15

Jooga ja täydellisyyden tavoittelu

Katja Kokko | 17.4.2017

Viikko sitten eräs joogaoppilaani avautui minulle tunnin päätteeksi harjoituksessa kokemistaan tuntemuksista. Hän kertoi, että on vaikea keskittyä, koska päässä pyörivät ajatukset siitä, että pitäisi olla parempi ja hän vertaa itseään harjoituksen aikana muihin oppilaisiin kokien itse olevansa surkea. Pitäisi olla voimaa enemmän, kun punnerruskaan ei vielä suju täydellisesti ja pitäisi tehdä ekstravenytyksiä kotona, jotta liikkuvuus paranisi. Harjoituksessa rupeaa vain ärsyttämään, koska pitäisi olla parempi. Hän ei taatusti ole yksin ajatustensa kanssa. Täydellisyyden tavoittelijoita ja suorittajia löytyy astangajoogeista ja muistakin joogeista vaikka kuinka paljon. Siitä, jos jostain on kokemusta myös itselläni ja koska aihe on tärkeä ja siitä on omakohtaisia kokemuksia, halusin kirjoittaa ajatuksiani tästä.

Kaikki meistä eivät ole samanlaisia, joten kaikki eivät ole täydellisyyden tavoittelijoita ja suorittajia. Jotkut ovat puolestaan täysiä löysäilijöitä, menevät aina sieltä miestä aita on matalin eivätkä koskaan tahdo yrittää kovemmin. Siksi tämäkään teksti ei ole ihan kaikille niin osuva.

Ensinnäkin, olet harjoituksessasi juuri siinä, missä sinun kuuluu olla nyt. Tismalleen. Pelkästään hyväksymällä ja ymmärtämällä sen, kaikesta tulee paljon helpompaa ja rennompaa (huomasitko, hartiat putosivat heti alaspäin?). Itsensä vertaaminen muihin on aivan turhaa, sillä jooga on jokaisen oma henkilökohtainen harjoitus, jossa tulee elämän aikana vaikka minkälaisia vaiheita (minä olen joogannut vasta kahdeksan vuotta ja pelkästään näihin vuosiin mahtuu jos jonkinlaista vaihetta). Vaikka joku toinen näyttäisi tekevän täydellisiä asanoita, et voi koskaan tietää, millaisia ajatuksissaan hänen mielessään liikkuu tai miltä hänestä tuntuu. Ehkä hän kamppailee omien negatiivisten ajatusten, henkisten taakkojen ja suorittamisen kanssa. Hyväksy itsesi ja oman kehosi tämän hetkiset kipukohdat sekä rajoitteet. Rakenna harjoitus siltä pohjalta, mikä on juuri sinun kehollesi sopivaa tällä hetkellä. Tiedän, että aluksi harjoitus tuntuu vaikealta ja rankalta, etenkin jos lähtee siitä pisteestä, kuin minä aikoinaan: keho on jäykkä kuin rautakanki ja käsivarret nuudelia.

Täydellisyyden tavoittelu ja suorittaminen ovat lähtöisin vain omasta mielestä, eivät todellisesta sisimmästä. Täydellisyyden tavoittelu on vahingollista omalle itselle. Hyvä uutinen on se, että omaa mieltä voi kehittää joogaharjoituksen kautta. Sehän se syy on, miksi harjoitusta tehdään: jotta päästäisiin kosketuksiin todellisuuden kanssa. Harjoituksen kautta keskittymiskyky ja mielen vakaus paranevat, pikkuhiljaa siitä tulee helpompaa, mutta se edellyttää, että hyväksyy pisteen, missä on juuri nyt, koska sitä oikeampaa paikkaa ei ole. Joten ehdotan, että teet sisäisen sovinnon sen suorittajan kanssa, joka mielessäsi myllertää. Hyväksyt sen, että mieli koittaa piiskata sinua suorittamaan asanoita ja vinyasoja täydellisemmin, mutta koitat olla välittämättä siitä ja keskittyä hengitykseen sekä kehon tuntemuksien huomioimiseen.

Koita suhtautua joogaharjoitukseen oman kehosi ja mielesi tutkimusmatkana, silloin se muuttuu antoisaksi ja kiinnostavaksi. Täydellisyyden tavoittelusta ja suorittamisesta kumpuavat tuntemukset ja ajatukset ovat ikään kuin arvokasta informaatiota tällä matkalla. Voit huomioida ne, mutta koita olla analysoimatta niitä sen enempää. Keskity sen sijaan hengitykseen ja aistimaan kehosi tuntemuksia asanoissa, mutta älä puske itseäsi syvemmälle. Löydä se piste, jossa kehosi rajat tulevat vastaan, peräänny siitä hieman ja hengitä, koita rentoutua. Itselleen kaikista vaikeimmissa asanoissa voi olla pidempään kuin viisi hengitystä (jos teet itsenäistä mysore-harjoitusta), sillä se auttaa rentoutumaan sekä ymmärtämään asanaa ja omaa kehoa paremmin.

Kun minä aloitin astangan, opettajani antoi minulle monta kertaa erilaisia venytyksiä, joita voisin tehdä kotona kireiden lonkkieni avaamiseen. En koskaan tehnyt niitä. En ole koskaan tehnyt mitään ekstraharjoituksia voiman tai liikkuvuuden kasvattamiseksi kotona täysin satunnaisia kertoja lukuun ottamatta, ennen kuin oli pakko: selkäni hajosi. Kun selkä kuntoutui, lopetin liikkeet kuin seinään. Ja kun niska hajosi, oli jälleen kotijumpan aika. Itseään on aivan turha pakottaa tekemään yhtään mitään ylimääräistä vain ollakseen parempi ja kehittyäkseen nopeammin. Halu täytyy lähteä omasta sisimmästä. Loukkaantumisten ja kipujen myötä minun haluni parantua oli niin suuri, ettei tarvinnut paljon käydä keskustelua itseni kanssa kuntouttamisesta. Sen sijaan lonkkien avaamista tai mitään muutakaan ylimääräistä vain edistyäkseni nopeammin en ole tehnyt sen jälkeen. Vasta yinjoogan myötä aloin tehdä astangan lisäksi ”jotain ekstraa”. No, siitähän taisi tulla lopulta osa harjoitustani. Sen jälkeen erinäisestä vetristelystä, yinjooga-sessioista ja kotona venyttelystä tulikin yhtäkkiä luonnollista. Löysin yinjoogasta portin meditaatioon, keinon vetristää ja avata kehoani päivinä, kun energiani ei riittänyt astangaharjoitukseen sekä harjoituksen, jolla löysin turvan ja rauhan omasta sisimmästäni. Samaan aikaan olin elämässäni pisteessä, jossa vuosien henkinen taakka alkoi helpottamaan ja syvempi halu hyvinvointiin panostamisessa oli voimakkaampi, kuin aikoihin. Oma energiani oli muuttunut, elämäni oli muuttunut ja olin aivan uuden elämänvaiheen alussa. Joten oli luonnollista, että elämässäni oli tilaa jollekin uudelle, mitä ei tarvinnut pakottaa.

Jooga kulkee mukana elämän eri vaiheissa ja harjoitus muuttuu sen mukana. Mielestäni sen pitäisi antaa muuttua. Sellaiseksi, joka on omaan elämäntilanteeseen, kehoon ja mieleen sopiva. On hyvä höllentää otetta ja ymmärtää se, ettei ole mitään syytä puskea itseään eteenpäin eikä aina suorittaa harjoitusta samalla pituudella, intensiteetillä ja energialla, vaan antaa sen mukautua omaan elämään. Harjoitusta voi tehdä vaikka koko loppuelämänsä navasanaan saakka! Tämän opettajani Magnus lupasi ystävälleni, joka tuskaili eteenpäin menemisen paineen kanssa – ja se auttoi, hän lopetti suorittamisen ja itsensä piiskaamisen, löysi joogan ilon, jolloin sisäinen halu harjoitukseen heräsi.

Minulla on takana viisipäiväinen Petri Räisäsen ja Juha Javanaisen joogaintensiivi, joka vuotinen pääsiäisperinne. En muista, koska olisin viimeksi harjoitellut viisi päivää putkeen täyttä harjoitustani taaksetaivutuksineen kaikkineen. Niin monta vuotta kehossani on ollut erilaisia kipuja ja vaivoja, kaikenlaista, joka on pakottanut pysähtymään ja opettelemaan kärsivällisyyttä, tutustumaan itseeni. Hyväksymään itseni, lopettamaan suorittamisen ja aloittamaan syväsukelluksen omaan kehoon ja mieleen. Intensiivin kahden ensimmäisen päivän aikana alaselkäni ilmoitteli tuttuun tapaan olemassa olostaan. Tunnistin kivun lähteeksi pakarat, jotka ovat olleet jumissa jo pitkään. Katselin ympärilläni joogaavia tuttuja naamoja, joiden kanssa olen vuosien ajan käynyt samoilla kursseilla. Moni heistä teki joskus paljon lyhyempää harjoitusta kuin minä, mutta nyt suurin osa oli paljon pidemmällä. Mietin, että jos olisin harjoitellut säntillisemmin viime vuodet, olisin nyt varmaan yhtä pitkällä. Mutta elämässäni tuli pitkä vaihe, jossa oma energiataso ja jaksaminen oli pakko punnita uudelleen. Lakata tavoittelemasta täydellistä harjoitusta. Tehdä sen, minkä koin hyväksi.

Jatkoin harjoitusta tunnustellen alaselkääni ja pakaroitani. Istumasarjan puolessa välissä alaselän tuntemus katosi. Se tuli jokaisena päivänä harjoituksen alussa uudelleen, mutta kehon tuntemuksia seuraamalla sain sen joka päivä häviämään yhtä nopeammin ja löysin sen sijaan paljon mielenkiintoisia uusia tuntemuksia, sain tilaa ja pituutta, johon minulla ei ole ollut kosketusta aiemmin. Mietin, että mitä olen saanut ja oppinut vuosina, jolloin lakkasin olemasta kello kuuden säntillinen aamujoogi, joka tekee aina saman mittaisen harjoituksen eikä lintsaa yhdestäkään vinyasa-nostosta ja on ärtynyt sekä väsynyt koko loppupäivän.

Pähkinänkuoressa sanottuna, olen löytänyt joogasta keholleni sopivan terapiamuodon, jolla pystyn avaamaan monia vaivoja ja tukoksia kehostani. Kehoni, mieleni ja energiani ymmärrys on kasvanut huimasti. Olen löytänyt kosketuksen moniin syviin lihaksiin ja kestävyyteni on parantunut huomattavasti. Olen oppinut seuraamaan hengitystäni ja antaa sen johdattaa liikettä, ymmärtänyt sen tärkeyden. Olen oppinut valtavasti asanoiden linjauksista sekä niiden merkityksestä. Olen oppinut olemaan tuhlaamatta energiaani yli voimavarojeni. Olen tullut rennommaksi ihmiseksi, joka hyväksyy paremmin itsensä ja on avoin ja lempeä toisille. Olen rakentanut perusasioita harjoituksessani pohjalle, jota en vaihtaisi kuuna päivänä kymmeneen uuteen asanaan. Joten ehdotan, että jos sisälläsi huutelee ankara täydellisyyden tavoittelija, hyväksyt sen missä olet ja aloitat tutkimusmatkasi tekemisen siitä pisteestä, keskityt perusasioihin. Petrikin puhui eilen kokonaisen workshopin verran yksinkertaisen ja lempeän harjoituksen tärkeydestä. Allekirjoitan kaiken ja voin käsi sydämellä sanoa, että myös sisäistän.

Kiitin tänään Juhaa mahtavasta kurssista, josta jäi itselleni käteen valtavasti hyvää. Koko keho tuntuu kevyeltä, pehmeältä ja vahvalta. Oloni on rento, ajatus kirkas ja energiataso hyvä. Kerroin etten muista milloin viimeksi olisin viisi päivää putkeen tehnyt näin pitkää harjoitusta. Juha kommentoi, että niin ja jaksoit vieläpä tehdä todella huolellisesti. Niinpä, tämä on yksi parhaista asioista, mitä olen asanaharjoituksesta saanut kaiken kamppailun jälkeen. Keskittyminen ja kestävyys, fyysisesti ja henkisesti, sen sijaan, että olisin harjoituksen jälkeen kaikkeni antanut kärttyinen rusina.

Eri asia sitten onkin, miten tätä kaikkea osaa ja kykenee viedä eteenpäin oppilaille, me kaikki olemme niin erilaisia. Mutta koen valtavaa kiitollisuutta, että saan jakaa asioita omien kokemuksieni kautta, kiitos siis kaikille oppilailleni. On tämä mahtava harjoitus, mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavaksi on vastassa.

Onko teidän joukossanne täydellisyyden tavoittelijoita ja suorittaja-joogeja?

Kuvat Dorit Salutskij

/ / / / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Ninni sanoo:

    Kiitos Katja,
    Kuulostaa niin tutulta…Itsensä vertailu muihin. Varsinkin mysore tunneilla, ihmettely miten joku,
    ( vaikka on joogannut vähemmän aikaa), on paljon pidemmällä sarjassa. Ärtymys, kun ei etene, siten kuin haluaisi, tai miksei uskalla rohkeammin mennä uusiin asanoihin. Ego puhuu, vaikka miten yrittäisi keskittyä ja nauttia omasta joogasta.

    • Kaikilla ihmisillä on erilaiset kehot, toiset pystyvät luonnostaan etenemään pidemmälle, jos venyvyyttä on enemmän, mutta voima onkin sitten toinen juttu, sitäkin tarvitaan, jonka vuoksi liian nopea eteneminen ei ole hyvä asia (been there done that). Toisilla on luonnostaan ”sisäänpäin kääntyvät” lonkat, jonka vuoksi ykkössarjan puolen välin asanat voivat olla ikuisesti haastavia. Osalla voi olla taustalla nuoruuden voimistelu- tai tanssiharrastus, josta on suurta hyötyä sarjassa pidemmälle menemisen kannalta. Oma harjoitus on paras harjoitus <3

  2. Eerika sanoo:

    Oma joogaharjoitukseni on ollut jo pitkään katkolla, kun tällä hetkellä minulla ei ole mahdollisuutta käydä tunneilla missään. Kotona harjoituksen aloittaminen on vaikeaa kun keho tuntuu niin raskaalta, eli kai se on sitä että heti pitäisi sujua täydellisesti ennen kun voi aloittaa, mikä on tietysti ihan naurettavaa.

    Otin muuten suosituksestasi luettavaksi Kehon ja mielen ayurvedan, ajatuksenani saada vähän lisää tietoa aurvedisesta ruokavaliosta ja doshista, mutta enpä arvannut että juuri tuo mielen osio oli se, joka minun juuri nyt täytyi lukea. Kiitos kun ohjasit minun kirjan pariin.

  3. Hyvä kirjoitus. Varmaan jokainen joogaa harrastava on jossain vaiheessa syyllistynyt vertailuun, enemmän tai vähemmän. Itse opin kanssa kovemman kautta (parikin isoa loukkaantumista) kuinka hidas ja sisäänpäinkääntyvä harjoitus on paljon antoisampi, kaikilla tavoin. Nyt kun tämän harjoituksen vielä muistaisi/malttaisi toteuttaa joka kerta…

    • Juuri näin! Se helpotuksen tunne on valtava, kun antaa itsensä vain tunnustella ja mennä kehoon sisälle 🙂

  4. Marjo sanoo:

    Moi Katja, kiitos hyvästä ja tärkeästä tekstistä. Onko suunnitelmissasi muuten pitää astangajoogan alkeiskurssia kesällä tai ensi syksynä?

  5. Kiitti ihanasta tekstistä – osui ja upposi! Tän kevään tavoitteeni joogan saralla on siis ottaa vaan rennosti ja lopettaa turha ajattelu. Enkä jatkossakaan tee mitään ekstravenyttelyä kotona, hahaa 😀 <3

    • Turha vertaaminen joutaa jäädä taakse, samoin pakotettu ekstravenyttely! Oman kehon kuuntelun myötä eteneminen on kuuminta hottia 😉

  6. Tiina sanoo:

    Kiitos ihanasta tekstistä!
    Mulla on astangaa 12v takana mutta teen maksimissaan vain navasanaan asti jos sinnekään.
    Aluksi hurmioiduin joogasta, sitten hommasta tuli kivaa, mutta sitten aloin vertailla.
    Miksi joku teki paljon minua enemmän, miksi opettaja antoi jollekin asanoita mutta minulle ei?
    Mieli oli maassa, joka-aamuinen jooga stressasi ja homma eteni vielä vähemmän. Joogamatto meinasi lentää nurkkaan. Kuitenkin huomasin ettei siitä noin vain luovuta, ei voi antaa pois asiaa joka antoi iloa ja jaksamista.

    Vaihdoin opettajaa ja nyt homma sujuu, armollisesti, rennommin, itseään kuunnellen, oikein hyvällä mielellä. En jaksa murehtia kuinka vähän teen, sillä eihän ympärilläni joogaavilla ole samanlaista kehoa tai kokemuksia kuin minulla. Ehkä tämä armollisuus itseään kohtaan on jossain määrin viisautta? Jäykät lonkkani ja säälittävät voimani eivät auta minua täydellisiin hyppyihin, mutta en jaksa enää välittää vaan iloitsen kaikesta mitä tapahtuu minun joogamatollani.

    Parasta on, että huonoina aamuina lähtee aamujoogaan, tekee harjoituksen, vaikka vähän lyhyemmänkin, ja päivä alkaa heti 300% paremmin. Ja se yin jooga, minä olen ihan koukussa.

    • Juuri näin, kenelläkään ei ole sitä samaa kokemusta, kuin sinulla <3 Ja kuten sanottua, jonkun ulospäin täydelliseltä näyttävän pään sisällä voi olla hirveä taistelu meneillään. Täydelliset hypyt ovat ekstrahifistelyä niille, joiden keholle ne sopivat. Joogassa kaikki asanat ei ole kaikille, koska kaikilla on erilaiset kehot, esimerkiksi juuri luonnostaan hyvin kireät lonkat. Minullakin on kireät lonkat, jonka vuoksi jumitan neljättä vuotta samassa asanassa, yinjoogan myötä nyt pikkuhiljaa eteenpäin. Mutta en vaihtaisi ikinä mihinkään niitä asioita, mitä olen oppinut ja saanut vain voidakseni edetä pidemmälle! Yinjooga on ihanaa <3

  7. Salla sanoo:

    Entinen joogasuorittaja ilmottautuu! Sain suorittamisella itselleni migreenin ja jännityksiä jo valmiiksi haastavalla rangalla varustettuun kehoon. Aloitin joogan hiljattain uudestaan ja aluksi harjoitus käsitti pari aurinkotervehdystä ja kasan välirentoutuksia. Nytkin harjoitus on lyhyt, mutta aivan riittävä. Olen kiitollinen, että älysin höllätä ja pyrkiä rentouteen, ja että ennen kaikkea uskalsin kokeilla joogaa uudestaan. Migreenikohtaukset toki kummittelivat mielessä.(Sain myös viisaan neuvon uudelta joogi-ystältä, joka rohkaisi mieltä.) Joka harjoituksen jälkeen olen vain kiitollinen, että sain tehdä sen.