Meinasin ostaa toissapäivänä uuden kameran. Olen haaveillut pari vuotta täyskennosta ja muutenkin astetta laadukkaammasta kamerasta. Klikkasin uuden kameran ostoskoriin ja olin jo maksamassa sitä, kunnes äkkiä suljin sivun ja jätin kameran ostamatta. Siinä ei ollut järjen ääni mukana, vaan jokin sisäinen refleksi toimi välittämättä mielestäni. Seuraavana päivänä ostin uudet ratsastushousut ja varasin ratsastustunnit koko kevääksi siihen saakka, kunnes hepat kirmaavat kesälaitumelle. Lisäksi pyysin Mariaa keksimään minulle Henri & Bahati -intensiivin perinteiselle kesäkurssiviikolle.
Kummasti ovat asiat saaneet uuden tärkeysjärjestyksen. Onhan kamera toki työni puolesta erittäin tärkeä väline, sillä ilman työtä en rahoita kallista harrastusta. Kuvieni laatu on kuitenkin erittäin hyvä ilman uutta kameraa. Sitä paitsi nykyisen kameran kääntyvä näyttö mahdollistaa videokuvauksen omasta naamastani. Vanhalle kameralle riittää ihan hyvin perushuolto.
Eilen tunsin olevani surkea ratsastaja muutamista onnistumisen hetkistä huolimatta. Henri sanoi, että se on hyvä asia ja johtuu vain siitä, että tietoisuuteni on kasvanut (erehtyi myöskin sanomaan, että meno näytti helpolta. Voin kertoa: ei siltä tuntunut!). Niinpä, tieto lisää tuskaa. Mitä ennemmän tiedostaa, sitä paremmin ymmärtää, että tässähän ollaan oikeastaan melko paskoja. Mutta ystäväni sanoja lainatakseni: kehittyy ihminen paskasta kuin fenix. Ja näinhän se on ollut joogankin kohdalla. En olisi koskaan oppinut kaikkia niitä asioita, mitä kehostani nyt ymmärrän, jos en olisi hajottanut selkääni väärillä linjauksilla ja väärällä tekniikalla. Muilla elämän osa-alueilla tehdyistä virheistä nyt puhumattakaan. Joten olen toiveikas ja innokas oppimaan, vaikka olenkin tällä hetkellä aivan surkea ratsastaja! Mitenköhän kestäisin olla hevosenomistaja? Pelkäisin jatkuvasti pilaavani hevosen oman tietämättömyyteni vuoksi.
Luin eilen illalla Kyran ratsastuksen taito -kirjaa, kunnes nukahdin sohvalle. Tänä aamuna ajatukseni olivat ensimmäisenä ratsastuksessa. Tähän aikaan vuodesta selaan tyypillisesti kevään mallistoja Samujilta tai muilta lempimerkeiltä, haaveilen uudesta kevättakista ja liehulahkeista. Nyt mietin millaisella takilla ratsastan, kun ilmat hieman lämpenevät. Niin kauan, kun en voi ostaa hevosia heräteostoksena (kuten Knaperbackan omistaja Maria tekee. Viimeksi hän osti Isopään, joka on yksi upeimmista ja kauneimmista hevosista, jonka olen nähnyt.), voin tuhlata rahani ratsastusvaatteisiin. Ihan kuin harrastus ei olisi muutenkin jo tarpeeksi kallis, se on myös välineurheilua parhaimmillaan. Siis onko mikään laji yhtä tyylikäs kuin ratsastus? Miettikää nyt jotain hiihtoasuja! Nehän ovat aivan naurettavan näköisiä! Mutta ratsastusvaatteet ovat niin kauniita, että moni ostaa niitä jopa arkikäyttöönkin, varsinkin ratsastuskenkiä. Hyvistä chelsea-bootseista ei kannata maksaa neljää, viittä sataa, sillä laadukkaat, tyylikkäät ja eritoten mukavat jodhpurit saa reilulla satasella (tai jopa edullisemmin) vaikka Horse & Houndista.
Olisi ihana kuvittaa näitä heppabloggauksia heppakuvilla, mutta saatte tyytyä vaihtoehtoisiin ratsastusvaate-kuviin kunnes ilmat lämpenevät ja saan lahjottua tallille mukaan jonkun valokuvaaja-ystävistäni. Pimeät kännykkäräpsyt maneesista eivät nimittäin tee ihanuudelle oikeutta. Edelliset ratsastushousuni repesivät haaroista, enkä ole saanut vielä aikaiseksi kiikuttaa niitä korjaukseen. Uudet housut ovat Kingslandin, niissä on ihanan korkea vyötärö ja normaalia pidempi mitoitus lahkeessa. Istuvat tähän kroppaan täydellisesti. Hiihdosta puheenollen, housujen kangas on muuten samaa, kuin Kalle Palanderin lasketteluhousuissa. Nuo ratsastushanskat ovat Roecklin ja ne ovat parhaat kaikista, eivätkä pahan hintaiset siihen nähden, että hanskoja kuluu paljon. Merkki valmistaa myös niitä hiihtohanskoja. Luojan kiitos tyyli on eri. Kuvitelkaapa ratsastaja neonvärisessä trikooasussa.
Heppatunnelmin, kaunista viikonloppua!
Löytyykö ruudun toiselta puolelta muita surkeita ratsastajia?
Kuvat Katja Kokko
