Media on tursunnut jo pitkään vinkkejä täydelliseen hyvinvointiin, downshiftaamiseen, unelmien toteuttamiseen, täydellisiin ruokavalioihin, detox-kuureihin, täydelliseen ihoon, kauneuteen ja luonnonkosmetiikkaan. Inspiraatiota piisaa aivan ähkyksi asti.
Olen vuosien varrella käynyt melko ääripäässä ruokavalioasioiden suhteen ja kaikenlaista detoxia on tullut tehtyä ja superfoodhoneymoonit elettyä. Kaikki on ollut valtavan antoisaa, varsinkaan kun homma ei ole koskaan ollut ehdottoman tiukkapipoista rajojen asettamista eikä tavoitteena ole ollut täydellisyyden saavuttaminen missään, vaikka suorittamisen puolella on käyty kerran jos toisenkin. Raakaruoka-aika on itselläni ollut todellista makumaailmojen kirjoa, aistien avaamista, makustelua, fiilistelyä, herkuttelua, nautintoa, hyvää oloa ja joskus huonoakin oloa – tasapainon hakemista.
Ääripäästä olen matkannut jonkinlaiseen fuusioitumiseen kaikenlaisen kokkaamisen ja ruoan kanssa. Tänä kesänä tuli syötyä pitkäsä aikaa sipsiä, majoneesia ja juotua ehtaa Coca-Colaa, lasipullosta tietty (sehän on olennainen osa koko juttua). Hyvällä fiiliksellä ja nautinnolla kaikki, ilman tunnontuskia tai sen ihmeellisempiä kelailuja. Se mihin itse olen päätynyt erilaisissa ruokamaailmoissa fiilisteltyäni on helppous, vaivattomuus, nautinto ja hyvä olo.
Minulta saatetaan edelleen kysyä ruokavalion suhteen vinkkejä vaikken ole aiheesta ainakaan pariin vuoteen kirjoittanut muutamia reseptejä lukuunottamatta enkä ole koskaan mikään terveysruokavaliolähettiläs ollutkaan. Jonkinlaisia vinkkejä toki annan, mikäli tunnistan konkreettisesti jotain sellaista, josta voisi olla hyötyä, mutta useimmiten mieleni tekee vain sanoa, että syö mitä huvittaa, mitä mieli tekee ja mistä tulee hyvä olo. Siinä ruokafilosofiani pähkinänkuoressa.
Tätä kuitenkin seuraa yleensä liuta kysymyksiä: ”syötkö sitä tai tätä superfoodia, ravintolisää, kuinka paljon proteiinia ja mistä lähteestä, entäs mitä vitamiineja ja hivenaineita?” Tuen terveyttäni joillakin vitamiineilla ja hivenaineilla, mutta kysymykset tuntuvat silti jotenkin yllättäviltä. En välttämättä edes äkkiseltään muista mitä purkkeja kaapistani löytyy ja huomasin juuri, etten ollut muistanut ostaa yli puoleen vuoteen D-vitamiinia. Vatsan hyvinvointia tukevia probiootteja päätin puolestaan olla ostamatta niin kauan, kun vietin kesällä aktiivista leivästä ja pastasta nauttimis- kautta.
Olen törmännyt moniin ihmisiin, jotka hifistelevät milloin minkäkin ruokavalion kanssa, laskevat kuinka monta prosenttia ruoasta on raakaa ja kuinka paljon kypsää, käyvät erilaisilla vaihtoehtoistohtoreilla hakemassa vinkkejä superterveeseen kehoon ja ovat sitten hämmentyneitä, kun yksi lykkää käteen viisi purkkia yrttipillereitä ja yksi sanoo maksan olevan ylikuormittunut, joka puolestaan aiheuttaa uuden stressin aiheen – mitä tässä nyt pitäisi syödä tai olla syömättä sen puhdistamiseksi?
En voi olla miettimättä kuinka pitkälle superterveyden tavoittelu mahtaa mennä ja kenellä homma todella toimii ja kuinka monen kohdalla se kääntyy itseään vastaan? Ei ole mielestäni keholle hyväksi tai luonnollista lusikoida joka aamu viidestä eri superfoodjauhepussista ja intialaisesta lääkeyrtistä aamusmoothien ainekset, kun siihen riittäisi vaikka vain banaani, mustikat ja persilja. Tai mikä nyt hyvältä tuntuu ja maistuu. Superfoodit tuovat kyllä lisähöystettä terveelliseen ruokavalioon, mutta en lainkaan ihmettele, jos superterveenä itseään pitävän maksa on myös ylikuormituksella, mikäli kehonsa lataa niitä täyteen, näin ainakin kuvittelisin. Samoin vallitseva trendi gluteenittoman ruoan suhteen tuntuu joskus hassulta – monet viljojen korvikkeet sisältävät paljon ns. antiravinteita, joten mennäänkö gluteenin välttelyn kanssa ojasta allikkoon?
Kannatan itse melkein asiassa kuin asiassa yksinkertaisuutta, keveyttä ja vaivattomuutta. Hifistellä voi, mutta luonnollisesti, ei omaa energiaa tuhlaten vaan sitä lisäten. Se mitä aamusmoothista ja lautaselta löytyy ei pitäisi aiheuttaa minkäänlaista päänvaivaa. Tietenkin ravintoneuvonnasta on arvokasta apua, jos syöminen on ollut vuosia aivan retuperällä eikä ole käsitystä millaisilla muutoksilla hyvää oloa ja terveyttä voisi lähteä tukemaan. Mutta tieto useimmiten lisää tuskaa, siksi olisi tarpeellista muistaa tasapaino ja kohtuus ja antaa itselleen aikaa opetella kuuntelemaan kehoaan sekä siinä tapahtuvia muutoksia pikkuhiljaa.
Sain itsekin pari viikkoa sitten niin voimakkaan yliherkkyysreaktion B-monivitamiinivalmisteesta, että koko kehoani pisteli ja kuumotti, se nousi täyteen punaisia laikkuja, lopulta tasapainokin horjui ja jouduin halailemaan vessanpönttöä. Sain lopulta tietää ns. flush-reaktion olevan melko yleistä B3-vitamiinin kohdalla, mutta en voinut olla miettimättä onko minun edes tarpeellista syödä kyseistä vitamiinia purkista.
Sama ajattelu pätee yhtälailla täydellisen ihon tavoitteluun. On melkeinpä hyödytöntä etsiä jatkuvasti uusia ja entistä parempia ihonhoitotuotteita vaikkapa aknen parantamiseen, jos ihon kunnosta stressaa tai siitä on tullut arkielämässä hyvin suuressa roolissa oleva ajatus. Varsinkin ihostamme heijastuvat kehon sisäiset ja henkiset asiat, joten maailman tehokkainkaan hedelmähappokuorinta ja puhdistava seerumi eivät pysty ihmeisiin, jollei omasta itsestä huolehtiminen ole kokonaisvaltaista.
Luonnonkosmetiikka toki vähentää synteettisten kemikaalien kuormaa, mutta ei kannata unohtaa, että luonnonkosmetiikkakin on kemikaaleja. Yhtälailla kuin keho voi kuormittua liiallisesta superfoodien syömisestä, voi se kuormittua myös luonnonkosmetiikastakin. Iholle onkin hyvästä tarjoilla säännöllisesti happea ja antaa sen olla ilman voiteita ja seerumeita vaikkapa kerran viikossakin. Ihonhoitorituaalien tarkastelu ja ihon kuuntelu on muutoinkin hyvästä, sillä ihomme tarpeet eivät ole samanlaiset päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Todellinen kauneus ja henkinen hyvinvointi lähtevät paljon syvemmältä kuin täydellisen peilikaapin sisällöstä tai täydellisestä ruokavaliosta ja treenistä. Mielestäni ne toimivat optimaalisesti vasta silloin, kun kosteusvoiteen sivelyyn iholle sisältyy iloa, itsensä hellimistä, arvostamista ja hyväksymistä yrittämisen ja epätoivon sijaan (ja kuinka vaikeaa onkaan myöntää itselleen, että yrittää liikaa). Samoin maailman mehevin korvapuustikin kaunistaa myös ihoa, kun jokainen haukku sisältää puhdasta nautintoa, läsnäoloa ja kiitollisuutta kanelin ja voin täydellisestä liitosta. Ja irtipäästämisen riemun ja mukavuuden voi saavuttaa, kun jooga-asanaan ei yritä vääntäytyä pakolla tai pinnistellä venytystä pidemmälle takareidet soiden.
Minulle luonnonkosmetiikka, kauneudenhoito ja raaka-aineet ovat toki ammatti ja intohimo, mutta tuntuu silti tärkeältä muistuttaa, että kaikista tärkeintä on itsensä hyväksyminen, arvostaminen ja kauneuden löytäminen omasta sisimmästä, sillä siellä sen lähde on meillä kaikilla, eikä elämässä pitäisi mielestäni minkään olla tärkeämpää kuin löytää kosketus siihen. Silloin pakottava tarvitseminen, täydellisen ihon tai täydellisen terveyden saavuttaminen ja kaikenlainen uuvuttava yrittäminen jäävät taka-alalle ja muuttuvat toissijaisiksi asioiksi.
Ylenpalttisuutta löytyy myös henkisen hyvinvoinnin tavoittelusta. Self-help -kirjallisuuden, -kurssien ja -retriittien tarjonta on todella laaja ja kirjava. Kirjallisuus on parhaimmillaan inspiroivaa, herättelevää ja antoisaa. Mutta toisaalta kursseja ja kirjallisuuttakin voi ahmia pysähtymättä aidosti kohtaamaan itseään ja lopulta kaikesta voi seurata turhautumista ja vertailua samojen haasteiden ja huolien pysyessä elämässä vankkumattomana samalla, kun ystävien elämä on puolestaan täynnä ihania muutoksia, rohkeita päätöksiä ja uskomattomien unelmien toteutumista.
Rakastan blogini kirjoittamista ja olen joka kerta yhtä aikaa pöllämystynyt ja vilpittömän iloinen, kun tapaan jonkun lukijani, jolle olen voinut jakaa inspiraatiota kirjoituksillani. En voi silti olla miettimättä, että toivottavasti en aiheuta kenellekään tyytymättömyyden tunnetta ja täydellisyyden tavoittelua liittyipä se sitten ihonhoitoon, ravintoon, hyvinvointiin tai laajempaan elämänmuutokseen. Elämä on jotenkin niin järjettömän paradoksaalista. Kaikki on hyvin ja täydellistä juuri tämmöisenä, mutta sen ymmärtäminen ja rauhan saavuttaminen tuntuvat olevan valtavan pitkän matkan päässä.
Mitäs te tuumitte aiheesta?
Hämmentävää sunnuntaita, minä lähden ostamaan Roobertin Herkusta pussillisen irtokarkkia ja Stokkan Herkusta laatikollisen vihanneksia ensi viikon superterveysmehu-, smoothie- ja keittoviikkoa varten!
Joogakuvat Dorit Salutskij
