2

Inken purkkinurkka: Ruusuisen rentoiluillan resepti

Inke | 1.9.2017

Vieraileva kirjoittaja Inke on jo täysin valmis vaihtamaan kesän kauneussuosikit syysuutuuksiin.

Kiitos kesä, olit kiva, joskin kylmähkö! Menoa ja meininkiä täynnä olleiden kesäkuukausien jälkeen tuntuu siltä, että sohvannurkkaan jääminen viikonloppuiltana ei olisi enää suurikaan synti. Se on syyskuu nyt – mutta eipä sorruta synkistelyyn. Itse ajattelin viettää loppukesän viimeisen, mutta alkusyksyn ensimmäisen viikonlopun kokonaisvaltaisen hemmottelun merkeissä.

Tässäpä vinkit ruusuiseen rentoiluiltaan! Hyvin toimivat eilen – ja taidanpa ottaa uusiksi tänään.

1. Rapsuttele rakkaudella

Vaikka onkin taas aika siirtyä topeista ja kesähamosista kohti neuleita ja täyspitkiä housuja, en aio luistaa vartalon ihon hoitamisesta. Siitä viis, vaikka sääret eivät pian enää näekään päivänvaloa – kai ne silti kannattaa kuoria ja rasvata. Eipähän ainakaan pölise kuiva iho sukkahousuissa, ja kyllähän se villaneulekin tuntuu hieman ylellisemmältä voideltua ihon pintaa vasten.

Vartalokuorintapurkki siis mukaan suihkuun tai saunareissulle myös syksyllä! Kerran tai pari viikossa on sopiva tahti hellälle rapsuttelulle. Pintapölyt karisevat pois, verenkierto tuntuu saavan pientä boostia ja jälkeenpäin iho tuntuu aivan tai-vaal-li-sen sileältä ja silkinpehmeältä.

Olen jo pitkään halunnut testata jenkkisarja Herbivore Botanicalsia, jonka kauniin pelkistetystä visuaalisesta ilmeestä ehdinkin jo raportoimaan. Rapsuttelevat vartalokuorinnat ovat muutenkin yksiä lempituotteitani, joten loogisinta oli aloittaa testailut sarjan instagrammatuimmasta tuotteesta, Coco Rose -vartalokuorinnasta.

Ja tämähän purnukka on kuin minulle tehty: ruusua ja kookosta! Kaikissa lempihajuvesissäni on ruusua, ja kasvovetenäkin käytän mieluiten ruusuvettä – enkä vähiten sen huumaavan mutta herkän tuoksun takia. Entäs sitten kookos! Oih. Jos mistä tahansa elintarvikkeesta on tarjolla myös kookoksenmakuinen versio, valitsen sen – ja kookosveden kyytipojaksi, kiitos. Pidän myös kookoksen tuoksusta, sen lempeästä trooppisuudesta tulee lämmin ja levännyt olo.

Lempparituoksujeni yhdistelmä oli minulle ennaltatuntematon, mutta toivottavasti kohtaamisemme ei jää ainutkertaiseksi. Alun vahva, makea kookoksisuus liukenee veteen ja iholle jää leijumaan mehukas sekoitus hieman paahteista kukkaisuutta. Iho puolestaan tuntuu unelmaiselta kuorinnan jälkeen: sokerirakeet ovat rapsutelleet kuolleet ihosolut pois ja kookosöljy voidellut ihon niin, ettei kosteusvoiteen lisääminen tämän käsittelyn jälkeen ole aivan täysin välttämätöntä. (Itse skippasin voiteen kun en raaskinut häivyttää kuorinnan tuoksua. Ja arvatkaapa mitä: henkiin jäin!)

Useamman kympin maksava kuorinta on kieltämättä reilusti kalliimpaa kuin yleensä käyttämäni versiot, mutta enpä ole niillä tämänkaltaista hemmottelua aikaan saanutkaan, vaikka asiansa mallikkaasti ajavatkin. Ostaisin toistekin, luksukkaisiin lauantai-iltoihin.

2. Seesteiseen sumupilveen

Työpöydälläni on kokonaiset kolme erilaista kasvosuihkepulloa, kylppärinkaapissa takuulla ainakin toiset mokomat. Tässä liikutaan nyt ehkä jo lievän maanisuuden rajoilla, mutta vannon, että kunnon kasvovesi on parasta, mitä olen ihonhoidon saralla kuunaan oivaltanut!

Herbivoren Rose Hibiscus -kasvovesisuihke on puolestaan vähintäänkin viime aikojen parhaita oivalluksia tällä saralla, sen verran ihanaa sumua pullosta nimittäin leijailee. Kosteuttavien kookosveden, ruusun ja aloe veran lisäksi vaaleanpunaisessa kasvovedessä on muun muassa ihoa kirkastavia omena- ja sitrushappoja sisältävää teehibiskusta sekä ihon väriä tasoittavaa taikapähkinävettä. Eipäs anneta kiltin ja viattoman ulkomuodon hämätä tälläkään kertaa – tämä rosé ei nimittäin jää pelkäksi kevyeksi kesäjutuksi.

3. Roseesta puheenollen

Olkoon syyskuun toinen, minä aion katsella sitä vaaleanpunaisen lasin läpi. Roséviini ei ehkä tunnu enää järin ajankohtaiselta, mutta kuohuvallehan ei ole koskaan väärää aikaa.

Lauantain lasiin laitetaan kaiken muun ihanan vaaleanpunaisen jatkoksi vain aavistuksen punastelevaa kuohuviiniä: yhtä lemppareistani, eli tasmanialaista Taltarni Brut Tachéa. Sen hienostuneesti marjaisa, hedelmäinen mutta mukavasti paahteinen maku on ihan omiaan (myös) tähän siirtymäkauteen, kun tulevaa jo odottaa, mutta vanhasta ei ole vielä ihan valmis irroittamaan.

Leppoisaa lauantaita – ruusuja iholle, vaasiin ja lasiin!

/ / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Johanna sanoo:

    Nämä Inken kirjoitukset on kyllä niin ihana lisä blogiin, aina luen innolla ja koskaan en pety!

    • Inke sanoo:

      Oiiiii! Kiitos Johanna, tulipa hyvä mieli ❤️ Innolla käyn siis seuraavan jutun kimppuun – hetki pieni vaan!