5

Helmikuun TOP 5

Katja Kokko | 1.3.2017

Kuka laittoi ajan pikakelaukselle? Kuka käänsi kalenterin maaliskuuksi, vaikka sekunti sitten oli ystävänpäivä ja helmikuun puoliväli? En ymmärrä. Vuosi on vasta aluillaan ja tahti on jo nyt melkoinen. Huomaan joka päivä toivovani, että joku taikoisi vuorokausista tuplasti pidempiä, jotta tämä kolmoiselämäni (kauneusasiantuntija-bloggaaja, joogaohjaaja, uimari-ratsastaja-maatalon emäntä-haaveilu) olisi mahdollista ilman minuuttiaikataulua.

Jaarittelut sikseen, helmikuussa parasta olivat:

1. Ayurveda

Universumille kiitos maailman parhaasta työstä, jonka ansiosta kävin ayurveda-konsultaatiossa ja sain ilmeisesti siinä hötäkässä puoli Helsinkiä varaamaan ajan konsultaatioon. Vastausten etsiminen loppui Pardamanin vastaanotolle. Kysymykset jäivät sinne. Olo on hyvä, todella hyvä. Nyt on kyse enää vain siitä, että elän itse tiedostavasti ja tiedän mitä tehdä, kun syön jotain huonoa tai alan toimimaan pitta-energioita nostattavasti. Tästä lähtien ohjaan myös joka ikisen asiakkaani ayurveda-konsultaatioon.

2. In Fiore

Helmikuussa kylpyhuoneeni täyttyi toinen toistaan ihanimmista purnukoista, joista on kaikista sanottavana pelkästään kauniita sanoja. Kyllä tässä maailmassa laadukasta luonnonkosmetiikkavalikoimaa piisaa. Mutta sitten elämääni tuli In Fiore ja olen vieläkin hieman pyörällä päästäni, että mitä oikein tapahtui. Tuotteet ovat aivan ihania. Kauniita koriste-esineitä ja sisältö silkkaa kultaa. En ole ollut sarjan perustajan Julien kanssa henkilökohtaisesti yhteydessä, mutta haluaisin tehdä hänestä haastattelun blogiin, sillä tuossa naisessa täytyy olla jotain todella erityistä. Ei kuka tahansa kykene luomaan tuotteita, joissa on näin kaunis energia. Tällä hetkellä testailen sarja seerumia ja kosteusvoidetta – juttua on tulossa pian.

3. Perkaalilakanat

Suuri lakanakeskustelu alkoi henkilökohtaisella Facebook-seinälläni ja jatkui blogin kommenttiboksissa. Täydelliset lakanat ovat selvästi siis tärkeä asia monen muunkin arkielämässä ja miksikäs ei? Ilman hyviä unia ei elämästä tule mitään. Minun unenlaatuni parantui välittömästi vaihdettuani rapean viileisiin puuvillaperkaaleihin. Nyt olisi vain korkea aika kiikuttaa ne pesuun, mutta miten sitä pystyy enää ryttypellavissa nukkumaan yhtäkään yötä? Toiset perkaalit ovat siis ostoslistan sijalla nro 1.

4. Kirjat

Opettelin helmikuussa uuden iltarutiinin (välillä olen lipsunut siitä, josta on seurannut välittömästi epätasapaino ja kohonnut pitta). Iltaisin kun palaan joogasalilta, en avaa enää tietokonetta enkä varsinkaan mieti työasioita. Pysyn erossa puhelimesta ja sosiaalisesta mediasta vähintään tunnin ennen nukkumaanmenoa. Puhelimella ei ole mitään asiaa nukkumatilani lähettyville, herätyksenä toimii sarastusvalo (jollei elävä kissakello ole vetänyt vieteriään). Sen sijaan, että lorvisin iltaisin Instagramissa, luen kirjaa. Sain juuri loppuun Minna Rytisalon kirjan Lempi ja palan halusta vaihtaa jonkun kirjan lukeneen kanssa ajatuksia, sillä mieltäni jäi askarruttamaan muutamakin seikka, mutta en voi puhua niistä täällä blogissa, etten paljasta mitään! Nyt aloitin lukemaan Emma Clinen esikoisteosta Tytöt. Palaan asiaan, kun kirja on luettu. Huomioikaa, että Helsingin paras kirjakauppa on Nide.

5. Asioiden uudelleen järjestäminen

Viitaten tämän bloggauksen alkuun, elämässäni on käynnissä konkreettinen asioiden järjestäminen uudelleen. Jälleen kerran tähtikuviot ovat asioiden ytimessä – alkuvuodesta karttaani hallitsee saturnus, joka symboloi konkreettista uudelleen järjestämistä, rakenteita ja perusteita. Sisäisesti ja ulkoisesti. Harkitsen vakavasti apukäsien palkkaamista, mutta en ole vielä selkiyttänyt itselleni, millainen lisäavun pitäisi tarkalleen ottaen olla. Nyt on kuitenkin korkea aika viedä hommat next levelille, joten oikeastaan tarve on jollekin todelliselle bossladylle assarin sijaan. Moni työasia on suurennuslasin alla. Lisäksi oma vapaa-aika on uudelleen järjestelyssä. Tarvitsen entistä enemmän aikaa harrastuksilleni ilman, että joudun sitä joka päivä erikseen miettimään ja tekemään päätöksen ajan ottamiselle. Ja kotikin on järjestelyssä, sisustusprojekti on edennyt jälleen pari askelta, näette pian lisää.

Menikö teidän helmikuu yhtä nopeasti ja millaisia tunnelmia oli ilmassa?

Kuva Katja Kokko

/ / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Jennie sanoo:

    Helmikuu meni kyllä tosi nopeasti. Mullakin on nyt sellanen järjestäytymisen aika, samoin kuin selkiinnyttämisen. Tuntuu, että nyt alkaa taas uusi kierros sille, että mietin jälleen kerran mitä tekisin ja missä järjestyksessä, sekä erityisesti keskittyisin niihin asioihin mitä rakastan. Kun on miljoona asiaa pöydällä niin monesti vaan tekee mieli vetäytyä, kun tulee vaan liikaa. Suurin kysymys on että mitä minun onkaan tarkoitus tehdä, millä mukavalla tekemisellä saan leivän pöytään. Ehkä myös monivitamiinit olis paikoillaan jos ei tässä nyt urkene ihan aurvediseen konsultaatioon 🙂

    • Monivitamiinit on kyllä todella paikallaan tähän aikaan vuodesta 🙂 Ja kyllä, järjestäytymisen ja selkiinnyttämisen aika menossa!

  2. Kalahari sanoo:

    Luin Lempin niin sanotusti yhdellä istumalla. (En ole varma spoilaako seuraava, mutta varoitus!) Nyt vain kävi niin, että juonen palaset loksahtelivat paikoilleen mielessäni viimeistään muutaman kymmenen ensimmäisen sivun aikana. Vahvaa suuntaa antoivat jo yhdessä sisäkanteen painetut kunkin henkilön sanat, takakansi ja sen irralleen nostetut kysymykset. Hyvinkin ilmeisiä vihjeitä oli ripoteltu tekstin soljuntaan pitkin matkaa. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä kieli on uskomattoman upeaa (varsinkin ensimmäisessä osiossa) ja kirja todella taidokkaasti kirjoitettu! Nautintoa alusta loppuun, ei vain voinut jättää kesken.

    • Minä jätin lukematta ne sisäkannen jutut, enkä tiedä missä unessa olen sitten lukenut ne ekat 10 sivua (ehkä juuri siksi mennyt samat huomiot ohi kuin sulla, että koin kirjan alun pikkusen hitaaksi, ehkä vähän tylsäksi, ja mulle on aina pikkuisen vaikeaa aloittaa kirja), mutta en kuuna päivänä olisi odottanut moista juonenkäännettä, kuin Ellin tarinan lopussa kävi! Ja ihan viimeiset sanat kirjassa olivat lähes selkäpiitä karmivat ja jättivät mulle niin monta kysymystä päähän, että tekisi mieli ottaa puhelu Rytisalolle ja vaatia tarkentavia selityksiä 😀 Voi että se on ärsyttävää leffoissa ja kirjoissa, jos jää kysymyksiä päähän! Sitä niin eläytyy täysillä ja mikä tyhjyys koittaakaan, jos kaikkeen ei saa vastauksia!

  3. Kalahari sanoo:

    Voi että, kun tässä voisi keskustella asiasta! Olisi mielenkiintoista kuulla miten joku toinen on kirjaa tulkinnut ja jakaa omia käsityksiä. 🙂 Minulle ei jäänyt lainkaan tunnetta vastaamattomista kysymyksistä. Nautinnollisen kirjasta teki kielen lisäksi juuri psykologisesti uskottava juoni ja varmasti omahyväistä mielihyvää tuotti myös se, että omat oivallukset toteutuivat tarinan edetessä kerta toisensa jälkeen. 😀 Sehän on myös ärsyttävää, jos kirja ei tarjoa mitään muuta, mutta tämän kohdalla niin ei käynyt ollenkaan. Varmasti kirja on kuitenkin juuri sellainen, että jos siinä ei ole lukiessa ikään kuin läsnä, jäävät hienoiset vivahteet irralleen toisistaan, eikä kokonaisuus samalla tavalla hahmotu. Jokin tässä vain iski. Olin alusta saakka liikutuksesta kirjaimellisesti hengästynyt, niin kaunista ja eläväisiä kuvia maalaavaa kieli mielestäni oli. Jotkut kirjat taas eivät herätä mitään tällaista, jolloin ajatus lähtee helpommin harhailemaan.