Olipa ihana herätä tänä aamuna siihen, että sataa lunta ja maa on valkoinen. Vaikka en ole talvi-ihmisiä, niin kaikki keinot valon lisäämiseksi ovat tervetulleita. Lumi on siihen auringon jälkeen paras väline. Ajatukset valon ja auringon kaipuusta veivät taannoiseen Kenian matkaan ja ryhdyinkin naputtamaan käytännön vinkkejä, mitä itse havaitsin tarpeelliseksi ottaa huomioon ja pakata matkalle mukaan. Voit lukea kaikki reissusta tekemäni postaukset täältä.
Kas tässä, käytännön vinkkejä Keniaan matkustavalle:
– Kenian suurlähetystö sijaitsee Tukholmassa, jonka vuoksi viisumihakemus tehdään verkkopalvelun kautta ja maksetaan netissä. Viisumi ilmestyy palveluun parissa päivässä. Palvelu on todella kätevä ja helppo käyttää, mutta hakemus kannattaa tehdä hyvissä ajoin ja tarkistaa, että kaikki tarvittavat kuvat ja liitteet ovat mukana.
– Keltakuumerokotus on pakollinen Keniaan matkustaville ja rokotuksesta saa todistukseksi ns. keltakuumepassin. Sitä ei kysytä maahan matkustaessa, vaan ennemminkin, jos matkustaa sen jälkeen johonkin toiseen maahan. Keltakuumerokotuksen lisäksi itselläni uusittiin jäykkäkouristus ja polio, mutta malarianestolääkitystä en ottanut, sillä se ei todellisuudessa estä malariaa. Keniassa asuvat suomalaiset ja siellä paljon matkustaneet tiesivät kertoa, että lääke on ensinnäkin melkoista myrkkyä, jolla on ikävät sivuvaikutukset (kuten huimausta ja pahoinvointia), eikä estä tai paranna malariaa. Jos tauti iskisi, paikalliset lääkkeet toimivat kaikista parhaiten. Lisäksi tartunnan voi saada vain naaraspuolisilta hyttysiltä ja ne ovat liikenteessä ainoastaan aamuyöstä, jolloin yleensä nukutaan turvallisesti peiton ja hyttysverkon alla.
– Ostin lennot Kilroyn kautta ja ne maksoivat 750 €. Lensimme Amsterdamin kautta Nairobiin ja sieltä Mombasaan, josta etukäteen varattu minibussi vei meidät Watamuun. Matkustaminen Watamuun kesti reilut 24 tuntia ja takaisin yli 30 tuntia, eli tämä kannattaa huomioida käsimatkatavaroita pakatessa. Laukkumme tulivat ajoissa perille joka paikkaan, vaikka hieman stressasin niistä.
– Suosittelen suunnittelemaan aikataulut niin, ettei tarvitse yöpyä Mombasassa tai Nairobissa. Molemmissa kaupungeissa on vaarallisia alueita, vaikka tottakai hyvin vartioituja hotelleja on paljon. Vietimme Mombassa aikaa muutaman tunnin. En ole koskaan nähnyt missään yhtä paljon köyhyyttä, kurjuutta ja roskaa, kuin Mombasassa. Tunnelma oli paikoin todella ahdistava ja painostava. Ehkä on hyvä nähdä kontrasti kaikelle ihanalle, mutta Afrikassa voi tuskin matkustaa tulematta tietoiseksi kurjuudesta ja näkemättä köyhyyttä ja alkeellisuutta ilman noita kaupunkejakin. Tottakai kummastakin kaupungista löytyy myös paljon mielenkiintoista nähtävää, joka riippuu paljon siitä, mitä itse reissultaan haluaa. Itseäni ei luonnonrauhan jälkeen kiinnosta kaoottiset kaupungit.
– Kenian valuutta on shillinki, mutta joissain paikoissa, kuten safarilla ja hotelleissa, voi maksaa dollareilla. Kannattaa vaihtaa reissuun kunnolla käteistä etukäteen (itse vaihdoin sekä shillinkejä että dollareita) ja välttää kortin käyttämistä reissussa. Automaatista saa kyllä lisää käteistä tarvittaessa, mutta niitä ei todellakaan ole tiheässä ja korttikopiointeja tapahtuu paljon. Itse nostin kerran rahaa Watamussa ilman ongelmia.
– Taksimatka Watamuun Mombasan lentokentältä meni mukavasti ja tie oli hyvä. Vettä ja pientä syötävää kannattaa varata mukaan tai pysähtyä ostamaan. Sen sijaan matka safarilta Mombasaan lähenteli painajaista. Kun tulimme ulos kansallispuistosta, tuijotin eteeni epäuskoisena: miten kukaan voi edes kutsua tieksi asiaa, jota pitkin lähdimme ajamaan kohti Mombasaa? Käsite tie on todella suhteellinen Keniassa. Asfalttia on, jos on. Se on ehjää, tai se on käsittämättömän kuoppaista ja rikkinäistä. Ruuhkan määrä on vakio. Välillä auto seisoo pitkiä aikoja hädin tuskin liikkuen ja joka puolella on isoja rekkoja. Autossa on yli 40 astetta lämmintä eikä ikkunoita voi pitää auki, sillä sisään sataa hiekkaa ja autossa ei ole ilmastointia. Varaa mukaan paljon vettä ja syötävää, koska huono olo iskee väkisinkin. Puhdistusliinat, virkistävä kasvosuihke ja viuhka kannattaa pitää laukussa. Sata kilometriä matkustamista vaatii helposti reilu parikin tuntia, joten liikkumiseen on varattava reilusti aikaa – mieluummin liikaa, kuin liian vähän, sillä koskaan ei voi tietää, mitä yllätyksiä matkan varrella voi sattua ja lentoaan ei halua reissussa rähjääntyneenä missata.
– Kenian aurinko on rannikolla polttavan kuuma. Hiekka on lähes lumenvalkoista ja meri täysin kristallinkirkas. Aurinko polttaa hetkessä. Siis korostan, hetkessä. Pakkaa mukaan 50 ja 30 suojakertoimella varustetut voiteet, rasvaa itsesi huolella ennen kuin menet aurinkoon ja pidä rasva mukana koko ajan sekä muista lisätä sitä. Tiedosta oman ihosi herkkyys! Pidä mukana hattua ja isoa huivia tai saronkia koko ajan, jotta voit suojata itsesi tarpeen tullen. Keskipäivän auringossa tuntikin on todella paljon ja jos aurinkosuoja ei ole tarpeeksi vahva, iho palaa. Aloita auringossa oleskelu pikkuhiljaa. Isoimpien hotellien lähellä rannoilla on yleensä muutamia kojuja, joista voi ostaa kikoyn, eli perinteisen puuvillaisen kankaan, joka toimii hameena, huivina, pyyhkeenä ja ohuena vilttinä. Huomioi reissun pituus aurinkovoiteita mukaan pakatessa. Paikan päältä ei luonnollisia aurinkosuojia voi ostaa ja tiedostava ihminen ei levitä iholleen eikä luontoon synteettisiä aurinkovoidemyrkkyjä. Vaikka Keniassa on kuuma, ilma ei ole yhtä kostea, kuin Thaimaassa ja Balilla, joka tekee Keniasta huomattavasti miellyttävämmän. Iltaisin on hyvä olla pitkähihaista vaatetta.
– Jos olet menossa safarille, pakkaa mukaan hattu, kiikarit ja kameraan linssi, jossa on zoomi. Lisäksi vahva suositus pakata mukaan vähintään pari pakettia puhdistusliinoja. Safarilla punainen hiekka vain pöllyää ja sitä löytyy joka paikasta silmiä, korvia ja sieraimia myöten (kuten tuosta alla olevasta kuvasta näkyy). Liinat tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Safarilla hyttyskarkoite (suosi 100% luonnollista) ja pitkähihaiset vaatteet ovat välttämättömyys, sillä ötököiden määrä on valtava. Vaikka olisi illalla liikkuvassa autossa, niitä riittää. Sain ainoan hyttysen pistoni juuri illalla safariautossa. Safarilla pitkähihainen on iltaisin tarpeen myös lämmikkeenä.
– Watamussa turismi on pientä ja suurin osa turisteista on italialaisia. Paikka on todella rauhallinen ja sesonki alkaa joulukuussa. Itse olimme reissussa marraskuussa, jolloin yksi isoimmista hotelleista oli vielä suljettuna. Rannat olivat rauhallisia ja välillä saatoin olla ainoa ihminen valtavalla biitsillä. Puhtaus, siisteys ja rauhallisuus tekivät Watamusta paratiisin uskomattoman luonnon lisäksi. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että maa on todella köyhä ja turismi on monelle paikalliselle elintärkeää. Kun lähestyt myyntikojuja tai markkinoita, voit olla varma, että joka ikinen myyjä lähestyy sinua, tekee tuttavuutta ja haluaa esitellä tavaroitaan. Ihmiset tulevat niin lähelle, että se voi olla suomalaisen tai länsimaalaisen mielestä ahdistavaa. Muista ystävällisyys ja kunnioita paikallisia! Hinnat ovat niin alhaiset, että osta jotain vaikka tuliaisiksi. Tarjolla on valtavasti ihania koruja, huiveja ja pyyhkeitä/kankaita, kuten kikoyta sekä masaihuopia. Kenialaiset ovat loistavia kauppamiehiä ja tinkaaminen kuuluu asiaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hinnat ovat jo valmiiksi alhaiset, joten ihan överiksi ei tinkimisen kanssa kannata mennä, sillä jokainen euro on paikalliselle iso raha.
– Kenialaiset puhuvat loistavaa englantia, sillä sitä opetetaan heille toisena kielenä, joten jutustelu ja kaupankäynti on helppoa. Poikkeavaa oli se, että kojuja kierrellessä saa peräänsä hännystelijöitä, jotka alkavat pyytämättä esitellä eri kojujen tarjontaa ja he toimivat ikäänkuin ”henkilökohtaisina shoppailuassistentteina” – ja tottakai heille täytyy maksaa tästä palvelusta, kun on tehnyt ostoksensa. Tätä ei tapahtunut joka paikassa, mutta se on täysin normaalia ja on ihan paikallaan maksaa hieman, vaikka se tuntuukin vähän rasittavalta. Eri asia ovat sitten semmoiset hännystelijät, kuten lentokentällä terminaalia vaihtaessa joku saattaa vain lyöttäytyä kävelemään seuraasi, yrittää väkisin työntää kärryjäsi, jutustella ja opastaa, vaikka et sitä tarvitse. Kannattaa pysyä tiukkana ja jatkaa matkaansa huomioimatta moisia tyyppejä, koska he vaativat rahaa ”auttamisestasi”.
– Tippaaminen kuuluu asiaan Keniassakin, joten kannattaa varata mukaan tippirahaa hotelliin, ravintoloihin, taksikuskeille, oppaille jne. Oman kokemukseni mukaan kaikki kuskimme ja oppaamme olivat luotettavia loistotyyppejä ja heille maksaa todella mielellään mukavasti ekstraa. Ylipäätään kenialaiset olivat erittäin ystävällisiä ja mukavia, jotka juttelevat ja kyselevät asioistasi mutkattomasti. Hyvän englannin ansiosta heidän kanssaan on helppo keskustella.
Keniassa näki melkoisen elämän ja kulttuurien kirjon. Likaisesta ja painostavasta Mombasasta Watamun paratiisiin sekä todella autenttiseen maaseutuun. Matka safarille kulki maasedun läpi, jossa ihmiset asuvat savimajoissa ilman tietoakaan länsimaisista mukavuuksista. Mutta kuinka ihana energia siellä olikaan! Lasten pohjaton riemu ja ilo heidän nähdessään länsimaalaisia autossa sai kyyneliin liikutuksesta. Ihmiset näyttivät rauhallisilta ja hyvinvoivilta, ei kärsiviltä ja köyhiltä. Kaupungin köyhyys oli aivan erilaista. Siellä oli läsnä ahdistus ja pahoinvointi.
Afrikan energia on jykevää ja reissussa näkee ja kokee valtavasti asioita, joita on voinut vain kuvitella. Sulateltavaa riittää vielä monen reissun verran, mutta tämmöiset kokemukset rikastuttavat, antavat perspektiiviä ja saavat arvostamaan ja kunnioittamaan suomalaisia itsestäänselvyyksiä entistä enemmän, kuten ehjää tietä ja turvallisuutta.
Kaunista talvipäivää kaikille, suunnitteletteko reissua vielä tälle talvelle?
Kuvat Katja Kokko
