Seuraa tilannekatsaus oman elämäni rottakokeeseen:
Laukussani kulkee aina mukana muistikirja, johon kirjaan ylös kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä bisnestapaamisten muistiinpanoista unelmiin ja oman mieleni koukeroihin. Onnea vaan sille, joka joskus kirjan löytäisi, mikäli sattuisin sen hukkaamaan.
Kuukausi sitten raapustiin kirjan sivuille, että minulle tarjoutuu mahdollisuus kouluttautua joogaopettajaksi. Itse en kuitenkaan perusta ylihintaisista joogaopettajakoulutuksista, jossa avustusta harjoitellaan toisille edistyneille joogeille viikonloppuworkshopeissa vaan uskon perinteiseen menetelmään, missä tieto ja taito opitaan suoraan omalta opettajalta pitkän aikavälin kuluessa harjoitellen avustusta kaikentasoisille oppilaille.
Tänään mopatessani joogasalin lattioita minulle sitten tarjottiin mahdollisuutta joogaopettajani mentoroitavaksi. Aloitan ensi tiistaina kerran viikossa opettelemaan avustuksia hänen opissaan ja lisäksi osallistun kuukausittain kaksipäiväisille anatomia-workshopeille. Sitoudun mentoroitavaksi vähintään vuodeksi. (Mutta saan kuulemma matkustaa Aasiaan, jos niikseen tulee.)
Uskon, että omasta joogataustastani on paljon hyötyä tällä polulla. Olen itse aloittanut joogan tilanteesta, missä kehoni oli niin jäykkä, että sormenpääni hädin tuskin ylsivät lattiaan ja käsivarsissa oli voimaa niin vähän ettei punnertamisesta tahtonut tulla mitään ja happikin meinasi loppua kesken. Lisäksi olen käynyt läpi erittäin pahan selän vioittumisen väärästä taaksetaivutustekniikasta johtuen, mutta kuntouttanut sen täysin samalla joogaharjoituksella, pienin askelin uuden tekniikan opetellen ja rakentaen harjoitukseni pala palalta uudelleen. Tähän kului aikaa yli vuosi. Uskon siis, että ymmärrän miltä tuntuu ihmisen kehossa, jonka jalat eivät taivu lootusasentoon.
Muutamalle avustusworkshopille osallistuneena tiedän kuitenkin avustamisen olevan melko haastavaa vaikka omasta kehotietoisuudestani onkin siinä hyötyä. Siksi astun tälle polulle hyvin nöyränä ja otan vastaan kaiken sen opin mitä minulle tarjotaan. Että olkaa sitten armollisia minua kohtaan, jos satutte käymään samalla joogasalilla!
Törmäsin eilen Facebookissa Marianne Williamsonin lainaukseen: ”Ego says: ”Once everything falls into a place, I’ll find peace.” Spirit says: Find your peace, and then everything will fall into place.” ”
Oman elämäni rottakokeen voisi kiteyttää tuohon lauseeseen. Luottamuksen ja rauhan löytämiseen, jolloin elämä soljuu vaivattomasti ja asiat löytävät paikkansa. Tällä viikolla on loksahtanut kohdalleen pari muutakin palikkaa kuin tämä joogahomma, mutta kerron niistä hieman myöhemmin. Tunnen valtavaa kiitollisuutta, että olen uskaltanut vain luottaa, kuunnella kehoani ja elää joutilaana, suorastaan kieriskellä elämässä.
Joogaopettajani Magnus Appelberg pitää Rööperin aamujoogaa yhdessä tyttärensä Jenni Kauppilan ja vaimonsa Riitan kanssa. Magnus on yksi niistä opettajajista, joka on tehnyt suurimman vaikutuksen omaan joogaharjoitukseeni huikealla anatomian ymmärryksellään sekä aitoa iloa pursuavalla olemuksellaan. Päivittäin Rööperin aamujoogassa nautitaan Riitan rakkaudella valmistama herkullinen aamiainen yhdessä muiden joogien kanssa. Salin tunnelma on keveä, salliva ja iloinen. Harjoituksen voi aloittaa siellä alkeista milloin tahansa maanantaista perjantaihin klo 8-9, mysore-harjoittelu on klo 6-9.
Kuvat Dorit Salutskij
