Vieraileva kirjoittaja Inke on purkkihullu, eikä hänen kylppärin kaappinsa ovi mene tällä hetkellä kunnolla kiinni.
Luonnonkosmetiikkaa uutuustrendiksi tituleeraava ei taida enää kansiotsikoihin päästä, sen verran paljon palstamillimetrejä ja megatavuja on aiheelle viime vuosina omistettu. Niin tervetullut kuin tämä herätys luonnonmukaiseen kauneudenhoitoon aikanaan olikin, ei varsinaisesti haittaa, ettei aiheesta voi enää puhua uutena ilmiönä. Trendejä tulee ja menee, mutta jotkut niistä tulivat jäädäkseen.
Eikä ole kuulkaa muuten kovin kauaa siitä, kun naistenlehdet ja kauneussaitit tekivät luonnonkosmetiikkatuotteista tiukasti omat, erilliset juttunsa ja arvioivat niitä ikään kuin omassa sarjassaan. ”Tässäpä vasta loistotuote – luonnonkosmetiikaksi”. Okei, kehitystä luonnonkosmetiikan tuote- ja bränditarjoomassa sekä ihan tuotteiden koostumuksissakin on muutamassa vuodessa tapahtunut ihan huisisti, mutta eiköhän jo tuolloin olisi löytynyt tuotteita, jotka olisivat vähintäänkin kestäneet vertailun perinteisempiin purnukoihin.
Sitä nimenomaista hetkeä, kun luonnonkosmetiikkapurkit alkoivat lehtien kiiltävillä sivuilla tai kosmetiikkahifistelijöiden listauksissa sekoittua dior-chanel-armaneihin tai markettien parhaimmistoon, en osaa aikajanalle sijoittaa. Olen itse asiassa varma, että olin tälle luonnonkosmetiikan soluttautumiselle sokea jopa pidempään kuin haluaisin nokkelana neitinä edes tunnustaa. Silmiini osuneet uudenlaiset jututhan vain peilasivat kaltaiseni sekakäyttäjän kylppärinkaapin sisältöä – kaikki oli viimein kuten mielestäni pitäisikin, juuri kuten haluan.
Itse nimittäin valitsen mieluiten sen parhaan, kiinnostavimman tai kauneimman tuotteen, sillä minulle kosmetiikka on aivan ensisijaisesti iloista leikkiä – mutta helvetin kovin tulosvaatimuksin.
Joskus valinta syntyy puhtaasti nerokkaiden markkinointitoimenpiteiden, poikkeuksellisen upean purkin tai supermalli-uskottavan suosituksen perusteella. Kylppärin kaappini kortilla olevasta hyllytilasta on pyhitetty leijonanosa luonnonkosmetiikalle, eikä se ole silkkaa sattumaa: ne neliösenttimetrit ovat kuulkaas ansaittuja ja laadulla lunastettuja.
Valitettavan harvassa ovat kuitenkin olleet ne purnukat, joissa yhdistyisivät sekä minimalistin silmää hivelevä, tyylipuhdas brändi, kiehtovat tuotteet sekä luonnonkosmetiikkakriteerit täyttävät raaka-ainelistaukset. Tätä ei todennäköisesti tarvitse enää kauaa surkutella, nimittäin markkinoilla alkaa olla jo ekobrändejä, joita ei ulkoasun perusteella sellaisiksi edes tunnistaisi. Katsokaapas vaikka näitä Indie Leen purnukoita!
Kun Katja löi tämän putsari-kasvovesi -parivaljakon testituotekassiini, olin paitsi innoissani, myös hivenen häkeltynyt. Indie Lee oli minulle jo ennalta tuttu kauneusraamattuni Into the Glossin jutuista, mutta mitäs hiivattia nämä kaunokaiset Katjan pohjattomassa luonnonkosmetiikka-purnukkakaapissa tekevät? Noh – ainakin ansaitsivat paikkansa siellä, sillä Indie Lee kuulemma valmistaa kuin valmistaakin luonnonkosmetiikkaa ja testiajanjaksoni perusteella väittäisin, että vieläpä erittäin laadukasta sellaista.
Tällä kertaa koekaniininne ei suhtautunut uutuustuotteisiin skeptisesti, vaan itse asiassa aivan poikkeuksellisen järein odotuksin. Mitenkäs muutenkaan, kun merkin kasvopesut oltiin juuri nostettu Into The Glossin ”nämä ihonhoitotuotteet joka nainen tarvitsee” -listalle ja kasvovesikin oli jo tuttu ”maaliskuun parhaat” -listauksesta?
Testaamani Rosehip Cleanser taisi koostumuksensa ansiosta kiilata testaamani luonnonkosmetiikan geeliputsarit -listan kärkisijalle. Kaikista eniten pidän vaahtoavista geeliputsareista – millään muulla ei vain tunnu tulevan tarpeeksi puhdasta jälkeä. Iholleni todennäköisesti sopisi paremmin vähempi veden kanssa lotraaminen, mutta kun vaahto, kuplat ja se puhtauden tunne…
Luonnonkosmetiikan geelimäiset kasvopesut vain tuppaavat olemaan aika juoksevaa kamaa synteettisiin serkkuihinsa verrattuna. Ensimmäinen, vuosia sitten kokeilemani versio oli suuri pettymys. Kun yritin vaahdottaa putsaria käsissäni ennen kasvoille levittämistä, kuten olin tottunut tekemään, oli tuo litku lorissut sormien välistä lavuaariin ennen aikojaan. Raivosin tästä Katjalle, joka ystävällisesti vinkkasi, että tällainen nestemäisempi kama kannattaisi hieroa ensin kuiviin kasvoihin ja vaahdotella vasta kasvoilla. Kas – vika ei (tälläkään kertaa..) ollutkaan tuotteessa, vaan käyttäjässä.
Mutta jos minulle tuolloin vuosia sitten oltaisiin annettu testiin tällainen Indie Leen versio, olisi tuo oivallus todennäköisesti jäänyt syntymättä. Näppärästä pumppupullosta nimittäin löytyy kauniin vaaleanpunaista ja huumaavan ruusuntuoksuista geeliä, joka on koostumukseltaan liki hyytelömäistä. Koostumuksesta kymppi plus! Suht maltillisesti vaahtoava puhdistusaine poistaa synteettisenkin meikkivoiteen erittäin mallikkaasti ja toimii mainiosti esimerkiksi konjac-sienen kanssa käytettynä. Herkälle iholle suositeltu putsari ei myöskään jätä ihoa narskuvaksi tai kiristävän kuivaksi, vaan pesun jälkeinen pinta on puhdas ja pehmoinen.
COQ10-kasvovettä kehuttiin Into the Glossissa täydelliseksi keskitien kasvovedeksi – ja tämä on siis suuri kehu. Ja tähän mielipiteeseen on muuten helppo yhtyä! Alkoholiton kasvovesi ei kuivata ihoa, ja vaikka se sisältää kosteuttavaa hyarulonihappoa ja aloe veraa, ei kasvovesi jätä myöskään ihoa tahmaiseksi, kuten useat kosteutustuotteet valitettavasti tekevät.
Koska viimeistelen kasvojen puhdistuksen pyyhkimällä leukaperät ja hiusrajan misellivedellä niiden viimeistenkin meikkirippeiden pois saamiseksi, käytän kasvovettä yleensä suihkuteltavassa muodossa ihon kosteustasapainoa palauttamaan. Tällainen pumpulilapulla levitettäväksi suunniteltu kasvovesi siis tuntui minusta hieman haaskuulta – tällaista eliksiiriä ei haluaisi hölvätä hukkaan pisaraakaan! Itse toivoisin tälle pakkaukseksi siis suihkepulloa, mutta tällaista uudistusta odotellessa olen tyytynyt kippaamaan pullosta hieman kasvovettä kämmenelle ja varovasti taputellut sen siitä kasvojani kosteuttamaan.
Tätä erittäin hyvin Instagram-kuviinkin sopivaa brändiä ei vielä Suomesta saa, mutta huomasin Briteistä toimittavan Cult Beautyn ottaneen sarjan valikoimiinsa. Jahka tuolta kylppärin kaapista vapautuu hieman tilaa, aion kyllä tilata tältä varsin hyvän fiiliksen jättäneeltä sarjalta testiin jotain muutakin: etenkin seerumit ja öljyt kuulostavat hirmuisen houkuttelevilta. Niin – ja näyttävät. (Ja hei – miten cool nimi Indie Lee on?! Olen kateellinen!)
Kuvat Inke
