22

Jäätymisenestosuunnitelma osa 1: koti Etelä-Euroopassa

Katja Kokko | 23.9.2017

Päätin kuukausi sitten aloittaa selviytymisstrategian suunnittelun ja toteutuksen pitkän ja harmaan talven yli. Strategiaan kuuluu yksi pidemmän tähtäimen haave sekä säännöllisesti toteutettavia asioita lyhyellä aikavälillä.

En jaksa hirveästi kuunnella valittavia ja narisevia ihmisiä (vaikka itselläkin on heikkoja hetkiä jolloin asiat ottavat päähän), jonka vuoksi en ole kuulunut kroonisesti säästä valittavaan ihmisryhmään. Vaikka olen ikuisen kesän ja auringon lapsi, olen koittanut sinnitellä yhä pidemmiksi ja harmaammiksi käyvien talvien yli mustalla huumorilla sekä parille luottoystävälle raivoamalla.

Viime huhtikuussa minulla tuli kuitenkin raja vastaan. Muistan sen lauantaipäivän edelleen kirkkaasti, vaikka tuo päivä oli kaikkea muuta kuin kirkas. Astuessani ovesta ulos kadulle, vastaan puhalsi niin kova tuuli, että pääsin hädin tuskin eteenpäin. Naamaan paiskautui yhtä aikaa jääkylmääkin kylmempää vettä, räntää, lunta ja epämääräistä jäähilettä. Ystäväni sattui juuri samaisella hetkellä laittamaan minulle viestin kutsuakseni minut balettiin. Normaalisti olisin hyppinyt innostuksesta tasajalkaa, mutta sillä hetkellä sain paskaraivarit. Olin niin kurkkuani myöten täynnä yli puoli vuotta kestänyttä harmautta ja järkyttävää säätä, että kiintiöni tuli aivan totaalisesti täyteen. Aivan kuin sillä nimenomaisella hetkellä vuosikausien sääpatoutumani olisivat purkautuneet yhdellä kertaa ulos.

Silloin tajusin, että minun on toden totta alettava tekemään elämässäni pidemmän aikavälin suunnitelmia, mikä alkaa sen tosi asian tunnustamisesta, etten voi hyvin Suomessa. Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan Suomea. Koko sydämestäni. Suomi on paratiisi ja tätä loputonta luontoa ja puhtautta ei voita mikään muu paikka maailmassa. Ainoa miinus vain on (joka on hyvin oleellinen) yli puolet vuodesta hallitseva säätila. Ja se, etten asu lähelläkään sellaista luontoa, jossa haaveilisin viettäväni enemmän aikaa (kaupungista pois muuttaminen ei myöskään ratkaise säästä aiheutuvaa ahdinkoa, koska yhtä harmaa se taivas on maallakin).

Sillä hetkellä lakkasin olemasta valittamatta. Koska en kuitenkaan jaksa kuunnella valittavia ihmisiä, en kestä kovin kauan myöskään omaa valitustani. Onneksi kesä tuli ja vaikka suurimman osan kesästä kuuntelin toisten ihmisten valitusta huonosta säästä ja huonosta kesästä, ihmettelin vilpittömästi mistä he puhuivat. Minusta kesä oli loistava! Kävin uimassa monta kertaa, makasin auringossa monena päivänä ja nautin niin monesta aurinkoisesta päivästä etten meinaa muistaa, että oli lainkaan harmaita, sateisia ja koleita päiviä.

Sinä päivänä, kun kalenterin sivu vaihtui elokuusta syyskuuksi ahdinkoni tulevasta alkoi kuitenkin kuristaa kurkkuani. Jotkut teistä eivät välttämättä ymmärrä ollenkaan minun olevan ihan tosissani, mutta ne jotka tuntevat samoin, tietävät tismalleen mistä puhun. Tarvitsen todella paljon valoa voidakseni hyvin. Sinistä taivasta ja aurinkoa. Harmaus saa pääni tuntumaan raskaalta eikä ajatukseni kulje kirkkaasti. Auringonvalon kaipuu sattuu sydämeen ja tuntuu luissa ja ytimissä. Aivan kuin osa minusta olisi leikattu pois.

Viime keväänä löysin sattumalta Ruohonjuuresta ravitsemusterapeutti Marja Ruutin kirjoittaman loistavan kirjan Terve maksa. Tämä kirja jokaisen tulisi lukea. Kaikki tiet vievät maksaan, olivatpa oireet sitten mitä tahansa. On yleissivistystä oppia tuntemaan tuon uskomattoman elimen toiminta ja sen hyvinvointiin vaikuttavat asiat.

Ahmin kirjaa sieltä täältä monta päivää ennen kuin palasin lukemaan sen johdannon. Sydämeni oli pysähtyä johdannon kahden ensimmäisen lauseen jälkeen. Marja Ruuti voi itse huonosti vuosia Suomessa, vaikka häneltä ei puuttunut ymmärrystä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja sen toteutuksesta. Lopulta hän päätti kuunnella kehoaan ja muutti Puerto de la Cruziin auringon, lämmön, valon, kukkaloiston, vehreyden ja meri-ilman keskelle ja alkoi voida taas hyvin.

En usko, että kirja löysi luokseni sattumalta. Minun kuului löytää se, jotta alkaisin ymmärtää omaa kehoani ja hyvinvointiani yhä paremmin. Kehoni ja sydämeni kehottaa isoon muutokseen. Olen koittanut hahmotella sitä mahdollisimman selkeäksi itselleni ja muutos kuuluu jota kuinkin näin: voidakseni hyvin minun tulee asua talvikuukaudet marraskuusta huhtikuuhun pois Suomesta. Vaikka rakastankin Aasian trooppista ilmastoa, tunnen sisimmässäni kotini olevan Euroopassa. Voidakseni hyvin, minun tulee siis asua puolet vuodesta Etelä-Euroopassa – mutta missä siellä, siitä ei ole mitään hajua. Ehkä Italiassa, kenties Portugalissa vai sittenkin Espanjassa? Ranskassa? Ei ehkä Ranskassa. Mikä tahansa kaupunki ei kelpaa, vaan joku kaunis pikkukaupunki tai iso kylä, lähellä maaseutua. Saan stressin, jos joudun olemaan suurkaupungissa pitkään.

Minulla ei ole harmainta aavistustakaan miten ja milloin aion tämän muutoksen toteuttaa, koska en ensinnäkään tykkää matkustaa yksin. Minua ärsyttää yksin matkustamista glorifioivat tyypit, joiden mielestä se on ainoa oikea tapa matkustaa eikä heidän kanssa voi lopulta keskustella mistään muusta kuin yksin matkustamisen hienoudesta. Kiva, jos joku tykkää matkustaa yksin, mutta minä pidän asioiden ja kokemusten jakamisesta, koska olen sentään elänyt suurimman osan koko elämästäni yksin niin pitääkö tässä nyt vielä matkustaakin yksin todistaakseen olevan itsenäinen nainen joka pärjää yksin? Joku raja sentään!

Olen kuitenkin myös sellaisen faktan edessä, että minulla ei todennäköisesti ole mitään muita vaihtoehtoja, kuin toteuttaa tämä haave yksin. Ajatus siitä, että muuttaisin yksin keskelle etelä-eurooppalaista pikkukylää tuntuu myöskin juuri nyt hieman vieraalta. Ensin täytyy lähteä vähän tutkimaan ja haistelemaan paikkoja, mikä suunta tuntuisi hyvältä. En ole toistaiseksi asettanut muutokselle mitään aikataulua, mutta ehkä sen ääneen sanominen ja kirjoittaminen on ensimmäinen askel. Toinen ja konkreettinen askel lienee se, että varasimme juuri joogasalimme omistajan perheen kanssa lennot joulun ja uuden vuoden yli Teneriffalle. Kyllä, luitte oikein, Teneriffalle. Halusimme kaikki aurinkoon jouluksi, mutta pysyä silti Euroopassa, joten päädyimme valitsemaan lomakohteeksemme Teneriffan. Ja tiedättekö mitä? Kaivoin äsken Marja Ruutin kirjan tarkistaakseni johdannosta mihinkäs hän oikein muuttikaan: no mihinkäs muualle kuin Teneriffalle, Puerto de la Cruziin! Teneriffa on tainnut kärsiä inflaation monen suomalaisen mielessä, mutta matkustaapa sitten Balille, Thaimaahan tai Roomaan, kamalia turistirysiä on joka paikassa, mutta niin on myös ihanuutta kunhan vain tietää mihin suunnata.

Oikeasti tämän postauksen tarkoitus oli esitellä teille unelmien miniloma keskellä kaupunkia, mutta näköjään avautuminen lähti vähän lapasesta. Tuntui pakolliselta valottaa hieman taustoja jäätymisenestosuunnitelmalleni, sillä pelkkä haave Etelä-Eurooppaan muuttamisesta ei auta vielä konkreettisesti selviämään tulevan talven ja harmaiden päivien yli. Siispä jätän tämän postauksen nyt tähän ja esittelen jäätymisenestosuunnitelmani ensimmäisen osan teille erikseen.

Onko jollain muulla vaikeuksia selvitä pitkän ja pimeän talven yli, vaikka huolehtisikin hyvinvoinnistaan muuten?

PS. Etsimme taloa Teneriffalta ajalle 18.12-3.1. Hyvät huvilat alkavat olla jo buukattu. Onko sinulla hyviä vinkkejä? Etsimme mielellään hieman pohjoisemmasta osasta saarta kaunista villaa neljälle aikuiselle.

Kuvat Katja Kokko

/ / / / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. BOOM! I feel you! Tämä teksti voisi olla suoraan omista ajatuksistani! Minäkin rakastan Suomea, rakastan jopa lunta, mutta inhoan kylmyyttä, tuulta, harmautta ja pimeyttä. Niinkuin kirjoitit, en tunne voivani optimaalisen hyvin Suomessa talvella,vaikka kuinka pitäisin itsestäni muuten huolta. Olen jo pitkään haaveillut muuttavani jonnekin lämpimään ainakin osaksi aikaa vuodesta ja viime vuosina olen tehnyt kovasti töitä sen eteen, että saisin luotua itselleni työn, jota voisi tehdä missä päin maailmaa tahansa. Yksin matkustamisestakin olen samoilla linjoilla kanssasi, varmasti se on hyvin kasvattavaa ja mieltä avartavaa, mutta en usko sen sopivan minulle. Onneksi minulla on kumppani, joka haaveilee samoista asioista kanssani. Toivon todella, että sinunkin haaveesi toteutuu pian <3

    • Jep, en voi edes kuvitella kuinka huonosti voisin ilman joogaa ja muita harrastuksiani, laadukasta ravintoa ja hyviä yöunia. Kun eivät nekään riitä pitämään oloa sellaisena, joka hyvän ja terveen olon kuuluisi olla. Muutama aurinkoinen päivä putkeen luonnossa oloa, niin on kuin eri ihminen! Sen olon vaan pitäisi kantaa pidempäänkin. Niin ja siis todettava vielä yksin matkustamisesta, että olen matkustanut muutamia kertoja yksin ja joka ikinen kerta se on yhtä ankeaa. Sama kuin täällä Suomessa: ei kiinnosta yksin retkeily, vaan asioiden jakaminen. Sehän onkin parasta, jos on kumppani, jonka kanssa suunnitella 🙂 Mä oikeastaan jotenkin tiedän, että se meikäläisen kumppani ei ole Suomesta ja salettiin se kohtaaminen edellyttää sitä, että pakkaan kimpsut ja kampsut ja muutan ulkomaille yksin. Helvata 😀

  2. Heini sanoo:

    Itellä ihan sama. Tää kesä meni duunissa niin että kun oli hyvät päivät niin oli jumissa sisällä ja kyllä harmitti. En ees matkustanut mihinkään lämpimään joten tuntuu että kesä jäi välistä. Siksi tuleva talvi ahdistaa entisestään. Tuntuu kuin alkaisi akut latautua heti kun aurinko vähän lämmittää kasvoja. Räntä ja harmaus on pahinta ja siirtyisin mieluusti suoraan kesästä ja alkusyksystä jouluun ja talvipakkasiin. Olen myös täysin samaa mieltä yksin matkustamisesta. Saisin itsestäni varmaan vaan puolet irti jos ei olisi ketään jonka kanssa suunnitella minne mennä ja milloin..kokemusten jakaminen on tärkeää

    • Oh I feel you! Itse olin onnekas, eikä tarvinnut istua aurinkoisia päiviä töitä tekemässä, vaan pystyin suunnittelemaan aikatauluja hyvin joustavasti, se on kyllä yrittäjyyden hyvä puoli. Vielä vuosia sitten rakastin talvipakkasia, mutta sitten totesin, että eiköhän tälle elämälle ole tarpeeksi koettu niitäkin 🙂

  3. Sanon vaan että GO FOR IT! Ääneen sanominen on unelmien toteutumiselle erittäin hyvä alku. Ymmärrän ja oon täysin samaa mieltä tuon yksin matkustamisen ongelman kanssa, mutta mitä jos vaihtaisit vähän kulmaa asiaan. Mitä jos lähdetkin töihin, joogaamaan.. elämään? Toki yrittäjän arjesta en tiedä mitään ja toki ystävät jne on Suomessa, mutta uskoisin, että nimenomaan sellasella ”tekemisen meiningillä” ne omanlaiset ympyrät ja ihmiset löytyy muuallakin.

    Mun sielunmaisema on Islannissa ja mä olen onnellisimmillani siellä. Pohdin pitkään, miten pääsisin lähtemään sinne pidemmäksi aikaa, mutta nimenomaan se lomailu siellä yksin tuntui tosi ankealta idealta. Onneksi eteen tipahti pari vihjettä elämältä ja sain loppujen lopuksi äärimmäisen helposti järkättyä 3kk loman palkkatyöstäni ja lähdin kesätöihin islantilaiseen pikkukylään, jossa tietty tutustuin aivan huipputyyppeihin.

    Kun tiedostaa, mitä haluaa ja tarvitsee, niin kyllä se polku sinne suuntaan alkaa kummasti kohta löytymään. Elämällä on sellanen kummallinen tapa järjestyä.

    • Niin joo siis tarkentavana se seikka, että nimenomaan en olisi lähdössä matkustamaan, vaan todellakin asumaan puolet vuodesta 🙂 Haaveissa on siis pysyvä koti! Mun elämästä, arjesta ja töistä ei tulisi mitään, jos oisin ns. reissun päällä 😀 Työn kannalta voin olla melkein missä päivän maailmaa tahansa, mihin posti kulkee ongelmitta, mutta tarvitsen ihan oikean kodin. Islanti on mun haaveissa myös, mutta vain matkakohteena 😀

  4. tiita sanoo:

    Tiedän, että kehoni kuuluu Etelä-Eurooppaan, sillä asuin muutaman vuoden Italiassa. Painoni sekoilut loppuivat heti jo muutaman viikon jälkeen, ja palasin normaaleihin mittoihini. Iho voi hyvin ja nautti kosteasta ilmasta. Hymyilin auringon kanssa kilpaa!

    Ymmärrän siis paremmin kuin hyvin! Joskin jos kaipaa lämpöä ja valoa, kannattaa kohde tutkia tarkkaan. Asunnot ovat monesti talvisin sellaisia jääkalikoita, joita voi olla suomalaisena vaikea ymmärtää. Toscanassa loppuvuodesta tuli monesti myös viikkoja kestäviä sateita marraskuussa ja tuntui olevan ihan yhtä harmaata kuin Suomessa. Joskin siellä elämäkin on erilaista: ei sadekuurotkaan haittaa, kun ruoka on parasta maailmassa ja kahvi lähes ilmaista 😉

    • Joo, totta kyllä! Missään muualla ei osatakaan rakentaa niin hyviä taloja kuin Suomessa. Olin aikoinaan vaihdossa Hollannissa ja jo pelkästään siellä sai päivitellä talvella huonosti tehtyjä taloja 🙂 Italia on kyllä mulle semmoinen, joka tuntuu hyrisevän sydämessä <3

  5. Tää postaus osu ja uppos! Kurkussa on ollu pala tulevasta eli synkästä ja masentavasta talvesta. Suoraan sanottuna vituttaa olla tällainen säästä nariseva ja ahdistuva tapaus, mutta ei voi mitään. Sielu soi vain lämpimässä ja auringossa. Ja paskaraivarit: todellakin tuttu tunne ja viime talvena huusinkin Larun sillalla kitarisat punaisena jäistä tihkua ja naaman lävistävää tuulta.

  6. Karmen sanoo:

    Ihana tsemppiä vaan 🙂 Me ollaan nyt taas menossa Andalusiaan talveksi, oltiin siellä myös viime vuonna ja voin vain suositella! Kyllä tekii hyvää. On täällä Virossa samat ongelmat, kuin Suomessa. Nyt vain täytyy miettiä, että miten voisimme muuta sen pysyväksi 🙂

  7. sonsku sanoo:

    Haaveissa on muutto paikkaan, missä olisi oma avokadopuu pihalla. Persikkapuukin käy. Toisaalta kaunis kevät ja syksy ovat minulle helpompia kuin viileä kesä – koska keväällä ja syksyllä kuuluukin olla välillä viileä, kietoutua neuleisiin ja villahuiveihin. Auringontarvetta paikkaamaan varasin jo kolme viikkoa lomastani joulun tienoille ja silloin on luvassa lämpöä, palmuja ja aaltoja. Sillä odotuksen energialla pusketaan marraskuunkin läpi.
    Sinulle iso peukku unelman sanomisesta ääneen. Eiköhän se siitä lähde muodostumaan!

    • Mulle kävisi avokadopuu, persikkapuu, luumupuu ja sitruunapuu – ihan mikä vaan! Mutta sitruunapuu olisi kivoin, jos saa valita 🙂 Onneksi mulla on tulossa viikon reissu Etelä-Afrikkaan ja sitten tämä Teneriffa. Vielä voisi buukata jonkun reissun helmi- tai maaliskuulle vaikka vain viikoksi, sekin helpottaisi. Ja sama, viileä kesä on vaikeampi kuin syksy ja kevät!

  8. Anna sanoo:

    My words!
    Päätin tän samaisen asian joitain vuosia sitten, koska kesän lapsena tuntui, että talvet Suomessa tekee musta ihmisen, joka en halua olla. Koska silloinen kumppani valitsi räntäsateen ja pimeyden meitsin sijaan 😀 niin yksin oon nyt ollut maailmalla, mutta en ole suinkaan ollut yksinäinen enkä edes yksin.
    On kavereita, joiden mielestä on ihan mahtavaa, että oon Suomesta veke sen loka-maaliskuun, ajatuksen tasolla he kyllä haluaisivat tehdä saman, mutta lasten koulu/hyvä palkka/koti jne estää sen toteuttamisen….osa kavereista on sitä mieltä, että onko tässä järkeä, kun tää kyllä maksaa enemmän, kuin jos pysyisin Suomessa…mutta maksan mielelläni, kun elämänlaatu paranee.
    Suosittelen!! Vaikka lähtisit tekemään tän yksin niin oikeat ihmiset löytyy kyllä ympärille.

    • Mulle tulisi varmaan halvemmaksi asua Etelä-Euroopassa talvet, koska ullanlinnalaisen yksiön hinnalla luulisi vuokraavan melkoisen hyvän kodin muualta. Ja kun tosiaan töitäni voin tehdä missä päin maailmaa tahansa mihin posti kulkee, pois lukien tietenkin vakkarijoogaopetukset, mutta se muodostaa palkastani vain murto-osan, joten sen pois jääminen ei olisi katastrofi, ainoastaan opetusta tulisi ikävä. Tosin sitten voisi viritellä joogaa sinne missä ikinä onkin tai opettaa kevään ja kesän Suomessa. Seuraava askel lienee jonkinlaisen suunnitelman hahmottelu ja reissaaminen noilla seuduilla 🙂

    • Anna sanoo:

      juu mä etsin muutamia vuosia paikkaani, jossa tunnen olevani kotona, silloin pidin aina kaikki lomat talvella ja reissasin…mun työnantaja antoi todella paljon siimaa, koska saan pitää suomi työpaikkani ja -palkkani…teen suurimmaksi osaksi työt etänä, mutta joudun käymään kerran tai kaksi kuukaudessa Suomessa muutamaksi päiväksi tekemään ne työt, jotka vaativat fyysistä läsnäoloani…nuo Suomessa käynnit lisää vähän kustannuksia…mutta mutta because i’m worth it

  9. Jonna sanoo:

    Ymmärrän sinua. Itse olen asunut etelä-Ranskassa ja nyt takaisin Hgin pimeydessä. Talven tulo ahdistaa! Kannattaa tehdä konkreettisia tekoja, että haave toteutuu. Tsemiä!

  10. Anna sanoo:

    Hei Katja, mielenkiintoinen postaus! Tuli mieleen, oletko kokeillut käyttää tehokasta ja riittävän suurta kirkasvalolamppua säännöllisesti? Voisi toimia ensiapuna tilanteeseesi. Minulla on tällainen http://www.innolux.fi/fi/valaisin/kirkasvalolaite/rondo-kirkasvalolaite ja se on kyllä auttanut jaksamaan talvessa ihan älyttömän paljon, enkä missään nimessä halua luopua siitä. Kaivan sen esiin yleensä lokakuussa ja laitan takaisin pakettiin huhtikuussa.