Viimeisiä hetkiä Sisiliassa viedään, lähdemme yölennolla takaisin kohti Helsinkiä. Saari jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen ja vahvisti tunnetta, joka minulla on ollut Italiaa kohtaan. Jokin juttu tässä maassa on vetänyt minua puoleensa jo vuosia ja olen unelmoinut talosta Italian maaseudulla pitkään. Seuraavaksi aionkin tutustua Toscanaan sekä Amalfin rannikkoon.
Sisiliasta jäi päällimmäisenä mieleeni upeat maisemat sekä ruoka. Kun aamuisin avasimme ikkunan, raikas tuulahdus Välimereltä pyyhkäisi huoneeseen ja mustarastaan laulu kantautui sisälle. Sielu lepäsi maisemassa kirkkaansiniselle Välimerelle sekä vuoristokyliin.
Menetin sydämeni myös sisilialaiselle ruokakulttuurille. Minulle on täysi mysteeri, miksi pysyin oireettomana refluksitaudista koko viikon ajan eikä vatsani turvonnut kertaakaan, vaikka olen syönyt joka päivä pastaa, pizzaa tai valkoista vehnää. Olen voinut tällä matkalla tavattoman hyvin ja ravintolakokemukset ovat olleet toinen toistaan ihanampia! Parista paikasta on pakko antaa suositukset, vaikka luulenpa, että huonoa ruokaa täältä on melkein mahdottomuus löytää. Via G. Di Giovannilla sijaitseva luomuravintola Red&White avasi ovensa vasta viikko sitten. Mikä onnenpotku, että löysimme paikan! Ruoka oli aivan järkyttävän hyvää! Alkuruoaksi jaoimme italialaisen klassikon; mustekala-perunasalaatin, pääruuaksi söin elämäni parhaan pasta-annoksen: fettucinea, kirsikkatomaatteja, munakoisoa ja jättikatkarapuja. Jälkiruoaksi oli metsämansikkatiramisua, jota syödessä tuli melkein itku. Lisäksi rakastuin limoncelloon, joka on juuri sopivan raikas tujaus palan painikkeeksi ja sitä tuon pari pulloa mukanani myös kotiin, jotta voin leikkiä sisiliaa ja siemailla limoncelloa pikku sitruunapuutani katselleen.
Taorminan pääkadulta lähtevällä poikkikadulla sijaitsevalla Via Naumachiella olevassa Gambero Rossossa söimme peräti kolme kertaa. Ruoka oli sielläkin täydellistä, mutta vielä enemmän sinne taisi vetää palvelu, joka oli niin uskomattoman lämmintä ja ystävällistä, että suomalaisella saattaa mennä jauhot suuhun – kaikkiin yhtä iholle tuleva palvelu ei vetoakaan, mutta meille se oli yksi tunnelmanluojista.
Rosso Peperoncinosta sain puolestaan suosituksen ja sielläkin kävimme kahdesti. Yhtä hyvää lasagnea en ole maistanut koskaan ja myös perinteinen tiramisu oli täällä reissun parasta. Ravintolassa oli ihanan rauhallinen sisäpiha keskellä puutarhaa, minne pääkadun hälinä ei kantautunut.
Matkamme ajoitus oli myös täydellinen. Kesä on juuri alkanut ja kukkaloisto on upeimmillaan. Lämpötila kohoaa lähelle kolmeakymmentä, mutta vielä ei ole läkähdyttävän kuuma. Pahin turistiaika ei myöskään ole alkanut. Turisteja on toki nytkin paljon, joten voin vaan kuvitella millainen ryysis täällä vallitsee keskikesällä, kun suurin osa eurooppalaisista lomailee.
Varasimme matkamme Finnmatkojen kautta, joka oli myöskin hyvä valinta, sillä matka on sujunut todella helposti ja oppaat saat kiinni tekstarilla, jos tarvitsee kysyä mitä tahansa neuvoa. Ihanaa mukavuutta, kun kaikkea ei tarvitse itse selvittää. Hotellivaihtoehtoja oli muutamia, mutta onneksi tein valinnan uima-altaan perusteella: Hotelli Ariston on varmasti yksi parhaimmista hotelleista koko Taorminassa. Täydellisellä paikalla, josta on upeat näköalat ja koko hotellin ympäristö on mielettömän kaunis, rauhallinen ja vehreä.
Voisin helposti viettää täällä pari viikkoa tai vaikka pidempäänkin, mutta viikossa ehtii kyllä näkemään jo Sisiliaa mukavasti ja pari isompaa retkeäkin ehtii tehdä ilman ahdistusta aikatauluista. Meillä jäi väliin haaveilemani retki Liparin ja Vulcanon saarille, mutta olen varsin tyytyväinen tähän ilman aikoja maleksimiseen ja auringosta nauttimiseen.
Toivottavasti saitte reissukuulumisistani inspiraatiota omiin matkasuunnitelmiinne! Voit lukea kaikki Sisilia-postaukseni tämän linkin alta.
Minä lähden vielä nauttimaan lasillisen limoncelloa sitruunapuun katveeseen. Näkemiin Sisilia, olit ihana!
Kuvat Katja Kokko
