Alkuviikko makoiltiin vällyjen välissä, jonka vuoksi viikon työlista ei kummasti näytä siltä, että huomenna olisi perjantai ja hommat hoidettu. Vaikka tekemistä riittää, leppoisuutta täytyy silti viljellä jokaiseen mahdolliseen väliin, muuten alkaa lakki kiristämään. Stressioireista toipuminen vie ainakin minulla tuplasti pidempään, kuin jos tässä kohtaa vähän höllentää tahtia. Onneksi ainoa tyyppi, joka hönkii niskaani naputtaa juuri parhaillaan näitä sanoja.
Tämä aamu alkoi vihdoin joogalla. Näköjään sairastaessa oli tapahtunut jotain maagista venymistä, kun raajat tuntuivat kilometrin mittaisilta, pehmeiltä ja höyhenen kevyiltä.
Päivän töitä aloitellessa kuuntelin Bebel Gilberton lempeitä säveliä, jotka tuovat mieleen Balin (ja Lizin ja Felipen rakkaustarinan). Olen koonnut Bebeliä ja muita ihanuuksia soittolistalle Spotifyhin, jos jota kuta kiinnostaa.
Avasin myös Proloquesta ostamani Astier de Villatten suitsukepaketin ja tupruttelin niitä Bebelin tahtiin hytkyessäni. Haaveilin talvella Astier de Villatten suitsuketelineestä, mutta Kirsikka kielsi minua ostamasta sitä ja neuvoi tekemään pidikkeen itse. Sen olisi voinut tehdä vaikka snapsilasiin, mutta en näköjään omista yhtäkään. Sen sijaan keksin hyödyntää Proloquesta ostamani minikokoisen maljakon. Pohjalle Kirsikka ohjeisti laittamaan riisiä, hirssiä tai vaikka hiekkaa. Laitoin chian siemeniä. Onni on kekseliäät ystävät!
Astier de Villatten jutut ovat ihania. Kynttilät, suitsukkeet ja keramiikka. Ne maksavat vähän enemmän, mutta kun Elsa ja Nora ovat kertoneet merkin tarinan ja esitelmöineet yksityiskohtaisesti tuotteiden valmistamisesta, hintalappu alkaa tuntua pieneltä.
Nyt jotain välipalaa, sullon to do -listan lipaston uumeniin ja otan loppupäivän lokoisasti ennen illan joogaohjausta!
Kuvat Katja Kokko
Suitsukkeet, pieni maljakko, korallin palanen ja kannu Proloque shop
