BeautyInken purkkinurkka

Inken purkkinurkka: 30 päivän putsarihaasteen tulokset

Beauty | Inken purkkinurkka | 6.7.2017 | Inke

Vieraileva kirjoittaja Inke on luonnonkosmetiikkaa suurella mielenkiinnolla testaileva kosmetiikan sekakäyttäjä ja suurkuluttaja.

30 päivää (ja rapiat) Katjan langettamaa putsarihaastetta on nyt selätetty. Klassikkokysymys: miltä nyt tuntuu? 

Kuten jo parin viikon takaisessa puolivälin katsauksessa tunnustinkin, yllättävää lämpenemistä aiemmin kovasti karsastamalleni vaahtoamattomalle ja vähävetiselle puhdistukselle on alkanut tapahtua. Tässäpä suurimmat ahaa-elämykset kuukauden varrelta:

1. Puhdistus on osa ihonhoitoa

Voi vitsi, mikä oivallus, Inke – pitäisköhän sun päätellä ihan maajoukkueessa? *facepalm*

Tavallaanhan tämä on niin itsestäänselvää, mutta siitä huolimatta asian oivaltaminen ja ymmärtäminen oli minulle tämän haastekuukauden suurin herätyshetki.

Olen tietysti jo vuosikausia ollut huolellisen puhdistuksen sanansaattaja, mutta minun kohdallani tämä huolellisuus on ollut jokseenkin turboviritetyllä tasolla. Enhän osannut kuvitellakaan, että puhdasta voisi tulla myös ilman vaahtovuorta, hinkkausta ja saavillista lämmintä vettä. (Hassua, että tämä tällainen tehosiivousinto ei valitettavasti ole samalla tasolla viikkosiivouspäivänä…)

Nyt alan vihdoin viimein itsekin sisäistää aiemman toimintamallini järjettömyyden. Miksi ihmeessä kasvoista on pitänyt meikkien ja päivän pölyjen lisäksi raastaa pois myös ihon oma suojakelmu? Saa siinä sitten ladata suhteettomia odotuksia laadukkaillekin kasvovesille, seerumeille ja voiteille, kun laittaa ne työskentelemään itse ensin tehokkaasti tuhoamallaan maaperällä.

Aika monta päivää haasteen alusta kului vaahtoa kaivaten, kunnes viimein loksahti: eihän tässä siivota – tässä hoidetaan. 

Kun opin ajattelemaan hellävaraista, muutaman minuutin (!) kestävää ja kaksi eri purnukkaa vaativaa puhdistusta ihonhoitorutiinin vaiheena eikä pelkkänä ihonhoidon valmisteluna, alkoi vaahdonkaipuu vihdoin varista pois.

En ole aiemmin myöskään ollut järin halukas satsaamaan puhdistustuotteisiin, mutta esimerkiksi tällaiseen kaksoispuhdistukseen panostaminen ei tunnu enää mahdottomalta ajatukselta, kun ymmärrän puhdistuksenkin vihdoin olevan olennainen osa ihonhoitoa.

2. Musliiniliinahan on aika kätevä kaveri

Jos kammosin vaahtoamatonta puhdistusta, niin musliiniliinoja vasta kammosinkin. Ai että vaihtaisin Clarisonic-kasvoharjani johonkin surulliseen harsovaipanriekaleeseen? Märkä, meikistä tahriintunut kankaanpala – yh, näillä ei ole mitään asiaa naamani lähelle!

Putsarihaasteen myötä suostuin jälleen kokeilemaan jo kertaalleen turhiksi julistamiani musliiniliinoja puhdistusapureina, sillä näiden avulla voidemaisesta puhdistuksesta saa kuulemma täydet tehot irti.

Vaahtoputsarin parina musliiniliina ei välttämättä olisi se kaikista optimaalisin kumppani, mutta täytyy kyllä tämänkin epäilijän myöntää, että tällaisessa puhdistusrutiinissa musliiniliinalla on kyllä paikkansa! Niin – ihan jo siitäkin syystä, että jos vedellä ei halua lotrata, mutta puhdistusvoiteet pitäisi saada kasvoilta pois, on liinalla pyyhkiminen pitkälti ainoa järkevä konsti.

Mutta eipä kuulkaa tarvitse musliiniliinan kanssa miettiä, lähtivätkö meikit kasvoilta vaiko eivät – liina kertoo kyllä, koska olet valmis. Liinalla saa varmasti pyyhittyä pölyt ja pakkelit pois myös kasvojen reunoilta, kaulalta ja dekoltee-alueelta. Liina myös kuorii ihoa hellästi, joka paitsi tuntuu oikeastaan aika hitsin mukavalta, tuntuu myös sopivan kasvoilleni.

Ostin liinoja kertaheitolla kolme kappaletta, joten puhdasta liinaa löytyy kaapista käyttöön kunhan ei liikoja lorvaile pyykinpesun kanssa. Yhtä liinaa olen käyttänyt 1-3 päivää ennen pesukoriin siirtämistä, liinan toki aina käytön jälkeen saippuan kanssa puhtaaksi huuhtaisten. Vastoin odotuksiani, liinoihini ei ole myöskään jysähtänyt meikkitahroja eikä niiden sävy ole ainakaan toistaiseksi muuttunut tunkkaisen harmahtavaksi, vaikka liinoihini on päätynyt myös synteettisen kosmetiikan superpysyviä ripsivärejä ja meikkivoiteita. Ehkäpä hyvä kasvoputsari estää myös niiden jämähtämisen kiinni liinaan?

Kaikista parasta liinoissa on kuitenkin ollut se, että niiden avulla kasvot ja kaulan voi pestä myös ilman, että päällä oleva t-paita on napaan asti pesuvedessä uitettu. Oppia ikä kaikki. Ehkä se musliiniliinoja minut karttamaan saanut märän kankaan kammoni olikin saanut alkunsa juurikin näistä kastuneista t-paidoista…

Ja hei: kerrankin joku ihan superhyvä on myös todella edullista!

3. Ei hitto, kyllä se vain taitaa toimia

Mieltymykset sikseen: pohjimmainen syy kuukauden putsarihaasteeseen oli kuitenkin kuivaksi käyneen ihoni elvytys.

Kahden viikon välikatsauksessa taisinkin jo varovasti tunnustaa ihoni kuivuustilan muuttuneen hälyttävästä moitteettomaksi. Muutoksen on myös täytynyt tapahtua todella nopeasti, koska tuolloin välitilinpäätöstä kirjoittaessani oikein havahduin siihen, etten ole kitissyt superkuivasta, kiristävästä ihosta enää hetkeen. Uusilla putsareilla oltiin tähän saakka kuitenkin menty vasta parisen viikkoa, joten tilanne on tainnut korjaantua parempaan päin jo aivan testin alkuvaiheessa.

30 päivän sitoutumisen jälkeen voin vilpittömästi ja ylpeyteni romukoppaan laittaen, että ihon kiristävä pintakuivuus taitaa olla enää ikävä muisto vain. Ihon pinta ei näytä enää samealta ja pölisevältä, meikki ei kalkkiudu kuiviin kohtiin ja iho tuntuu noin muutoinkin voivan kaikin puolin hyvin.

Satunnaisia epäpuhtauksia sekaihooni on tullut yhä, mutta mitään ison muutoksen mukanaan tuomaa suurempaa katastrofia ei ole kyllä myöskään ilmaantunut. Osansa on varmasti myös kesällä ja lomalla, mutta meikkivoidepurkkiin ei ole tullut viimeisen viikon aikana juuri tartuttua – iho näyttää tarpeeksi hyvältä ilmankin, ja ihan viimeistään parin täsmällisesti levitetyn peitevoidepisaran avustamana. Ihon väri on ennenkuulumattoman tasainen ja heleä: osansa on ehkä lomalla ja heinäkuullakin, mutta ensisijaista syyllistä muutokseen hakisin nyt kyllä näistä testaamistani Tata Harperin puhdistusöljystä ja -voiteesta.

Kyllä se vain tämänkin jäärän on viimein nöyrryttävä ja todettava, että vanhoissa puhdistusrutiineissa oli korjaamisen varaa. Katja, voit siis tuulettaa voittoasi! Ja vaikka häviäminen ei yleensä ole kivaa, tällä kertaa ei kuulkaa oikeastaan edes haittaa. Mikäs tässä hehkuessa.

Taitaapa siis olla niin, että uudet puhdistusrutiinit tulivat jäädäkseen. Rakastin näitä Tata Harperin tuotteita – onneksi niitä on molempia vielä jäljellä yli puoli pulloa. Pohjaton kosmetiikkauteliaisuuteni ajaa minut takuulla testaamaan vielä muitakin vaahtoamattomia vaihtoehtoja, mutta voisinpa jo miltei vannoa, että varustaudun tulevaan, ihoa kuivattavaan talveen juuri tällä tehokaksikolla.

Ihonhoitohaaste päättyy siis tällä kertaa lukemiin Katja 1 – Inke 1 – olin ehkä väärässä, mutta taisin silti minäkin astella tästä skabasta voittajana maaliin.

Mistäs kaikesta olenkaan jäänyt paitsi voidemaisia putsareita vältellessäni – vinkkejä ja suosituksia jatkoon? 

Testituotteet lahjoitti Naturelle.fi

Avainsanat: , , ,