mainitsinko taannoin, että mielenkiintoisia keittokirjoja on tänä vuonna ilmestynyt semmoisella tahdilla, ettei ehdi edellistäkään selata kunnolla, kun jo pukkaa uutta?
Alex Nieminen ja Riikka Sukula asettivat kuitenkin uunituoreella Vege!-kirjallaan riman niin korkealle, että tässä keittiössä sen paikka tulee olemaan miltei mahdottomuus syrjäyttää. Olen nimittäin jo pitkään kaivannut tuhtia kasviskeittokirjaa. Semmoista, jossa on oikeasti pelkkiä vegeohjeita, jotta ei aina tarvitse olla modifioimassa lihavaihtoehtoja vain huomatakseen lopulta luoneensa koko reseptin uudelleen.
Ystäväni sai kirjajulkkareissa Vegestä oman kappaleen, josta en nopealla ensisilmäyksellä selatessani oikein syttynyt ja kuvatkin näyttivät jotenkin liian tavallisilta. Mikä hätähousu olinkaan! Viikkoa myöhemmin selasin ystäväni kirjaa uudelleen – pitkään ja hartaudella. Ensinnäkin: tajusin rakastavani kirjan kuvia aivan suunnattoman paljon. Olenhan aina haaveillut kesästä Italian maaseudulla, missä saisin kattaa tuoreista raaka-aineista herkkuja notkuvan pöydän sitruunapuun alle ja syödä hitaasti nautiskellen auringonlaskuun saakka. Kirja on kuvattu osaksi Italiassa, juuri sellaisissa maisemissa, kuin unelmani. Toisekseen: vatsassani alkoi kurnia reseptejä lukiessani. Kirjan ohjeet eivät edusta alusta loppuun saakka juuri sitä ruokaa, jolla voin arjessa parhaiten, vaan reseptit ovat pikemminkin itselleni sielunruokaa: tuoreista raaka-aineista valmistettuja, konstailemattomia ja vatsan täyttäviä ohjeita kotikeittiöön. Sellaisia, joihin kuka tahansa lihansyöjäkin rakastuisi. Yhdessäkään reseptissä ei ole käytettyä tofua, soijavalmisteita tai muitakaan prosessoituja omituisuuksia, vaan raaka-aineet ovat puhtaita ja tavallisia.
Inspiroiduin kirjasta niin valtavasti, että tilasin siitä heti seuraavana päivänä arvostelukappaleen itselleni. Ja seuraavana päivänä valmistin falafeleja. Ne eivät ehtineet kuvaan asti, sillä olivat liian hyviä. Instagramiini nuo herkulliset nököset sentään pääsivät.
Tänään valmistin sunnuntaisielunruokaa: kanttarelli-tomaatti-chilipastaa, kermalla. Tämän bloggauksen kirjoitettuani aion käpertyä torkkupeiton alle vahtaamaan Netflixiä tyytyväisyydestä hyristen. Kirjan resepteillä tekee kenet tahansa onnelliseksi ja aion varmasti kokata sen kannesta kanteen, koemaistajina saa toimia joukko ystäviäni tai kuka ikinä ovikelloa sitten sattuukin soittamaan.
Vege on täydellinen kasviskeittokirja, jollaiselle on ollut tilausta jo pitkään. Toivottavasti teos löytää tiensä mahdollisimman monen suomalaisen (myös lihansyöjän) keittiöön.
Joko te olette tutustuneet Vegeen?
Kuvat Katja Kokko
