Olimme juuri lomalla lomalta Gilin saarilla (juttua tulossa myöhemmin). En voi edes kuvitella, kuinka zeniksi olisin muuttunut, jos olisimme viettäneet puolitoista kuukautta pienellä saarella turkoosin meren äärellä Ubudin sijasta. Meri on juttuni ja vesi elementtini, siitä ei pääse mihinkään. Koska Ubud ei ole mikään rantakohde, täytyy biitsille lähteä ihan asioikseen. Valkoiset hiekkarannat ovat täällä harvassa, mutta kyllä paratiisirantojakin löytyy, kun tietää mistä etsiä.
Yksi näistä paratiiseista löytyy puolentoista tunnin ajomatkan päässä Ubudista, Candidasassa. Pienellä biitsillä on vaaleaa hiekkaa, kristallinkirkas turkoosi vesi ja täydellisen lempeät aallot matalassa vedessä kellumiseen. Biitsillä on kolme nimeä: Virgin Beach, Pasir Putih ja White Sand Beach. Rannalla on muutama kotikutoinen ravintola ja aurinkotuoleja, mutta se on säilynyt ihanan rauhallisena ja pieni koko onneksi estää kasvamisen turistirysäksi syrjäisen sijaintinsa lisäksi.
En koskaan kyllästy turkoosin veden ja valkoisen hiekan muodostamaan väripalettiin. Voisin tuijottaa ja valokuvata sitä loputtomiin, sillä se ei näytä koskaan samanlaiselta. Uskomattomia taideteoksia luonto meille muodostaa. Meri hoitaa ihmistä jokaisella tasolla. Pyyhkii pois stressin hellästi ja lempeästi, antaa etäisyyttä omiin ajatuksiin, uudistaa ja kirkastaa mieltä. Samanlainen vaikutus on metsällä ja luonnolla ylipäätään. Minulle meri on se rakkain.
Toivottavasti te olette saaneet nauttia auringosta, merestä tai järvestä ja suomalaisen luonnon rauhasta!
Kuvat Katja Kokko
