Olen haaveillut syömälomasta Italiassa ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Unelmissani olen kuvitellut syömiselämyksen vähintään yhtä orgastiseksi, kuin Tilda Swintonin tähdittämässä italialaisessa elokuvassa I Am Love. Tähän mennessä kuvitelmani ovat osoittautuneet ehkä vieläkin paremmaksi.
Tänään söin lounaalla alkuruuaksi mustekalasalaattia. En tiennyt, että mustekala voi olla suussasulavan mureaa. Pääruuaksi söin spagettia, jossa oli anjoviksia, kapriksia, oliiveja, tuoretta tomaattia ja korppujauhoja. En varmaan koskaan tilaisi Suomessa mitään, missä on anjoviksia. Jälkiruoka meinasi viedä tajun. Tiramisu oli niin pyhä kokemus, etten taida tästä lähtien uskaltaa syödä sitä missään muualla, kuin Italiassa.
Vaapuimme mahat täynnä onnellisina pitkin Taorminan kapeita katuja ja kiertelimme kauppoja. Äiti osti hameen ja kauniin pullon oliiviöljylle. Minä sovitin maailman kauneimpia sandaaleja, mutta ne jäivät vielä kauppaan huutelemaan perääni. Laskeuduimme kaapelihissillä alas vuoren rinteeltä ja kävelimme Isola Bellan rantaan. Se on pieni saari, jonne voi kävellä hiekkasärkkää pitkin. Vesi on kristallinkirkasta ja saaren lähistöllä on hyvät snorklausmahdollisuudet.
Päivän päätteeksi siemailimme cherrytilkat hotellin terassilla. Huomenna lähdemme jo aamutuimaan Etnalle. Viime viikolla hehkuvaa laavaa oli valunut sen rinteitä pitkin, mutta tällä hetkellä vuori taitaa olla ihan hiljainen. Ehkä se saattaa vähän tupsauttaa savua ilmoille.
Hyvää yötä, Sisilia hiljenee.
Kuvat Katja Kokko
