11

Nainen, joka olen ja joksi haluan tulla

Katja Kokko | 8.3.2016

Alkuvuoden ajan elämässä ovat puhaltaneet muutoksen tuulet. Ihanan keveät sellaiset. Muutoksen keskellä koen yhä tärkeämmäksi säilyttää tasapainon ja rauhan. Ääripäät mihin tahansa suuntaan kuluttavat energiaa, vetävät ylikierroksille ja lopulta uuvuttavat. Tuntuu, että tällä hetkellä kaikista tärkeintä on pysyä skarppina ja läsnä tai muuten universumi ottaa käyttöön kovemmat otteet. Tästä sain eilen muistutuksen, kun auto ajoi päälleni matkalla joogasalille. Onneksi hiljaa ja kaaduin ehjin nahoin konepellin päälle ilman mustelmia. Viisikymmentä metriä ennen tapahtunutta olin ajatellut, että käyn pikkuisen ylikierroksilla.

Näin naistenpäivän kunniaksi pysähdyin hetkeksi tarkastelemaan sitä naista, joka minä olen nyt, sekä miettimään, millainen nainen haluan olla ja millaiseksi tulla.

Nainen, joka olen

Itsenäinen. Olen aina ollut vähän pikkuvanha ja itsenäistynyt siinä määrin jo 16-vuotiaana, että muutin tuolloin pois kotoa toiseen kaupunkiin opiskelemaan. 12-vuotiaana laadin vanhemmilleni sopimuksen, jolla minulla olisi valta päättää itse menoistani, tuloistani sekä rahan käytöstäni. Olin hyvin päättäväinen, enkä ole koskaan kysynyt vanhemmiltani lupaa nuorempana tekemiini päätöksiin. Elämässäni on ollut ajanjaksoja, jolloin en olisi kuitenkaan pärjännyt itsenäisesti, mutta myös lukuisia, jolloin olen vetäytynyt kaikelta avulta, koittanut selviytyä ja lopulta luhistunut. Itsenäisyys tarkoittaa minulle tällä hetkellä elämäni rakentamista arvojeni ja sisäisen rytmini mukaiseksi. Vapautta luoda urastani oman näköiseni, kiinnostukseni kohteita ja intohimojani vastaava eikä toisten sanelema. Unelmia ei koskaan tuoda tarjottimella ja niihin liittyy paljon haasteita ja epävarmuutta. Itsenäisyys tarkoittaa minulle myös tasapainoista suhdetta itseeni sekä sisäistä voimaa ja iloa, joka kantaa minua läpi vaikeiden hetkien.

Itsevarma. Tunnen heikkouteni ja vahvuuteni. Tunnistan, milloin ja mihin tarvitsen apua, osaan etsiä sitä työprojekteissa ja henkilökohtaisissa asioissa. Luotan intuitiooni yhä vahvemmin enkä horjahda tai ota itseeni helposti enää. Epävarmuus ilmeni ennen toisten miellyttämisenä, joka saattoi mennä äärimmäisyyksiin. On eri asia olla ystävällinen ja korrekti, kuin miellyttää väkisin. Itsevarma ihminen osaa olla ystävällinen.

DSC_2433

Oman arvonsa tunteva. Oman arvoni tunteminen tarkoittaa, etten alistu toisten ihmisten kynnysmatoksi, huonolle kohtelulle tai hyväksikäytölle – koskee niin yksityis- kuin työelämää. Idolini Garance Doré kirjoitti vastikää julkaistuun bestselleriinsä luvun ”Don’t fuck up your hello”, jossa hän armahti meidät kaikki huonoista päivistämme ja henkilökohtaisista issueistamme: tällöin on sallittua mokata tervehtiminen. Mutta jos teet sen kahdesti, olet kusipää. Mulkeroiden miellyttämisestä on syytä sanoutua irti. Yhtä lailla, kuin paskoista poikaystävistä, muista ihmissuhteista ja työyhteisöistä.

Sydämellään elävä. Kuuntelen valinnoissani sydäntäni ja intuitiotani. Sitä, miltä minusta tuntuu. En osaa tehdä järkiperäisiä ratkaisuja tai ajattelen, että ainoa olemassa oleva järkiratkaisu on kuunnella omaa sydäntä. Jotta intuition ääneen tuntee tai kuulee, pitää olla vahva yhteys omaan itseen – olla maadoittunut ja elää todellisuudessa haihattelun ja unelmoinnin sijasta. Intuition kuuntelua häiritsevät sydäntä ja mieltä painavat asiat sekä pilvilinnoissa eläminen (ja tämän takia vetovoiman laki ei toimi monella toivomallaan tavalla). Siksi oman mielen demonien ja menneisyytensä kanssa diilaaminen on tärkeää. Siihen työhön tarvitsee yleensä ammattiapua. Hyvä terapeutti on yksi parhaista investoinneista, mitä oman elämänsä eteen voi tehdä.

Keskusteleva. Osittain tämän pitäisi olla vasta seuraavassa kohdassa nainen, joksi haluan tulla. Olen aina ollut avoin, rakastan puhua ja keskustella. Olen kuitenkin kertonut joskus blogissakin olevani äärimmäisen surkea small talkissa. Ja monissa muissa tilanteissa, joissa pitäisi osata keskustella niitä näitä. Vaivaannun toisinaan helposti ja olen huono peittelemään sitä, sillä olen suorasukainen ihminen. Keskustelu on minulle tärkeää ja haluaisin olla siinä parempi, kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Nainen, joksi haluan tulla

Pilke silmäkulmassa, hymy herkässä. Nainen, joksi haluan tulla, on äärimmäisen huumorintajuinen. Oikeastaan se miten näen ikääntymisen, on rentouden ja huumorintajun lisääntyminen. Sellainen haluan olla, en valaistunut ja seesteinen, jolla ei ole negatiivisia tuntemuksia. Rakastan rosoja.

Unelmansa toteuttanut. Toivon, että iän myötä luovuuteni kehittyy ja saan aina seurata ja toteuttaa asioita, jotka tuntuvat minusta hyvältä ja saavat sydämeni täyttymään kiitollisuudesta. Toivon, että mitä ikinä unelmia minulle matkan varrella kehittyykään, uskallan seurata niitä, mikäli ne todella tuntuvat oikealta.

Itselleen rehellisenä elänyt. Toivon, että elän elämäni uskollisena ja rehellisenä itselleni. Jos se tarkoittaa kipeitä päätöksiä ja muutosta, minulla on voimaa niihin, enkä kadota luottamusta itseeni ja siihen, mikä tuntuu minusta oikealta.

DSC_0082

Toisia auttanut ja merkityksellisiä asioita tehnyt. Toivon, että työni olisi aina jollain tapaa merkityksellistä toisille ihmisille sekä ainakin pikkuriikkisen tälle maapallolle. Mielestäni autamme parhaalla tavalla tätä maailmaa, kun osaamme kanavoida potentiaalimme oman sisimmän kautta. Minun auttamiseni liittyy esimerkiksi naisiin, tyttöihin, naiseuteen, kehoon, hyvinvointiin, itsensä arvostamiseen, kauneuteen, puhtaampaan kosmetiikkaan ja ympäristöön. Toivon, että asiat joita olen tehnyt ja tulen tekemään, voivat sytyttää jonkun toisen ihmisen sisällä jotain merkityksellistä, jonka hän puolestaan kanavoi positiivisesti eteenpäin. (Mainittakoon, että apua tarvitsevien ja hädässä olevia auttaminen on itsestäänselvyys.)

Elämänkumppani. En ole koskaan ollut se tyttö tai nainen, joka on unelmoinut lapsista ja omakotitalosta. Arki tarhan, harrastusten ja työn välillä ei tunnu siltä elämänrytmiltä, mitä haluan. Olen viime aikoina pohtinut haluanko lasta. Kyllä tässä iässä hormonit hyrräävät ja vauvat ovat ihania. En silti voi sanoa, että haluaisin tosissani äidiksi. Moni pelkää varmasti yksin jäämistä vanhana ja onhan se aika pelottava ajatus. Siitäkään huolimatta, lapsen saaminen ei ole minulle selkeä eikä lainkaan yksinkertainen unelma. Sen sijaan niin kauan kuin muistan, on haaveeni ollut elämänkumppani. Vahva kumppanuus yltää kaikkien perinteisten perhehaaveiden yläpuolelle. Uskon, että jos lapsen saaminen on tarkoitettu, se tapahtuu väistämättä, mutta elämänkumppanuus on minun sieluuni kirjoitettu. Ja koska rakkaus on maailmassa kauneinta, lukeutuu naimisiin meno unelmiini.

Näissä tunnelmissa, hyvää naistenpäivän iltaa kaikille teille upeille naisille! Kertokaahan, millaisia naisia te haluaisitte olla?

Kuvat minusta Cindy Riera ja Denis Vinokur

/ / / / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Nita sanoo:

    Ihana kirjoitus. Osu ja upposi. Jännä kun ei ole koskaan sinua livenä tavannut, mutta vuosia jo blogiasi seurannut. Ja miettinyt monesti, että sattuupa paljon samanlaisia asioita. Ei sitä voi tietenkään toista näin tuntea. Mutta tämä kirjoitus oli aika henkilökohtainen ja tuntu kuin puit ajatuksiani sanoiksi. Joten ei voi ku ihmetellä, että taas samanlaisia tunteita täällä. Viime vuosi etenkin kasvattanut hurjan paljon ja teema ollut varmaan sama kun monella 30+ naisella. Mikä minusta tulee ja kuka olen ja mille tielle astun. Eilen näin weledan facekisan, jossa kysyttiin mikä on parasta naiseudessa. Nopea vilkaisu näytti, että suurella osalla äitiys. Kyllä sitä sitten ihmettelee jos ei itse koe suurta kutsumusta aiheeseen, että mikä minulle sitten on parasta. Vastaus olisi voinut olla vaikka tämä sinun kirjoitus. Josko itse olen sitten ”äiti” kaikelle kauniille mitä elämässäni luon ja teen. Pyrkimys myös auttaa ihmisiä parempaan ja siinä samalla kehittyen itse sillä polulla. Kiitos sinulle tästä. ..kiva kun joku osaa pukea asioita sanoiksi. Itselläni ne usein leijailee päässä sotkuisina hajatelmina. 🙂

    • Kiitos Nita ihanasta kommentistasi <3

      Sepäs se, tosi monella naisella se suurin juttu on äiteys tai ainakin haave siitä. Voi ei minulla yhtään! Siksi ehkä samaistun niin vaikka Coco Chanelin tarinaan, kun koen, että omassa elämässäni on kutsumus johonkin ihan muuhun ja ehkä sitä on tosiaan "äiti" niille jutuille. Jos lapsi joskus tulisi, niin sitten se tulee, mutta en ollenkaan koe ajatusta omakseni, että naiseuteeni liittyisi äitinä oleminen. Uskon, että äidillisyys kyllä ilmenee naiseudessa ilman lastakin, vaikka toki eri tavalla.

  2. Kaunis postaus. Ja inspiroiva, täytyykin pohtia omaa – nykyistä ja tulevaa – itseäni enemmän. Ja mietin Nitan tavoin, että vaikka en tunne sinua, niin blogiasi lukeneena on helppo uskoa, että olet tuollainen. Plus paljon enemmän.

    Olin muutama vuosi sitten hyvin samoissa aatoksissa persoonani, naiseuden, kumppanuuden ja äitiyden suhteen. Kaikki on melko lyhyessä ajassa arjen tasolla muuttunut, kun citysinkusta on tullut osa uusperhettä. Vauva-asia ei koskettanut vielä jokin aika sitten, mutta vaikka olen nyt myös äiti, niin ajattelen itse asiassa monella lailla samoin kuin ennen lapseni syntymää. Sillä vaikka lapsi on mielettömän ihana asia, ei se tuo onnellisuutta tai poista yksinäisyyttä. Ei nyt vauvavuosina, ei vanhuksena. Koen, että lapsen kanssa saa elää yhdenlaisen elämänvaiheen, mikä on rikkaus. Mutta se rikkaus olisi voinut olla lapsetonkin elämäntyyli.

    Ja kuten koskettavasti kirjoitit, kumppanuus on toivoakseni se, mikä pysyy. Toki vanhemmuuskin, mutta hyvin eri lailla. Vanhempien tehtävä on saattaa lapset maailman tuuliin, kun kumppanin kanssa saa jakaa maailman tuulet loppuelämän.

    • Voi miten kaunis kommentti! Ja aivan totta tuo, että vanhempien tehtävä on saattaa lapset maailman tuuliin, mutta kumppanin kanssa saa jakaa maailman tuulet loppuelämän. Niin minä uskon <3

      Ajattelen itse samalla tavalla, että elämä voi olla rikasta lapsen kanssa tai ilman (tai yhtä lailla köyhääkin). Se riippuu niin paljon meistä itsestämme. Mihin kokee kutsumusta, mitä haluaa elämässä, kuinka eheä suhde on itseensä jne. Minusta tuntuu, että koen kutsumusta liian moniin asioihin tämän elämän ajaksi, niin miten tässä ehtisi vielä lapsenkin pyöräyttää ja kasvattaa? Mutta jos universumi niin päättää, että lapsi tulee, niin sitten se on tarkoitettu ja elellään sen mukaan, seikkailut jatkuvat lapsen kanssa. Se jääkööt nähtäväksi.

  3. Kiitos tästä postauksesta, pohdintojasi oli ihana lukea (ja samalla hauska huomata, miten ”tulevaisuuden minän” listassasi olit sanoittanut monia asioita, joita itsekin tulevaisuuden itseltäni haluan, toivon ja odotan). Tekstistäsi tuli myös innoitus luodata omaa nykyistä ja tulevaa itseäni samankaltaisen lähestymisen kautta – kiitos inspiraatiosta! <3

    Ja itse asiassa, inspiraatiosta puheen ollen: vietin itse naistenpäivänä lyhyen tovin listaten mielessäni naisia, jotka tavalla tai toisella ovat esimerkiksi omalla olemuksellaan, toiminnallaan, työllään tai ajatuksillaan ja sanomisillaan toimineet minulle jonkinlaisina inspiraation ja feminiinisen voiman lähteinä, mikä ettei esikuvinakin, vaikkapa omia tavoitteita, naiseutta tai elämänpolkuani miettiessäni. Olit yksi listalle päätyneistä naisista 🙂

  4. Karoliina sanoo:

    Ihana kirjoitus! Itsekään en koe äitiyttä välttämättä omaksi jutukseni. Mutta toisaalta kumppanillani on lapsia jo ja toisaalta koen tietynlaista riittänättömyyttä tai ”huonoutta” siitä,ettei meillä ole yhteisiä lapsi. Ehkä ajattelen muiden silmissä asian olevan niin,että kumppanini aiempi oli parempi,koska heillä on lapsiakin. Vaikea selittää. Mutta koskettava teksti joka tapauksessa!Asiasta kukkaruukkuun, saattaako iho reagoida aluksi luonnonkosmetiikka sarjasta toiseen vaihtaessa näppylöillä? Vai pitääkö ihan huolestua? Kiitos jo etukäteen! 🙂

  5. Ihana Katja! Kiitos kauniista kirjoituksesta. <3 Rakkaudellisia, avoimia sanoja. Kiitos jakamisesta.

    Herätit myös minussa ajatuksia ja oivalluksia alitajunnasta. Parasta naistenpäivää myös sinulle – joka päivä!

  6. Jennie sanoo:

    Minusta tuo kysymys on tärkeä ja sitä tulisi miettiä sopivin väliajoin, elämä on tässä ja nyt joten rohkeana kohti niitä asioita mitä haluaa. Kirjoitin vuoden alussa omaan karttaani, että tänä vuonna olen rohkea. Olen nyt parin viikon aikana tehnyt ison muutoksen työelämässä ja kuullut lukemattomia kertoja miten rohkea olen. Sellainen nainen haluan olla. Ja minäkin haluan jättää jälkiä, seistä oman totuuteni äärellä itsevarmana ja tehdä mitä haluan. Pakko tässä on nostaa sen verran hattua sinulle, että olet vaikuttanut elämääni aika isolla tavalla, eniten minua inspiroi seurata kuinka intohimoisesti elät asioille joita rakastat. Enkä voi vähätellä sitä miten ison kipinän tämä blogi on antanut kauneudenhoitoon ja luonnonkosmetiikkaan, siinä on jotain sellaista mistä toivottavasti tulee osa työtäni tulevaisuudessa. Kiitos!

    • veera sanoo:

      Yleisesti on annettu ymmärtää lapsettomuuden vaihtoehdosta itsekäs mielikuva, kuitenkin miellän sen niin että jos tuntuu siltä että panokset siihen että saisi kasvatettua kelvollisen ihmisen ovat riittämättömät, miksi stressata itseään asialla. Karmeinta on jos ympäristö sanelisi ehdot miten pitäisi elämässään toimia. Kukaan ei ole sen täydellisempi ihminen, ilman lapsia tai lapsilla. Voimia niille joille lapsettomuus ei ole oma tahto.