Kun mylläsin huonekaluni uuteen uskoon, tein täydellisen inventaarion joka ikiselle omistamalleni tavaralle ja järjestin kaiken uudelleen paikoilleen, heräsi yli vuoden kadoksissa ollut sisustusvimmani taas henkiin.
Olen aiemminkin kertonut, että kotini on tuntunut väliaikaiselta ja olen koko ajan ollut valmiustilassa muuttamaan täältä. Toki keväällä ilmenneen kosteusvaurion myötä oli pakkokin ajatella muuttoa, mutta sitä päivää ei sitten tullutkaan. KonMari-projektini myötä aloin nähdä kotini uudessa valossa. Minulle piirtyi selkeitä mielikuvia tavaroista ja huonekaluista, joita kotini kaipaisi tuntuakseen omalta kodiltani. Kirjoitin kaikki inspiraationi muistikirjaani tietämättä kuitenkaan milloin ja miten tulisin tämän kaiken järjestämään.
Viikkoa myöhemmin minulle tuotiin kaikki tarjottimella. Sain nimittäin valita lempisisustuskaupastani Proloquesta tulevan yhteistyömme puitteissa muutaman tavaran. Olin listannut muistikirjaani uudet sisutustyynyt, kattovalaisimen ja marokkolaisen maton.
Nappasin kodistani pari valokuvaa ja marssin niiden kanssa viikko sitten Proloqueen. Elsan ja Noran valloittava liikee tarjoaa hurmaavien sisustustavaroiden lisäksi myös sisustuspalvelua. Elsa tuijotti kuviani hetken ja kantoi hetken päästä takahuoneesta eteeni moldovalaisen käsintehdyn vintage-ruusukelimin ja sanoi sen näyttävän ihan minulta. ”O-olin kyllä ajatellut mustavalkoista marokkolaista mattoa”, totesin varovasi. Semmoista, joka on nyt joka ikisessä sisutusblogissa ja -lehdessä. ”Tässä lukee sinun nimi”, sanoi Elsa ja ylipuhui minut ottamaan maton sovitukseen. Hieno se oli, mutta en ollut koskaan ajatellut tuovani juuri omaan kotiini niin paljon tummaa väriä.
Kotiin päästyäni levitin ruusukelimin lattialle ja totesin, että sehän jää siihen. Matto oli kuin tehty kotiini. Se muutti kotini täydellisesti, minuksi. Fengshuit asettuvat täysin kohdalleen ja ilma muuttui rauhalliseksi (vaikka en ole kyllä fengshuihin perehtynytkään, mutta luulisin, että tavoitteena on saada kotiin hyvältä tuntuva, hengittävä energia). Ja mistäs sitä tietää, mikä tarina aidolla vintagematolla on – sehän voi olla peräisin vaikka kuninkaan linnasta! Jotakin taikuutta siinä on, ilmiselvästi.
Sitten Elsa osoitti yhtä kuvistani ja kysyi: ”Onko tämä siis ihan oikeasti ainoa valaisimesi?” viitaten makuuhuoneeni katosta roikkuvaan säälittävään lamppuviritykseen (joka by the way oli kodissani jo kun muutin sinne). No ainoahan se oli, mutta en koskaan pitänyt sitä päällä, sillä inhosin siitä tulevaa valoa ja muutenkin koko viritystä. Iskin silmäni lyijykristalliseen kattovalaisimeen ja totesin pitäväni siitä kovasti. Oikeasti syy onnettomaan valaisintilanteeseeni on ollut se, etten kelpuuta kotiini enää mitään väliaikaisia ihan kivoja ratkaisuja. Kaikki mitä hankin, täytyy tuntua todella omalta ja oikealta. Ja sitä oikeaa valaisinta ei vain ole sattunut kohdalle, puhumattakaan siitä, että olisin ollut edes orientoitunut sen kohtaamiselle – ja vieläpä sopivassa hintaluokassa.
Lopuksi Elsa totesi, että sänkyni tarvitsee päädyn. Se rakentuisi jättikokoisista nukkumatyynyistä sekä muutamasta sisustustyynystä. Sängyn pitäisi näyttää paikalle, johon haluaa uppoutua. Valitsimme minulle Ikatin silkkiset raitatyynyt sekä Antoinette Poissonin käsinpainetun ruusutyynyn, jotka ostin jättikokoisten höyhentyynyjen lisäksi. Olen ainakin kymmenen vuotta haaveillut kunnon höyhentyynyistä. Semmoisista, kuin hotelleissa, mutta nyt en voi kuin ihmetellä, miksen ole koskaan aiemmin tullut niitä hankkineeksi. Suuntasin Proloquesta suoraa päätä Stokkan lauantairuuhkaan tyynyostoksille ja mukaan lähtivät kotimaisen Joutsenen jättityynyt mudanväristen tyynyliinojen kanssa.
Elsan mielestä myös seinäni kaipaavat jotain, mutta siltä osin kodinrakennusprojekti on vielä kesken. Lisäksi sänky kaipaa seurakseen yöpöytiä. Todennäköisesti kehystän kirjastani kaksi lempikuvaa seinälle, jotka saavat seuraa vielä Proloquessa myytävistä ihanista, Garance Dorén tai Antoinette Poissonin julisteista. Ennen päätöksiä aion tosin kääntyä vielä putiikin naisten puoleen, sillä tällä kaksikolla on pettämätön silmä ja tyylitaju sisustuksen suhteen. Olen niin kiitollinen, etten alkanut itse säätämään sisustustyynyjen kanssa, sillä valintani olisivat menneet aivan pieleen, kun en osaisi päättää mitä kaikkea pitämistäni kuoseista yhdistelisin keskenään.
Koti on siis edelleen hieman kesken, mutta tuntuu jo nyt niin mielettömän hyvältä, etten ole lainkaan valmis pakkaamaan laukkujani, vaikka elämäni mies tulisi ovelta asti hakemaan! Marikokin totesi muutama päivä sitten täällä vieraillessaan, että kodissani on aivan erilainen, uusi ilma. Kotini uudistaminen on vaikuttanut kaikkiin muihinkin elämäni osa-alueisiin – enemmän, kuin olisin voinut kuvitellakaan.
Jotenkin sopivasti kaikki ajoittui, sillä vain muutama päivä sitten vanhempani soittivat aikovansa tulla täyttämään pakastimeni marjoilla ja sienillä sekä tuomaan nelijalkaisen lomalaisen takaisin emäntänsä luokse. Olen varma, että myös lomalainen on nyt paljon enemmän kotonaan, kuin koskaan ennen.
Mitäs pidätte kotini muutoksesta?
Kuvat Katja Kokko
Matto ja lamppu saatu Proloquesta, Antoinette Poissonin koristetyyny tuolilla kuvauslainassa
Silkkiset Ikatin sisustustyynyt sekä käsinpainettu Antoinette Poissonin koristetyyny sängyllä Proloque
Pellavapäiväpeite sekä mohairtorkkupeitto saatu Balmuirilta reilu vuosi sitten
