Joku teistä kyselikin viikonlopun uimahallihehkutuspostauksessani, kuinka Project mikroshortsit etenee.
Ilokseni voin kertoa, että tuherolta on nyt nirri nurin, eikä raportoitavaa enää juurikaan ole – muuta kuin aivan käsittämätöntä hehkutusta laserista sekä hoitajastani Leenasta, joka työskentelee Laser Tilkassa, missä olen hoitoni ottanut. Tämä postaus on nyt toistaiseksi viimeinen kirjoitukseni aiheesta, sillä en näe enää tarpeelliseksi jatkaa raportointia, kun karvoja ei enää juurikaan kasva. Tai siis kasvaa, ja projekti jatkuu vielä muutamalla käynnillä, mutta on enää turha kirjoitella sinne tänne kasvavista karvoista, jotka vähenevät huomattavasti jokaisen käynnin jälkeen. Teen kuitenkin vielä ihan viimeisen loppuraportin noin vuoden päästä, niin voin kertoa lähtivätkö viimeisetkin yksittäiset karvat pois (josta ei ole kyllä pienintäkään epäilystä).
Yhteenvetona projektista kerrottakoon, että kaksi ensimmäistä kertaa olivat ehdottomasti kurjimmat, sillä tapetuista karvoista jäi todella ikävät mustat pisteet, joita iho oli aivan täynnä ja punoituskin oli voimakasta. Vähitellen ahkeran kuivaharjauksen ja kosteutuksen seurauksena pisteet putosivat pois, jonka jälkeen aloin todella näkemään hoitojen seuraukset, eli karvattoman ihon.
Karvojen määrä on vähentynyt radikaalisti ja mikä mahtavinta, kasvavat karvat voi sheivata pois, eikä iho ole siitä moksistaan: ei punaisia pilkkuja tai karvatupentulehdusta ja karvat pysyvät sheivauksella pois helposti viikon. Ja kun ne alkavat kasvamaan takaisin, tulevat ne vain hentoina ja tupsahtaen ilman punoittavaa juurta ja kutinaa.
En tiennyt projektiin ryhtyessäni, kuinka radikaalisti elämäni tulisi muuttumaan tämän myötä. Ei ole oikein sanoja siihen. Olen onnellinen uintiharrastuksen takaisin tulemisesta ja ensi viikosta lähtien alan ottamaan jopa yksityisiä tekniikkatunteja (jep, siis kyseessä on todellakin syvä rakkaus veteen ja uimiseen). Ja entäpä sitten ensi kesä? Aion mennä elämäni ensimmäistä kertaa uimaan Stadikalle. Ja ihan mihin vaan, mikä sattuu spontaanisti tuntumaan hyvältä uimaspotilta. Spontaanius on todellakin käsite, joka ei ennen aiheen tiimoilta tullut kysymykseenkään. Parasta on kuitenkin se, että naisellinen itsetuntoni on kasvanut tavalla, jota en tiennyt mahdolliseksi. Luulin, että se oli minulla aivan kohdallaan ja toki hyvä niin, koska olin hyväksynyt itseni tämmöisenä, kuin olen.
Ainiin, olemme alkaneet käsitellä myös kainaloitani. Ihan naurettavaa, millaista vauvan peppua iho on kainaloissa ilman karvoja. Tänään sanoin Leenalle, että parin vuoden päästä taitaa kyllä olla myös säärien vuoro, vaikka niiden sheivaus on suorastaan lastenleikkiä kaiken entisen jälkeen.
Projekti siis jatkuu vielä mikroshortsienkin osalta, mutta tämä postaussarja oli nyt tältä erää tässä – palataan aiheeseen joskus vuoden päästä!
Tiedän, että siellä on monia, jotka harkitsevat myös karvanpoistoa laserilla. Joten esittäkää kysymyksiä nyt, jos semmoisia herää! Mainittakoon vielä, että Laser Tilkassa voi myös käydä maksuttomalla konsultaatiokäynnillä, jolloin tehdään pienelle alueelle koehoito, mikäli toimenpide epäilyttää.
Kuvat Katja Kokko
