Lukiessani vastauksia kesäarvontaan sain yllättyä, kuinka moni teistä toivoi uintijuttuja blogiin. Kiva kuulla, että haluatte lukea aiheesta, sillä olen niin innoissani uudesta harrastuksestani, että kirjoitan siitä mielelläni.
Tämän viikon treenit pidimme Stadikalla, joka olikin minulle ensimmäinen kerta elämässäni siellä! Soitettuaan kaksitoista puhelua opettajani Laura sai vihdoin luvan kuvata treenejäni, joten sain teille hieman muutakin kuvamateriaalia, kuin pelkkiä uikkareita ja välineitä. Instagramistani löytyy myös pari videopätkää.
Olen rakastanut vettä niin kauan, kuin muistan jotain olemassa olostani. Isovanhempani asuvat saaressa, jossa vietin kaikki lapsuuteni kesät. Pikkutyttönä minua oli vaikea saada vedestä pois. Kun ala-asteella harjoiteltiin uimaan, minun ei tarvinnut kuin nähdä miten rintauinti tapahtuu, kun jo liu’uin menemään muina sammakkoina. Vapaauintia en sen sijaan koskaan oppinut, jonka vuoksi uintikisoissa minua ei edes harkittu viestijoukkueeseen.
Viime jouluna hurahdin uimiseen uudelleen siinä samassa uimahallissa, jossa olin pikkutyttönä opetellut uimaan. Hurahdus jatkui Mäkelänrinteellä. Aloin uimaan pitkiä matkoja rintauintia. Melko nopeasti toisia uimareita katsellessa minulle heräsi kuitenkin halu oppia lisää. Hioa rintauintitekniikka oikeaksi, mutta ennen kaikkea opetella vihdoin uimaan vapaauintia, jota olin koko elämäni aikana uinut alle sata metriä. Kirjoitin Googleen hakusanaksi sanat yksityinen uimaopetus helsinki ja löysin FitPitin ja Laura Mannisen. Lauran tausta vaikutti erittäin pätevältä ja naputtelin kyselyn tunneista menemään saman tien. Ekat uintitreenit sovittiin helmikuun viimeiselle viikolle.
Nyt harmittaa ettei ekoista treeneistäni ole videomateriaalia. Vaikka takana on vasta vajaat kolme kuukautta, on kehitys ollut huima, vaikka mistään täydellisyydestä ei todellakaan voida puhua. Aluksi en meinannut jaksaa edes 25 metriä vapaauintia ja kaikki keskittyminen meni hengittämiseen. Kehonhallinta vedessä on täysin eri asia, kuin maan päällä. Tavanomaisin ilmeeni Lauraa kuunnellessa onkin monttu auki ja silmät pyöreänä, kun koitan sisäistää hänen ohjeitaan. Vaikka jotain tajuaisi teoriassa, sen vieminen käytäntöön ei tapahdu kertalaakista, vaan vaatii harjoittelua. Pystyn keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan.
Noin kuukausi sitten uimiseen alkoi löytyä hyvältä tuntuva rytmi. Semmoinen, että voin fiilistellä vettä, vaikka meno ei edelleenkään ole niin rentoa, kuin sen pitäisi. Uimiseen pätee ihan täysin samat lait, kuin astangajoogaan: voima ja rentous, vakaus ja mukavuus. Lihaslukot ovat käytössä samalla tavalla ja varsinkin rintauinnissa voima lähtee varpaista saakka ja kulkee koko kropan läpi. Sen löytäminen vedessä on vain pitkän harjoituksen tulos.
Nyt kun mukava rytmi löytyi, on edessä palapelin seuraava pala: oikeanlainen ote. Miten voikin olla niin haastavaa tiedostaa ja hallita käden liikerataa ja asentoa? Nyt siihen voi onneksi keskittyä, kun hengitys tuntuu luonnolliselta ja meno mukavalta. Laura sanoi, että hyvän otteen löytämisessä voi helposti kulua vuosikin, mikä helpotus!
Vapaauinnin opettelu tuntuu hyvin pitkälle samanlaiselta, kuin astangajooga aikoinaan. En ole kertaakaan tuntenut olevani huono, vaan päinvastoin; koen koko ajan olevani hyvä juuri nyt, vaikka koko homma olisi täyttä räpiköintiä ja välillä aivan toivotonta. Tiedän, että puhtaaseen tekniikkaan on vielä pitkä matka, mutta juuri nyt olen niin hyvä, kuin tällä taustalla ja harjoittelulla voin olla. Takana on monia kertoja, kun on tuntunut etten osaa yhtikäs mitään, mutta en ole koskaan jäänyt kiinni noihin tuntemuksiin. Seuraavat treenit kehiin vaan ja eteenpäin. Missään ei voi kehittyä ja tulla hyväksi, jos ei harjoittele. Itsensä vertaaminen muihin on myös aivan turhaa. Olen monta kertaa uinut Märskyssä samalla harjoitusradalla triathlonistien kanssa ja katsomalla heidän uintiaan oppinut itse. Jos harjoittelen paljon, jonain päivänä uin ehkä itsekin yhtä puhtaasti.
Uinnissa ja astangassa yhdistävä tekijä minulle on myös rytmi. Nautin pitkästä ja rauhallisesta menosta, joka vaatii kestävyyttä ja voimaa. Inhoan kehon maitohapoille saavaa ja hengästyttävää liikuntaa. Haluan oppia tekemään asiat oikein ja olen ehdottomasti pilkunviilaaja tekniikassa (joogaoppilaani kyllä tietävät tämän!). Olen siis ennemmin pitkien matkojen uimari, kuin lyhyiden ja nopeiden. Laura on tehnyt minulle muutamia erilaisia treeniohjelmia, joista lempparini ajattelin jakaa myös teille. Viikko sitten teimme saman treenin Marikon kanssa, joka hänkin rakastui tähän ohjelmaan. Tästä ohjelmasta tulee energinen ja virkistynyt olo.
300 m alkuverryttely: 150 m vapaauintia ja 150 m rintauintia
2 x 100 m vapaauintia yhtäjaksoisesti pitkällä ja rauhallisella vedolla, hyvä rytmi
4 x 50 m vapaauintia tahdistaen (kosketa aina etukättä) pullarilla
4 x 50 m vapaauintia lättäreillä. Hidas rytmi, kuin hidastetusta elokuvasta
2 x 100 m rintauintia todella pitkällä liu’ulla
4 x 50 m rintauintia, hitaat kädet, mutta nopea potku
100 m omaa loppuverryttelyä
Uiminen on tuonut niin valtavasti iloa elämään, että sitä on vaikea selittää. Vedessä oleminen on kokonaisvaltaista. Arvostus ja kiitollisuus tervettä kehoa kohtaan ovat kasvaneet entisestään. Liikunnan ilot ja hyödyt ulottuvat niin syvälle koko elämään. Astangajooga ja uinti ovat lisäksi täydellinen yhdistelmä pitämään kunnossa pääkoppaa ja kehoa.
Millaisena liikuntamuotona te koette uinnin? Kuinka moni hinkkaa tekniikkaa ja kuinka moni lipuu vain rennosti menemään?
Kuvat Oliver Obolgogiani
